Auliksen ja Valtterin kissanpäivät

Kesän kertaus

2011-09-01T07:56:00.000+03:00

Hui, siitä on kolme kuukautta kun viimeksi kävin bloggerin puolella! Olin koko kesän töissä toisella paikkakunnalla ja Turun illat ja viikonloput meni ihan muissa hommissa kuin blogin kanssa. Retuperällä siis tämä projekti, myönnän. Niin retuperällä, etten ole edes ehtinyt käydä lukemassa muita kissablogeja, kirjablogeista puhumattakaan. Mööh..

Pojilla on kuitenkin ollut melkoinen kesä. Yhtä kuuma kuin edellinen, mutta ehkä vähän siedettävämpi lämpötilojen suhteen. Kärpäsanti oli loistava - yhtään kärpästä/ muuta öttiäistä täällä ei viittä minuuttia kauempaa pörrännyt kun oli jo kadonnut parempiin suihin.

Arvaako kukaan mitä tässä tapahtuu?

Me ollaan koko kööri eletty melkoisessa kaaoksessa täällä julkisivuremontin ja siihen liittyvien ikkunanvaihdosten yms. takia. Itsellä alkaa jo palaa käpy koko touhuun, mutta pojat tuntuu olevan kiinnostuneista kaikesta uudesta. Ja onhan uudet ikkunat siitä eri vänskät, että niistä näkee kunnolla ulos!

Olen kesän aikana seurannut Valtterin touhuja silmä tarkkana. Ensinnäkin olen nähnyt sen yrittävän astua Aulista, omaa veikkaansa (kiipeää siis selkään ja ihmettelee siellä että öö... mitäs tässä nyt sitten..)! Ironistahan tässä on se, että kummaltakin on pallerot nipsaistu veks (ja Valtterilta vähän vaikeamman kautta, jos joku vielä muistaa niin pitkälle menneisyyteen). Olenkin päätellyt, että hormonit vielä hyrrää jonkun verran, muttei se raasu oikein tiedä mitä niillä hormooneilla tekisi. Ja nämä hormonit taas olen yhdistänyt tuohon pisutteluun, joka on jatkunut satunnaisesti leikkaushetkestä asti. Nyt olen löytänyt kaksi syytä vääriin paikkoihin pissailulle: 1) uuden merkkaaminen ja 2) puhtaus. Uudet tekstiilit, esim. kylpyhuonematto pitää heti käydä merkkaamassa, vaikka yrittäisin moisen toiminnan estää. Ja puhtaus - sinne laariinhan ei siis mennä, jos siellä isot hädät jo on! Ymmärrettävää, en itsekään menisi. Mutta hankalaa, jos on koko päivän töissä. Pullilla on yhteensä 3 veskilaaria, ja jos yksi ei kelpaa niin ei tuo toope käy edes tarkistamassa muita vaan protestoi heti lähimpään pehmeään kohtaan.

Pojat sai ruohoa! Tuoretta kesäruohoa! Se sai pojat tietty vähän villeiksi :)

Aulis on ottanut tavaksi nukkumisen mamin vieressä, Valtteri tulee sitten tuhisemaan viereen aamusella, kun pitäisi ruokaa nousta antamaan. Auliksen lempipaikka on tyynylläni, pääni vieressä. Se on ihanaa! Vaikkei kumpikaan ole sylikissoja niin onneksi kummatkin haluaa tulla ihan liki kainaloon. Mikään ei ole sen hurmaavampaa kuin herätä kissan kehräykseen! Ja mikään ei sen ikävämpää kuin herätä siihen, että toinen pulla rääkyy kurkku suorana korvan vieressä ja toinen täppäilee tassulla naamaan... Näitäkin aamuja on koettu kiitettävästi kesän aikana :D

Olipahan päivitystä kerrakseen. Summa summarum: kesä oli ja meni, ja se siitä sitten. Miten muiden kesä on mennyt? Olenko ainoa, jonka mielestä se meni ihan liian nopeasti?

Chi's Sweet Home

2011-06-02T22:33:00.000+03:00

Sain joitakin viikkoja sitten Tammelta yhteydenoton ja kaksi osaa uutta Konami Kanatan Chi's Sweet Home -mangaa. Viimeisestä kirjanurkasta onkin jo aikaa, sopivaa hetkeä kissakirjoille ei vain ole ollut kaikkien opiskelu- ja työkiireiden keskellä.

Itselleni manga ei ole mikään ehdoton suosikki sarjakuvista, suosin ihan länsimaista sarjakuvaa. Tämä ei niinkään liity lukusuuntaan vaan siihen tapaan miten manga yleensä on toteutettu. En väitä olevani aiheen asiantuntija, mutta ainakin ne mangat joita olen lukenut ovat olleet piirrosjäljeltään usein epätasaisia ja niissä on myös saattanut pudota juonesta kärryiltä yhtäkkiä. Chi's Sweet Home oli positiivinen yllätys. Sen piirrosjälki säilyy tasaisena läpi sarjan eikä sen juonen seuraaminen ole hankalaa koska se on pätkitty lyhyisiin tarinoihin. Lisäksi värisivut olivat ihanat mustavalkomangojen jälkeen. (Mangojen? Manga-sarjakuvien?)

Chi on suloinen kissaotus ja sarjan tekijä on selkeästi tietänyt mistä piirtää. Sivuilla on monia tuttuja asioita mitä olen ihastellut omia toopejani katsellessa. Sarja on suloinen ja hellyyttävä. Jos jollekulle tätä pitäisi suositella, suosittelisin ehkä lukemaan opetteleville akkarin vaihtoehdoksi ja kissarakkaille lapsille muutenkin. Vaikka tarina oli ihastuttava, kaipaan sarjakuviltani enemmän haastetta. Toisaalta pienenä välipalana kirjat olivat oikein hyviä.

Lököviikko

2011-05-25T12:19:00.000+03:00

Meillä on koko köörillä täällä lököviikko meneillään. Itse sairastan flunssaa ja pojat selkeästi sympatiseeraa ja nukkuu vieressä antaen tassuterapiaa ja pusuja. Palasin jokin aika sitten reissusta ja oli aivan uskomattoman ihana matka. Miettikää, näin hienoja maisemia keskellä Kööpenhaminan keskustaa:

Ørstedsparken

Lomalla hieman stressasin sitä, missä kunnossa kämppä on kun palaan kotiin. Ja mitä mieltä pojat on tästä lomastani. Huolet osoittautui aivan turhiksi. Asunto oli siinä kunnossa mihin sen olin jättänytkin (tämä oli suuri yllätys, odotin edes muutamaa kirjahyllystä vedettyä kirjaa tms.) ja pojatkin kömpi heti viereen ja kiehnäsivät valtavasti. Olipa mukava tervetulotoivotus. Oli hienot maisemat Köpiksessä ja Tukholmassa, mutta ei näissä kotiintulo-maisemissakaan mitään valittamista ollut:

Aulis lököilee

Loma

2011-05-16T11:01:00.000+03:00

Meikäläinen lähtee lomailemaan Kööpenhaminaan ja Tukholmaan, pojat saavat lomailla ihan keskenään ja elellä herroiksi. Vähäsen kyllä jännittää! Ei matka vaan että miten pojat pärjää toisen hoivissa ja odottaako täällä uusi sisustus kun palaan kotiin. Poikien synttäritkin jää matkan takia väliin, mutta hellin toopeja varmasti oikein urakalla kotiinpalattuani. Lupaan!

Rapsutuksista ja löllyttelystä

2011-05-01T20:01:00.000+03:00

Mietin tässä yksi päivä löllytellessäni kainaloon kömpinyttä Aulista, että miten erilaisia rapsutustekniikoita sitä kissojen kohdalla onkaan. En juuri koskaan silitä toopeja sillä perinteisellä taktiikalla, pitkillä silityksillä päästä selkään. Sen sijaan meillä on ihan omat metodit saada rukit hyrräämään:

1) Maharapsutukset. Lähes poikkeuksetta kun rapsuttelen poikia on kyse maharapsutuksista. Kumpikin kellahtaa selälleen aina kun käsi lähestyy ja rakastaa sitä, että mahaa rapsutellaan sormenpäillä ja pyöritetään karvoja vastakarvaan. Valtteri tykkää erityisesti siitä, että rapsutetaan etutassujen kainaloita.

2) Päärapsutukset. Päästä rapsutellaan silloin kun pojat on enemmän hereillä - maharapsutukset vie yleensä koomaa vastaavaan olotilaan (kissoilla). Päästä voi rapsuttaa korvien välistä, leuan alta, poskesta ja vaikka nenänvarresta. Ei oo niin nuukaa.

3) Korva- ja tassuhieronnat. Meidän ihan erityinen juttu on korvalehtien ja tassujen hieronta. Pojat rakastaa sitä, kun hieron korvalehtiä karvaiselta päällipuolelta. Talvella tämä lämmittää korvalehdet ja kesällä se vaan tuntuu olevan poikien mielestä kivan tuntuista. Samaan sarjaan kuuluu myös tassujen pyörittely, erityisesti polkuanturoiden hellä hieronta ja polkuanturoiden välistä rapsuttelu. Tämä tuntuu aika usein laukaisevan jonkun nuolemisrefleksin ja tassu päätyy rapsutettavan suuhun aika äkkiä.

Näin meillä rapsutellaan. Miten teillä?

Hellyytys

2011-04-29T19:47:00.000+03:00

Näitä hetkiä on valehtelematta harvemmin kuin puolivuosittain. Onko suloisempaa näkyä? Ei. Mun pojat <3

Perhe-elämä sarjana kuvia

2011-04-26T19:42:00.000+03:00

Miau! Täällä me köllitään kahdestaan vällyissä, miumau!

Hö, joku välkkyvä herätti, buuuuuuu!

Emmä ala, ei saa ees nukkua rauhassa... Hmph!

Krooooh pyyyyyyyh.... krooooh... pyyyyh....

Peto!

2011-04-23T19:34:00.000+03:00

GRRRR, olen PETO!!

Auliksen leikittäminen on usein aika hauskaa, mutta välillä myös aika tuskastuttavaa. Alella taitaa olla joku koirageeni, koska leluja pitää vetää niin apinanraivolla, että joutuu pitämään kaksinkäsin kepistä kiinni. Todistusaineistoa on vähän hankala saada kuvattua, mutta yritys hyvä 10!


Ale vetää niin lujasti, että matotkin menee rullalle

Kauniit eli komeet kollit!

2011-04-21T09:03:00.000+03:00

Mindyltä tuli seuraavanlainen tunnustus:

"You are beautiful-tunnustus on tarkoitettu kaikille blogistanian näteille blogikirjoittajille :) Tunnustuksen saaja haastetaan julkaisemaan 3-5 ennen julkaisematonta kuvaa omasta elämästään (oman kameran kätköistä) pienten selitysten kera ja jakamaan tunnustus eteenpäin kolmelle (3) muulle!"

Kyseessä onkin varsin haasteellinen tunnustus, koska yleensä julkaisemattomia kuvia ei juurikaan koneen kätköistä löydy. Mutta katsotaan!


Valtterin lempinukkumapaikka nykyään on kantokoppa. Pieneksi on tuokin käynyt, mahtuisikohan toopet enää kaksisteen sinne?


Nätti tassu, oi että!


Tämä onkin vanhempi kuva. Eikö näytäkin vähän hölmöltä nuo massiiviset korvat? Nyt on jo naama kasvanut korvat kiinni :)

En tiedä missä kaikkialla tunnustus on jo kiertänyt, joten tyydyn jakamaan sen eteenpäin Robyn Rimppakintulle. Aurinkoista ja kaunista pääsiäisen aikaa kaikille!

Sylityksin

2011-04-15T09:50:00.000+03:00

Onhan se vähän hassua, että aikuisella ihmisellä on vielä pehmonalle, mutta eihän tuosta lapsuuden rääpäleestä tohdi luopuakaan. Sen nimi on muuten Harmaakarhurotu.

Valtterin näin torkuilla Harmiksen kanssa ja sain hetken ikuistetuksikin. Kyllä elo on ihanaa! Löytänyt kaverin, joka ei läpi naamalle tassulla tai häiritse kesken parhaiden unien.

Triviaalia

2011-04-10T09:45:00.000+03:00

Voi sitä onnen päivää, kun lautapelit otetaan esille! Aulis avustaa pelaamisessa ihan omalla tavallaan. Kannen takana olisi lämpöinen ja pehmoinen viltti, mutta ei. Jos vaihtoehtona on Trivial Pursuit -peti niin kyllä se voittaa ihan 6-0.

Remonttikollit

2011-04-05T09:21:00.000+03:00

Taloyhtiössä on meneillään julkisivuremontti ja voi mitä riemua se onkaan pojille antanut (ja oi, mitä tuskaa allekirjoittaneelle...). Kerran todistin remonttimiesten tervehdyksen ikkunassa päivystäneille kissoille ja tuntuu pojillakin olevan ihan hauskaa seurata tuota ylös-alas kulkevaa hissivempelettä.

Harmi, että kamerani on mitä on, mutta ainakin jonkinlaisen mielikuvan saa tästä ikkunatuijottelusta:

Haukotus

2011-03-23T12:32:00.004+02:00

Vauhtiajot

2011-03-17T12:25:00.001+02:00

Pojat ottaa välillä aivan uskomattomia ralleja ja valitettavasti koti saa kokea näiden vauhtiajojen seuraukset.

Siinä on Valtteri ylpeänä tuhojen keskellä. Ensin tuli verho ryminällä alas, sitten katkesi tuo kallellaan oleva istuintaso kiipeilytelineestä ja sen perästä vielä istuintasoa korkeammalla ollut nukkumataso. Näyttää suhteellisen aneemiselta tuo kiipeilykombo, mutta Valtterin mielestä varsinkin vielä ihan kelpo nukkumapaikka! Onneksi oma sisustus on haalittu mistä sattuu eikä materiaaliset menetykset haittaa.

Symbioosi

2011-03-15T21:33:00.000+02:00

Meidän perhe symbioituu (onko tuo edes sana) päivä päivältä enemmän. Valtteri on aina ollut arempi ja jörömpi mitä Aulis, eikä kumpikaan ole koskaan ollut varsinaisia sylikissoja, vaikka vieressä viihtyvätkin rapsuteltavana. Sitä ihanampaa olikin, kun Valtteri tänään kömpi sänkyyn vatsani päälle köllimään ja nukkui ja kehräsi siinä päälle tunnin. Kuvatodisteita en arvatenkaan saanut, mutta aina voin tämän muiston tallettaa sanallisesti netin kätköihin.

Ihana Valtteri! Olo on kovin terapoitu ja lämmin.

Aurinkoikkuna

2011-03-12T12:23:00.000+02:00

Kevät, tervetuloa!

Lukukielto

2011-03-06T14:00:00.001+02:00

Elämässä on Valtterin mielestä paljon tärkeämpiäkin asioita kuin opiskelu ja kirjat. Aristofaneen Sammakot sai jäädä suosiolla sivuun, kun Vale halusi paijauksia. Ei haittaa.

Veljesrakkautta

2011-03-01T10:00:00.000+02:00

Tuntuu, että pojilla on teini-ikä päällä, koska pojat lähinnä tappelee keskenään. Eihän se tietenkään todellista tappelua ole, ehkä enemmän kinastelua. Pentuina toopet nukkui vierekkäin jatkuvasti ja paijasivat toisiaan, nykyään nuo hetket ovat todella harvassa. Kuvan yhdestä tällaisesta hetkestä onnistuin nappaamaan, kun kumpikin toope halusi tuijotella lintuja ikkunasta yhtä aikaa. Sittemmin tämä emäntä siirsi sohvan ikkunan edestä pois eikä moista lähentymistä ole enää näkynyt. Ehkä pojilla on itsenäistymisyritykset päällä ja veljesrakkaus palaa kuvaan taas pikku hiljaa. Onhan ne ihania yksittäinkin, mutta supersöpöjä noin vieretysten!

Kissamainen vuosi

2011-02-24T10:00:00.000+02:00

Vanhempien ja siskon joulukääröistä löytyi kissamaiset kalenterit. Joulusta on valtavasti jo aikaa, mutta kalenteri ilostuttaa koko vuoden :) Kasasin kalenteriin söpöjä kuvia noista omista karvaviinereistäni ja on siellä vierailevana tähtenä siskon kissa Manukin. Kalenteri oli todella helppo koota netissä. Ihana, persoonallinen lahja! Vähän harmittaa, etten tehnyt moista itsellenikin..

Piilokissa

2011-02-19T13:47:00.000+02:00

Aina välillä toopet piilottelee ja menee torkuille salapaikkoihin. Kissityksen jälkeen näkyy vähän korvia tai häntää. Hupsut kissat!

Elossa ollaan!

2011-01-29T13:15:00.001+02:00

Vihdoinkin saa emäntä aikaiseksi päivittää. Voin tunnustaa, että päivitykset on jääneet välistä lähinnä kameraongelmien takia. Kyllähän sen kuitenkin voi ongelmaksi laskea, ettei jaksa ladata kameran akkua..? Ja kissablogi ilman kuvia ei kyllä oikein ole kissablogi alkuunkaan.

Hyvin mahtuu!

Elo Turussa sujuu entisissä uomissaan. Pojat toopeilee ja on viimeaikoina kunnostautunut mm. verhojen repimisessä. Tällä hetkellä taitaa olla yksi kappale verhoja kunnolla kiinni, muut ovat saaneet kyytiä (myös suihkuverho). Lisäksi pojat ovat muistaneet murhata pahat banaanit ja muutamat postit, sekä tietysti vessapaperirullat. Melkoinen määrä onkin tullut siivottua paperisilppua viime aikoina. Tällä hetkellä tomppelit nauttii vilpoisasta talvipäivästä vällyjen alla ja taidanpa sinne kömpiä minäkin päivätorkuille.

Ihanaa joulunaikaa kaikille!

2010-12-23T20:09:00.000+02:00

Arkista arkea

2010-11-17T23:16:00.000+02:00

Emäntä on ollut "hieman" kiireinen uuden elämänsä kanssa, ja blogin päivitys on ihan retuperällä. Kissa-arjessa ei kuitenkaan mitään elämäämullistavaa ole eläinlääkäriepisodin jälkeen tapahtunut. Pojat nukkuu, pojat syö, pojat tappelee ja on välillä vähän mököjä siitä, että elämässäni on muutakin kuin vain he. Onneksi niillä on toisensa.

Kaikki on siis hengissä ja hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Päivitykset varmasti jatkavat epäsäännöllistä tahtiaan. Hitaasti, mutta varmasti.

Puklu-Aulis ja sähinätorstai

2010-10-29T23:55:00.000+03:00

Pullapoikien arki on parina viime päivänä ollut hieman erilaista kuin yleensä. Tiistaina Aulis alkoi rajun oksentelun ja keskiviikkona puklut oli jo verisiä. En ollut aivan äärettömän huolissani, koska poika kuitenkin oli suht pirteä ja jaksoi touhuta. Torstaina oksentelun vaikutukset kuitenkin näkyivät jo väsymyksenä ja pakkohan sitä oli lääkäriin lähteä. Röntgenissä ei näkynyt mitään vierasesinettä, eikä varsinaista syytä oksentelulle löytynyt. Veikkaus on, että toope on kuitenkin pistellyt poskeensa jotain sopimatonta, joka on sitten ärsyttänyt nielua. Aulis oli päivän verran tiputuksessa, että nesteytys saatiin kuntoon ja verikokeissa. Mitään akuuttia ei verikokeissa näkynyt, joten sain mukaan lääkkeitä pahoinvointiin ja ohjeistuksen jatkoa ajatellen.

Aulis uuden lempiunipaikkansa (nettiboksi) päällä torkuilla

Jännäksi homma kävi siinä vaiheessa, kun pääsin toipilaan kanssa kotiin. Päästin Auliksen kopasta pois ja yhtäkkiä alkoi hillitön huutokuoro, sähinä ja älämölö, kun pojat yrittivät hyökätä toistensa kimppuun. Kyllähän nuo päivittäin "tappelevat" eli painivat ja peuhaavat, mutta tuo oli ihan totista huutoa. En tiedä mikä sen lopulta aiheutti, ehkä Aulis haisi niin lääkkeille? Kahmaisin äkkiä Auliksen syliin ja suljin vessaan. (Tämä on ehdottomasti huono puoli yksiössä asumisessa, tila vain loppuu kesken.) Välillä koetin päästää toopeja keskenään, mutta huuto ja mekastus ja tappeluyritykset alkoivat heti. Vaihtelin myös kissojen paikkoja, että hajut sekoittuisivat, mutta eipä siitäkään mitään apua ollut. Yö meni aika unettomissa merkeissä, kun pojat sähisivät ja murisivat toisilleen oven läpi.

Valtteriakin vähän väsytti

Aamulla vähäisten unien jälkeen naisen logiikalla keksin pettämättömän keinon saada kaverit sopuun keskenään. Jos niillä olisi yhteinen vihollinen, niin ehkä ne sitten unohtaisivat toisilleen vihoittelun? Aamupuhteeksi siinä sitten kaivoin imurin esiin ja hurautin käyntiin ja kohta jo pojat olivat sängyn alla vierekkäin ihmettelemässä. Selkeästi inhoavat imuria enemmän kuin mitään muuta, kun pystyvät omat tappelunsa unohtamaan sen takia. Sen jälkeen on palattu ihan normaaliin päivärytmiin, ilman sähinöitä. Hyvä niin, en olisikaan toista samanlaista sähinäyötä kestänyt. Muutaman päivän annan Aulikselle lääkettä ja toki seuraan vointia, mutta mitään huonovointisuutta ei näy eikä puklujakaan ole tullut. Hyvällä mallilla siis näyttää tilanne olevan! Nestemäisen lääkkeen antokin sujuu yllättävän helposti Valtteriin verrattuna.

Tämmöistä tällä kertaa. Menoa ja meininkiä. Kuvat on otettu päivällä imuriepisodin jälkeen. Oli pojatkin melko väsyneitä yön jäljiltä.

Piilosleikit

2010-10-22T12:00:00.001+03:00

Missä on Aulis, missä on Aulis..?

No täällähän minä! Täällähän minä!

Mitä sulle kuuluu? Kiitoksia hyvää! Miumaumou, miumaumou!

Postikissat

2010-10-18T22:35:00.000+03:00

Saimme jokin aika sitten ihastuttavan kirjayllätyksen Inalta ja paketti kyllä ilahdutti ihan koko perhettä! Kirjat emäntää ja se fyysinen kääre sitten poikia. Tuolta alta saattoi löytää yhden käärön karvaisia kissoja esimerkiksi torkuilta. Kunnes sitten tyhmä ihminen vei ihanan rapinateltan pois. Höh.

1 kpl väsyneitä kissoja

2010-09-25T09:10:00.000+03:00

Sarjassa Auliksen omituiset unipaikat:

Vaikuttaa epämukavalta kuristusasennolta, mutta siinä se pöljimys pötkötti pitkään sikeässä unessa. Roukapöydällä tietenkin...

Tunnustuksia

2010-09-14T21:13:00.000+03:00

Saimme Jenniltä ihanan tunnustuksen, kiitos siitä! Taidamme tunnustaa vähän jokaisesta jotain, ettei tämä nyt ihan muutu epäkissablogiksi :)

1. Blogin kirjaaja on jäänyt taka-alalle ihan tarkoituksella, mutta nyt on hyvä aika tehdä paljastuksia. Olen siis 25-vuotias kirjastotäti ja kirjallisuuden opiskelija. Kissojen lisäksi elämääni kuuluu läheisesti musiikki kaikissa muodoissaan. Ja ilmiselvästi myös kirjat.

2. Auliksen valkoisen viiksistön joukossa on yksi (1) aivan pikimusta viiksikarva.

3. Valtteri on rauhallisuudessaan isoveljen kaltainen vahtikissa, mutta oppinut Aulikselta pahoja (ja hyviäkin) tapoja. Esimerkiksi Valtterikin osaa nykyään rojahtaa maahan jalkoihin ketarat taivasta kohden maha pitkällään ja tietää etten pysty sellaista näkyä ohittamaan ilman asianmukaisia rapsutuksia.

4. Meillä kurnutetaan paljon. Silloin kun pojat tuntuvat turhautuvan (esim. emäntään, joka ei nouse aamulla tarpeeksi nopeasti antamaan pöperöä) alkaa hirmuinen kurnutuskuoro. Se ääntely on jotain kummallista kissan ja sammakon ääntelyn välimuotoa.

5. Valtteri on alkanut viime aikoina viihtymään emännän sylissä! Ei poika siihen tietenkään itse tule, mutta jos syliin nostaa, niin kyllä siinä voi hetken viihtyä rapsuteltavana.

6. Meillä kirjallisuus on koko perheen juttu. Minä luen, Valtteri nukkuu kirjojen päällä ja Aulis sekä nukkuu kirjojen päällä että pudottelee niitä kirjahyllystä. Tästä syystä olen siirtynyt työntämään kirjat kirjahyllyn takaseinään. Kirjastotädille melkoinen myönnytys toimivan kissaperhen arjen turvaamiseksi.

7. Opiskelijaelämään siirtyessäni pojat ovat tehneet myös myönnytyksiä. Nykyään aamuherätys ei tule enää tasan kello 4.00 vaan siinä seitsemän aikaan. En pistä tätä pahakseni, en ollenkaan!

En nyt tiedä missä kaikissa blogeissa tunnustus on jo kiertänyt ja keille tunnustusta ei vielä ole annettu. Pistän hyvän kuitenkin kiertämään Pienille prinsessoille, koska he jos ketkä ovat beautiful bloggereita!

Valtavat egot

2010-09-05T21:28:00.000+03:00

Pojat osoittaa todellisia teini-ikäisten kollien merkkejä suurilla egoillaan. Hehän eivät ole enää pitkään aikaan suostuneet nukkumaan vieretysten. Tappelu on vissiin ainoa oikea tapa osoittaa tunteita toista kohtaan. Satunnaisesti saatetaan myös putsata veikkaa (yleensä Valtteri siis putsaa Aulista ja Ale vaan rötköttää tyytyväisenä).

Sattui kuitenkin se ihmeellinen päivä, että pojat olivat sohvalla samaan aikaan! Ja sain siitä vielä todisteenkin! Mitä siitä, jos nyt ollaan ihan eri puolilla sohvaa, sohvalla kuitenkin. Ennen kuvan ottamista pojat nukkuivat ja sitten tulin minä häiritsemään salamavaloineni. Tyhmä ihminen.

Kenkäfetissi

2010-08-24T20:52:00.000+03:00

Kuten kuvasta näkyy Auliksella on kenkäfetissi. Niin onnellisena hän tuonkin korkokengän kaivoi kenkätelineestä tyynykseen. Tällä kertaa pyöränkori jäi kakkoseksi, kun sai painaa pään kenkää vasten. Poika on aivan sikeässä unessa tuossa kuvassa. Jotkut ne osaa!

Aulispalleroisen kuulumisia ja muuta löpinää

2010-08-18T22:26:00.001+03:00

Valtterin kuulumisia on tullut kirjoitettua blogiin varsin paljon, joten nyt on Auliksen vuoro! Kahden viime päivän aikana Ale on viimeistän tajunnut, että hitsiläinen, tuon ulko-oven takana on jotain. Nyt tuo karvakasa on koko ajan puskemassa rappukäytävään ja aina saa sisääntullessa olla varuillaan. Ja muuten sitten hömelö muistaa aina käydä raapimassa väliovea, että kyllä tuonne nyt pitäis päästä vähän haistelemaan.

Muuten pojan kesä on keskittynyt lähinnä uusien, erikoisten nukkumapaikkojen etsintään. Näitä kuvia on kerääntynyt melkoinen määrä, joten ehkä teen asiasta useamman postauksen. Yksi parhaista nukkumapaikoista on selkeästi pyöränkori. Voitteko kuvitella? Sinne tuo aina änkeytyy epämukavan näköiseen asentoon ja tuhisee onnellisena. Tänäänkin jäi pyöränkori kotiin kauppareissulle lähtiessä, kun en raaskinut kipata Aulista korista pois. Kuumuus on verottanut selkeästi talouden karvaisia, koska unet on katseltu lähinnä lattiatasosta taikka ikkunan edessä.

Todistusaineisto A

Todistusaineisto B

Onnin blogia lukiessa muistui mieleen, että tämäkin blogi on nyt ollut pystyssä yli vuoden! Asia vaan pääsi unohtumaan, kun kesä tuli vietettyä ilman internetiä. Olen tyytyväinen siitä, että olen seurannut ahkerasti noiden omien poikieni kasvua ja kehitystä sekä kaikesta blogimaailman tarjoamasta avusta ja viihdykkeestä. Vuoden aikana kahdesta pienestä kermanvärisestä piiperosta on kasvanut isoja, komeita kolleja. Kummankin persoonallisuus on kehittynyt omanlaisekseen ja meidän kolmen pieni perhe on hitsautunut yhteen. Enempää en voisi noita palleroita rakastaa! Ja Onnin blogistahan tämä juttu tuli mieleen, joten käykäähän tekin osallistumassa Ondensaattorin blogin 1-v arpajaisiin!

Miauuu

2010-08-08T22:33:00.000+03:00

Noniin, nyt sitä ollaan vihdoin kunnolla internetin äärellä ja muutenkin elämä on rauhoittunut uomiinsa monellakin tapaa. Pulleroiset sopeutuivat uuteen kotiin yllättävän helposti, ilman kummempia mutinoita. Hieman kerrostaloelämä uusine äänineen ihmetyttää.

Valtterin pissavaivat jatkuvat edelleen. Viimeisen päivityksen jälkeen Vale söi 30 päivän antibioottikuurin. Virtsatesteissä ei edelleenkään mitään kasvua näkynyt, mutta lääkäri epäili, että kyseessä on joku bakteeri mikä heidän testeissään ei näy. Lääkekuuri taas oli noin pitkä koska lääkäri epäili pöpön pesiytyneen esim. munuaisiin, joten se vaatii pitkäaikaisemman lääkityksen. Tämän lisäksi poika oli struviittikide-ruokavaliolla. Tuota koetettiin melkein koko lääkekuurin ajan. Ruokakokeilu loppui kuitenkin ruuan loputtua, koska raukan vatsa meni ruuasta aivan sekaisin. Ei se nyt kuitenkaan tervettä ole sekään, että vatsa on löysällä jatkuvasti. Kuivuminenkin siinä uhkaa. No, nyt on vatsa taas toiminnassa, vaikka pisutteluvaivat jatkuvatkin.

Valtteri iskee silmää

Viikkoon Valtteri ei ole tehnyt pisuja muualle kuin omaan astiaan, mutta välillä on ollut kausia, kun lähes joka toinen pisu päätyy muualle. Enää poika ei itke ennen toimitusta, joten en usko kipujakaan olevan. Olenkin päätynyt siihen, että ehkä kyseessä kuitenkin on jotain psyykkistä. Nyt olen ottanut käyttöön Rescue remedy -tipat, koska etenkin Valtteri tuntuu välillä hermostuneelta. Mitään näkyvää eroa käytöksissä en kuitenkaan ole huomannut. Asian tutkiminen kuitenkin jatkuu. Melkoista salapoliisityötä tämä tuntuu kyllä olevankin.

Huoh

2010-06-05T10:19:00.000+03:00

Kymmenen päivän antibioottikuurin jälkeen Valtteri tuntui olevan kunnossa. Viikon verran mentiin aivan normaalisti (eli pisut laatikkoon ja muutenkin normikäytös), mutta eilen tuli takapakkia ja pissailu muualle alkoi taas. Sanokaahan viisaammat, että voiko stressi laukaista pissatulehduksen? Valtteri selkeästi oireilee stressiin ja on ollut todella hermostunut kaikista elämänmuutoksista mitä tässä on tapahtunut. Kauhulla ja surulla odotan muuttoa viralliseen, lopulliseen kotiin. Valtteri joutuu taas kerran tottumaan uuteen ympäristöön (jossa kyllä onneksi on kaikki vanhat, tutut tavarat). Nyt pissailu alkoi, kun en pariin päivään ollut kissojen kanssa (ovat siis hoidossa, eivät tietenkään keskenään). Käytöksessä on tapahtunut selkeä muutos, Valtteri on hermostunut ja seurankipeämpi mitä normaalisti. Voi raasu... sääliksi käy.

En ole äärimmäisen huolissani siitä, että tuo pisu olisi liian vähäistä ja vahvaa sillä Valtteri litkii vettä vapaaehtoisesti ja melko runsaastikin. Mutta kivuliasta asioiden suorittaminen kuitenkin selkeästi on, sillä pisupaikka etsitään pehmeiltä alustoilta ja muualta kuin omasta vessasta. Pissan panttailustakaan en ole huolissani, ainakaan tällä hetkellä. Pisuhätä tuntuu tulevan yhtä säännöllisesti kuin ennenkin, sitä vain säestää naukuminen ja pehmeän paikan etsintä. Voiko pissatulehdus uusia heti perään tällä tavalla? Pelkään kuollakseni sitä, että tästä alkaa tulehduskierre ja että Valtteri kärsii lopun ikäänsä näistä tulehduksista ja antibioottikuureista. Diabetes on suljettu pois. Onko kellään kokemuksia tai neuvoja tähän tilanteeseen?

Maanantaina alkaa sitten soittelurumba eläinlääkärille ja ehkä saan pyydystettyä pisunäytteenkin Valtterilta. Onko Turun alueen ihmisillä vinkkejä eläinlääkäreistä? Olen käynyt Koira-kissa klinikalla ja vaikka lääkärit ihan päteviä ovatkin, toivoisin kuitenkin saavani tähän tilanteeseen jonkin muunkin vastauksen kuin "kyllä siellä varmaan joku bakteeri on, mikä ei näissä meidän testeissä näy"... Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan!

Aulis porskuttaa onnellisena eteenpäin elämänmuutoksista huolimatta. Ale taitaa vain olla tyytyväinen kun tapahtuu uusia, jänniä asioita.

Synttäripojat

2010-05-18T17:05:00.000+03:00

Ihanaiset karvaviinerini viettivät viime viikolla yksivuotisiaan, isoja poikia siis! Mitään herkkuja ei kuitenkaan voinut juhlapäivän kunniaksi tarjoilla Valtterin takia, nyt pitää todella toteuttaa tuo laihis kunnolla, ettei mitään ikävää käy.

Vauvakuva!

Kerron myöhemmin lisää Valtterin tilanteesta, kunhan jaksan. Nyt kuitenkin poika on vielä muutaman päivän antibiooteilla, ja se on sujunut ihan kohtalaisen hyvin. Katsotaan sitten antibioottikuurin jälkeen, että mikä on tilanne.

Blogin kirjoittajapoppoosta putosi yksi A pois, joten tästä jatketaan kolmistaan, kahden kissan yksinhuoltajana. Onneksi elämässä on nuo ihanat karvaiset kaverit, paljon jäisi elämästä puuttumaan ilman niitä. Kuitenkin kaikista elämänmuutoksista johtuen jää blogi väistämättä vaille päivityksiä kunnes elämä alkaa olla omissa uomissaan. Ihanaa kesää kaikille!

Tunnustus

2010-05-11T09:55:00.000+03:00

Saimme tällaisen ihanan tunnustuksen Paavolta ja Harmilta.

The rules are the following.
These are the rules for this award:
1. Post the logo within your blog or post
2. Pass the award onto 12 fellow bloggers
3. Link the nominees within your post
4. Let the nominees know they have received an award by commenting on their blog
5. Share the love and link to the person whom you received this award from.

Annan tunnustuksen eteenpäin kaikille ihanille kanssabloggaajille, jotka valottavat kissamaista elämäänsä meille muille kissanystäville. Aurinkoista päivää kaikille!

Häiritsevä naapuri

2010-04-29T16:16:00.002+03:00

Katsokaa nyt, kun naapurin kissa tuli häiritsemään! Valtteri on niin pahana, että meidän takapihalla kävelee joku toinen kissa, ja kehtaa vielä tulla lällättelemään ikkunan taakse!

Videolta muuten näkyy aika hyvin poikien kokoero. Aulis on vasemmalla ja Valtteri oikealla.

Valtterin lääkärireissu

2010-04-23T12:29:00.001+03:00

Käytiin siis Valtterin kanssa maanantaina eläinlääkärissä ohipissailun takia. Lääkäri otti virtsanäytteen ja koska virtsassa näkyi sokeria, myös verinäytteen. Valtteri sai lähtiessä ohjeet laihduttamisesta ja uuden ajan pisu- ja verinäytteitä varten kolmen viikon päähän.

Keskiviikkona saatiin lääkäriltä virtsaviljelyn tulokset. Mitään siellä viljelyssä ei näkynyt, vaikka Valtterin rakko hieman tuntuikin aristavan. Lääkäri kehotti hoidoksi hankkimaan Cystaidia ja Feliway-haihduttimen. Vaihtoehtoja pissailulle on siis ainakin: 1) Jonkin sellaisen bakteerin aiheuttama tulehdus, joka ei näkynyt eläinlääkäriaseman tekemästä viljelystä. 2) Runsaan juomisen ja mahdollisen diabeteksen puhkeamisen aiheuttama pisuttelu 3) Stressi.

Tuota Cystaidia olen nyt metsästänyt useasta apteekista ja eläinkaupasta, mutten vielä ole sitä käsiini saanut, joten sen vaikutuksesta on vaikea sanoa mitään. Feliway-haihdutin pörrää töpselissä ja kumpainenkin kissa sitä ahkerasti käy "peittämässä". Onkohan tuokaan nyt ihan normaalia? Nappulat on vaihdettu laihdutusnappuloihin, mutta märkäruoka on pysynyt samana kuin ennen. Sitä ei kuitenkaan syödä kuin suulliset aamuin ja illoin. Uudet nappulat on siitä hyviä, että ovat suht isoja, eli ainakin ne on pakko pureskella kunnolla, eikä niitä voi vain hotkaista. Ehkä se myös auttaa poikien jyrsimishaluun, etenkin Auliksella on tapana jyrsiä mm. pahvia. Toivottavasti Valtterin paino lähtee nyt hitaasti laskuun ja veriarvot taasen parempaan suuntaan. Sokeriarvot ei vielä olleet hälyttäviä, mutta uusi kevyempi ruokavalio on kuitenkin must.

Jos positiivisia puolia haetaan, niin Valtteri ei ole viikkoon tehnyt pisua muualle kuin omaan vessaan!

Kevätkuulumiset

2010-04-18T21:17:00.000+03:00

Henkilökunnan päivitysinto on hieman laantunut, kun arki on kulunut varsinaisen pissarallin merkeissä. Valtteri on liritellyt minne sattuu. Tai ainakin kaikki epäilykset osoittavat Valtteriin.

Ensimmäinen epäilys kohdistui hiekkaan. Meillähän siirrytiin joulun tienoilla ÖkoPlussaan, jolle Vale ei lämmennyt aluksi yhtään, mutta tottui lopulta. Nyt sitten laitettiin olkkariin sohvan viereen mikrohiekkaveski. Aluksi se tuntui auttauvan, mutta sitten pisuttelu taas jatkui. No lääkärillehän sitä sitten varattiin aika ja huomenna aamulla kurvaillaan sinne tutkimuksiin. Päivitystä asiaan tulossa siis kohtapuoliin.

Paistinpannu-Valtteri

Mahdollisesti myös Auliksen vessaterrorismi saattaa aiheuttaa häiriökäyttäytymistä. Auliksella on meinaan tapana kytätä kun veikka käy asioilla ja häiritä toimituksia. No, jos tutkimuksista ei mitään sairautta löydy, pissatulehdusta tai vastaavaa, pitää koettaa keksiä muita ratkaisuja.

Kevään merkit

2010-03-24T22:56:00.000+02:00

Nyt alkaa jo niitä kevään merkkejä näkyä meidänkin taloudessa. Karvaotukset ovat sitä touhukkaampia mitä enemmän aurinkoa pilkistää pilviverhojen takaa. Hiljainen päivitystahti viittaa siihen, ettei mitään erityistä kuitenkaan ole tapahtunut. Tavallista arkea vain.

Välillä voi vähän hengähtää

Karvaiset eivät ole vielä ihan ymmärtäneet kevään rituaaleja eli aurinkoläikkien mukaan siirtymistä, mutta kevättä on kyllä sitten muuten ilmassa sitäkin enemmän karvanvaihdon merkeissä. Kumpikin on alkanut nauttimaan harjailusta, varmaankin juuri siksi että se irtokarva on astetta mukavampi saada tarttumaan siihen harjaan kuin omaan suuhun. Eniten tuo valon lisääntyminen kuitenkin on vaikuttanut veljesten päivärytmiin. Heidän mielestään aamuruoan antamista voi hyvin siirtää joka aamu aikaisemmaksi, siihen hetkeen kun aurinko alkaa pilkistää horisontista. Muuten ihan kiva, mutta kun me ihmiset kyllä haluttaisiin vielä silloin nukkua. Energiatasot noin muutenkin on verrattavissa Duracell-pupuun. Onneksi kevät tuntuu antavan virtaa meille ihmisillekin!

Manu-kissa

2010-03-15T20:03:00.000+02:00

Kävin viikonloppuna moikkaamassa siskon Manu-kissaa, joka on viettämässä hieman pidennettyä talvilomaa vanhempieni luona. Aikast komee kolli, eikö?

Manulla alkaa jo vähän ikä painaa, jota ei oikeastaan huomaa kuin kissaherran leikkiessä. Leikit kyllä luonnistuu, mutta enää ei oikein takajalat irtoa maasta nuoren pojan tapaan. Saattaapi tosin johtua pienestä löllymahastakin. Punnituksessa saatiin Manun painoksi noin 7 kiloa, mikä on kyllä jo melkoinen määrä kissaa! Meidän Valtterin mielestä Manu on tosi hyvä roolimalli ja tähtää itsekin siihen seitsemään kiloon.

Manu-kissa on vähän runosielu, herkkä kissaherra joka osoittaa välittämisensä tosi herkästi. Ja välillä Manu maukaisee ihan pienesti mau, että huomaathan minutkin. Ihana Manu!

Sivistyksen äärellä

2010-03-09T21:45:00.000+02:00

Aulis näyttää mallia täällä

Kissojen oma telkkari

2010-03-03T22:41:00.000+02:00

Saatiin vihdoin pesukone ja voi mitä riemua se onkaan pojissa aiheuttanut! Poikien onneksi kyseessä on edestätäytettävä masiina ja pyykkien pyöriminen on aivan huisin jännää. Aulis rohkeana poikana on käynyt rummussa vähän nuuskuttelemassa kun silmä on välttänyt, Valtteri on tyytynyt tarkastelemaan ja ihmettelemään vähän kauempaa. Eipä se paljoa vaadi ilahduttaa pieniä kissaviikareita.

Simonin katti

2010-02-17T09:00:00.003+02:00

Tilasin itselleni joululahjaksi Simon's cat -sarjakuvakirjan. Jokainen kissaihminen varmasti tietää Simonin kissan ja tunnistaa tuossa kissassa oman kissansa. Kirjakaupassa huomasin, että kirjastahan on ilmestynyt suomenkielinen painos. Ei kirjassa varsinaisesti mitään luettavaa ole, pelkkiä kuvia, mutta ainakin sen saa halutessaan ihan kirjakaupasta eikä tarvitse netistä tilata.

Kirja on aivan valtavan hellyyttävä! En tiedä miten muuten voisin kirjaa kuvata. Simonin kissa on hellyyttävä, Simon on hellyyttävä ja kaikki muukin. Ainoastaan tipuset aidalla aiheuttaa närkästystä. Ehkä sarjakuvat ei loista olemalla maailman omaperäisimpiä, mutta kissanomistaja osaa kyllä arvostaa kuvista paistavaa arkielämän huumoria. No eihän se kauhean hauskaa ole herätä siihen, että kaikki tavarat on riepoteltu mihin sattuu, mutta onhan se aivan valtavan koomista ja huvittavaa! Varsinkin kun tiedostaa, että kyllä sitä paremmissakin perheissä.

Simonin kissaan voi tutustua youtubessa (linkki löytyy oikealta sivupalkista), jos ei halua kirjaan inventoida. Oma suosikki (ja joka aamun peruskaava) on tämä:

Ale ja Vale

2010-02-14T20:15:00.000+02:00

Viime aikoina blogipäivitykset on liittyneet aika paljon terveyteen ja muuhun tärkeään, mutta vakavaan. Joten vaihteeksi on aika kertoa jostain ihan muusta!

Oikeastaan aika outoa, etten ole kertonut poikien nimien tarinaa aikaisemmin. Itse näin reilusti ennen poikien tuloa unta kahdesta poikakissasta. Taisi olla peräti ennen kuin tiedettiin saavamme nimenomaan kaksi poikakissaa, tai kissoja ylipäänsä. Unessa kuitenkin kutsuin kissoja Mokoksi ja Valtteriksi. En tiedä yhtään mistä nuo nimet tuli, mutta jäivät mieleen, vaikka koko muu uni ei jäänytkään. Jäin noita nimiä pyörittelemään mielessäni ja tulin siihen lopputulokseen, että Valtterihan on aivan loistava nimi! Moko ei sitten niinkään. Ensimmäisen, jo vuosia sitten lopetetun kissani nimi oli Manta. Suomalaiset, hieman ehkä vanhahtavat nimet vain on jotenkin niin hienoja. Valtteri siis jäi, mutta toinen nimi piti vielä keksiä. Aleksi sai tehtäväkseen miettiä toista nimeä ja aika äkkiä sieltä tulikin Aulis. Ja voitteko uskoa... Aulis Gerlanderin mukaan! :D

Kaikki talouden miehet yhdessä kasassa

Pentukodissaan Valtteriksi oli päätynyt poju, jolla on valkoista ja Aulis oli sitten se toinen. Näin jälkeenpäin miettien nuo nimet on aika osuvat poikien luonteillekin. Valtteri on korrekti nuorimies ja Aulis on niiiin aulis kaikessa tekemisessään. Tahtoisi auttaa siivoamisessa, lukemisessa, pelaamisessa jne. Mutta myös mattojen möyhentämisessä, vessapaperin tappamisessa ja kaappien tarkastuksessa... Todellisia lottovoittoja siis kummatkin!

Yleensä lemmikeille muotoutuu ajan myötä omia lempi- ja hellittelynimiä. Itse tuppaan poikia kutsumaan lempinimillä Ale ja Vale. En edes tiedä mistä nuo nimet on putkahtaneet mieleen. Kaipa se ensimmäinen "Ale" tuli suusta ensimmäisen kerran, kun Aulis teki jotain sopimatonta ja Aulis oli liian pitkä sana. Aulis on myös tilanteesta riippuen joko pötkö tai pulla. Valtteria monet vierailijat kutsuu perinteisesti Valtsuksi tai Valsuksi.

Mistä omat kissasi on saaneet nimensä ja millaisia lempinimiä niillä on?

Terveyspäivitystä

2010-02-12T10:45:00.005+02:00

Aulis on nyt sitten käytetty lääkärissä sydäntutkimuksissa. Mikä olikin melkoisen mielenkiintoinen juttu...

Kastraation aikana eläinlääkäri siis kertoi meille, että Aulikselta oli kuulunut sivuääni sydämessä. Poika kyllä leikattiin, mutta kevyessä nukutuksessa. Lääkäri kehoitti käymään tarkemmissa tutkimuksissa, joissa käytiin nyt alkuviikolla.

Tarkoitus oli siis tehdä jokin kuvaus sydämeen (ultraääni? vai kuitenkin röntgenkuvaus?), mutta ensin tietysti kuunneltiin sydäntä. Sydänspesialisti kuunteli ja tämän jälkeen myös mukana ollut opiskelija/harjoittelija/tms kuunteli sydämen. Sydänspesialistin mukaan mitään sivuääntä ei kuulu, opiskelijan mukaan jotain kuuluu. Joten paikalle pyydettiin vielä kolmaskin lääkäri, jonka mukaan jotain kuuluu kun Aulis on oikein kiihtynyt ja peloissaan. Koko poppoo tuli siihen tulokseen, että kyseessä on hengitysäänien sekoittuminen tuohon sydänääneen. Itsehän olin aivan pihalla kaikesta lääkäritermistöstä, mutta luotan kokeneisiin lääkäreihin. Sanoivat vielä, että luultavasti leikkausta ennen tehdyssä tutkimuksessa Aulis on ollut niin lysyssä ja peloissaan, että siitä johtuen jotain ylimääräistä on voinut kuulua. Mitään kuvausta ei sitten tehtykään ja Ale selvisi säikähdyksellä. Raukka oli niin hermostunut kaikista vieraista sorkkijoista, että kesken käsittelyn koukki kantokopan eturitilän auki ja meni turvaan omaan pesään. Nyt ollaan siis huoleti ainakin tuon sydämen suhteen! Eläinlääkäri neuvoi vielä seuraamaan nenän ja kielen väriä. Jos jotain uusia oireita havaittaisiin, niin tuo kertoo kuulemma aika hyvin peruskunnosta.

Lääkäri siinä kyseli muista oireista, eli ollaanko huomattu läähätystä tms. mikä liittyy tuohon sivuääneen, mutta sellaista ei ole kuultu koskaan pentuaikojen 24/7-rehaamisen jälkeen. Mainittiin Auliksen aivastelusta ja kakomisesta, joka kuitenkin lääkärin mukaan viittaa muuhun kuin sivuäänijuttuihin, esim. astmaan. Olen aika tarkkaan seuraillut tuota aivastelua ja oksentelun yristystä ja olen tässäkin asiassa varmaan ollut turhan hermostunut. Aivastelua esiintyy varsinkin sillon, jos nenulle sattuu pääsemään kylmää vettä (yäk, inhaa!) ja näin käy kummallakin, sekä Auliksella että Valtterilla. Ja oksentaminen taas näyttää aivan no... oksentamiselta, mutta juuri koskaan mitään ei sieltä kuitenkaan tule. Nyt onkin haussa jonkin sortin apu karvapalloihin. Ruohoa koetettiin kasvattaa, mutta nämä yritykset päättyi siihen, että ruoho oli aina multineen lattialla levitettynä... Viimeistään sitten kun lumet sulaa pääsee takapihalta onneksi hakemaan tuoretta ruohoa karvapallo-ongelmaan. Nyt ei muutenkaan ole pitkään aikaa kuulunut minkäänlaista pärskintää, joten olen aika huoletta tässäkin asiassa. Tietysti seurataan tilannetta, mutta Ale vaikuttaa niin älyttömän energiseltä ja rymyeetulta, että eiköhän tuo ihan kunnossa ole.

Ruoka-aineallergiaepäilytkin vahvistui. Ollaan nyt muutamia viikkoja pitäydytty täysin kalattomassa ruokinnassa ja Auliksen ruikulit on loppuneet kokonaan! Tämä jos mikä on hienoa, kaikkien kannalta. Nyt ei siis enää kalaa sisältäviä ruokia osteta tähän talouteen vaan herkuttelevat ihan muilla lihoilla.

Jottei kaikki nyt olisi aivan pelkkää Aulista kaikkine ihmeellisine lumevaivoineen niin pikainen päivitys myös Valtterista: Valtteri voi paksusti! Poika on terve kuin pukki ja äitynyt aivan ihaniin hellyydenosoituksiin viime aikoina. Toivottavasti suuremmilta terveysongelmilta nyt vältytään kummankin kohdalla ja saataisiin vain nauttia yhteisistä päivistä ilman ylimääräistä huolta.

Ruokaongelmia

2010-02-05T11:45:00.007+02:00

Muutamat viime viikot on menneet melkoisessa ruokahärdellissä. Auliksella on aina välillä vatsa ollut aivan ruikulilla ja ollaan yritetty keksiä, että mistä moinen voisi johtua. Madotettuhan nuo on useampaan otteeseen viime vuoden puolella, mutta varmuuden vuoksi madotetaan tällä hetkellä uusiksi Axilurilla.

Päädyttiin siihen, että todennäköisesti kyseessä on jonkin sortin ruoka-allergia. Viljaa sisältäviä ruokia meillä ei kissat syö ollenkaan, joten viljasta tuo ei voi johtua. Nyt ollaan päädytty karsimaan ruokavaliosta kaikki kalaa sisältävä, jos johtuisikin siitä. Enää ei ole ruikulia näkynyt, joten toivottavasti nyt olisi löytynyt tuo vatsan sekaisin pistävä aines. Jos ei niin en tiedä mikä muu se enää voisi olla. Ehkä maksa, sitä on märissä ruoissa kuitenkin. Toistaiseksi mennään kuitenkin tällä kalakiellolla ja katsotaan mitä tapahtuu.

Pojat viihtyy keittiössä muissakin kuin syömispuuhissa, kuvasarja selittänee kaiken:

Voi Aulis, Aulis...

2010-02-01T09:40:00.004+02:00

Aulis on varsinainen linssilude ja useimmiten se kuvauskohde johtuen kaikista hölmöilyistään. Valtteri ottaa niin lungisti ja muutenkin on varovaisempi asioiden suhteen, joten Valtterista ei mitään hölmöjä kuvia oikein saa. Viime aikoina Valtteri on muutenkin antanut näyttämön Aulikselle. Aulis on mm. tappanut useaan otteeseen vessapaperirullan. Mikä tietysti on aina mukava yllätys, ne on kieltämättä tosi pelottavia!

Tässä kuitenkin taas todistusaineistoa Auliksen hölmöilyistä. Karvakasa hyppii paikasta toiseen niin nopeasti, ettei sitä edes tajua, ennen kuin huomaa, että jaahas, siellä se taas on...

Tiskialtaassa on tiskivettä ja mysteeriksi jäikin, että miten tuo Aulis tuonne oikeasti pääsi. Pois tuleminen ei ollutkaan ihan niin helppoa.

Haukotus!

2010-01-24T23:03:00.001+02:00

Ensimmäistä kertaa onnistuin tallentamaan (vahingossa) kameraan haukottelukuvan! Valtteri tosin näyttää siltä, että nauraisi oikein isosti jollekin todella hauskalle jutulle...

Tappelupukarit

2010-01-16T18:03:00.003+02:00

Meidän tappelupukareista on aika hankala saada todistusaineistoa. Heti kun kamera otetaan esiin kummatkin häipyy omille tahoilleen ja kinastelu jatkuu vasta kun kamera on laitettu pois. Kerran kuitenkin onnistuin kolmen kuvan sarjan saamaan!

Poikien kinastelu on harvoin erityisen vaarallista. Muutaman kerran on toisen nenänvarressa näkynyt pieni naarmu ja välillä kuuluu rääkäisy jomman kumman suusta. Useimmiten tappelu äityy todelliseksi ralliksi, jolloin tila tuntuu loppuvan kesken.

Suloisinta on kuitenkin komentamisen jälkeiset tapahtumat. Useimmiten, jos älähtää pojille kesken tappelun, siirtyvät pojat putsaustouhuihin. Veljeä pidetään vielä kiinni, mutta sen sijaan että veikkaa purtaisiin, veikkaa putsataan kielellä tarkkaan ja hartaudella. Heti kun pään kääntää pois jatkuu taistelu aivan samalla tapaa kuin ennen putsausta.

Siimahäntien maailmanvalloitus

2010-01-07T08:30:00.000+02:00

Kuva täältä

Fantasiakirjallisuuden kammoksujana tartuin rohkeasti Terry Pratchettin kissamaiseen teokseen Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät. Satujen ja tarinoiden ystävälle kyseinen kirja tarjosi sopivan määrän satujen magiaa ja hulluttelua.

Kirjan karvainen päähahmo on Morris, kiero ja ahne kollin köriläs. Morris hyödyntää omaa laumaansa, puhuvia rottia, omiin rahankeruupuuhiinsa. Kieroilussa auttaa ihmislapsi, joka oikeastaan vain haluaa soittaa pilliänsä. Suunnitelma on yksinkertainen: rottajoukkio valtaa kaupungin, ihmislapsi Morris apunaan "hoitaa" rottaongelman ja koko poppoo rikastuu. Ovelaa! Vain kissa voisi keksiä tällaisen juonen...

Jossain kohtaa suunnitelmat kuitenkin menevät vähäsen vinksalleen. Morris ja rotat löytävät itsensä vaarallisesta ja pelottavasta tilanteesta, jossa puhuvan eläimen (tai edes ihmisen) äly ei välttämättä autakaan.

Näennäisesti kirja vaikuttaa mukavalta lastentarinalta. Itse en kyllä tätä lukisi ainakaan kovin pienelle lapselle. Morris ja rotat puntaroivat melko isojen filosofisten kysymysten äärellä ja on kirjassa melko raakoja ja pelottaviakin kohtia. Nuorille kirja sopii jo hyvin ja tietysti aikuisille! Itse en tätä fantasiameiningeistä huolimatta karsastanut vaan pidin tarinaa hurmaavana. Minä en ainakaan pystynyt vastustamaan Vaarallista Papua, Tummapaahtoa, Persikkasäilykettä tai Sardiinia - maailman älykkäimpiä siimahäntiä. Morriksesta tietysti puhumattakaan.

Oli hyvin epätavallista, että Morris tunsi myötätuntoa ketään muuta kuin itseään kohtaan. Myötätunto on kissassa vakava luonnevika. Olen varmaan sairas, se mietti. "Jos se mitään auttaa, niin minä olen pelkkä kissa", se sanoi. "Voi, mutta ethän sinä ole. Sinä olet ystävällinen, ja tunnen, että syvällä sisimmässäsi olet jalo luonne", Vaarallinen Papu sanoi. Morris yritti olla katsomatta Persikkasäilykkeeseen. Voi pojat, se ajatteli. "Ainakin sinä kysyt, ennen kuin syöt ketään", Persikkasäilyke sanoi. (Terry Pratchett: Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät s.148)

Aulis, pupunen

2010-01-03T23:45:00.003+02:00

Aulis on vähän kateellinen pitkäkorvaisille kavereilleen. Näyttää ihan pupulta, mutta korvat ei vaan kasva, vaikka kovasti yrittää pinnistää!

Jouluähky

2009-12-30T15:13:00.004+02:00

Nyt on joulut juhlittu ja ihmetelty kissojen kanssa kaikenmoisia jouluisia asioita. Kissat nautti joulusta äärettömästi lahjojen ja herkkujen ansiosta. Valtteri sai kuitenkin parhaan lahjan vasta hieman joulun jälkeen. Meidän tötteröpäästä kuoriutui komea tötterötön kolli!

Komee ku mikä!

Joulun alla Valtterin kanssa jouduttiin vielä kerran lähtemään eläinlääkärille. Vatsaan pitkän haavan alle tuli jotakin kovaa möykkyä ja kiirehän siinä tuli lääkäriin. Lekuri tutki vatsan ja päätyi siihen, että kyseessä on kudosnestettä. Ilmeisesti joku sisemmistä tikeistä oli repeytynyt ja tuota nestettä sitten oli päässyt valumaan mahaan ja nivusiin asti. Nyt ei enää niin paha ole tilanne ja Valtteri nauttii elämästä ilman pääesteitä.

Pojat sai jouluna melkoisen härvelin, jota ihmiset taitaa kutsua aktivointileluksi. Aulis tuntui pähkäilevän pyörivän hiiren parissa tuntikaupalla, Valtteri vähän heikommalla menestyksellä tötterönsä takia.

Hiiri siinä pyörii, Aulis ottaa kii.

Ja herkkujakin pojat sai! Jouluna saa herkutella vähän enemmän (tai no, vähän ja vähän...) ja tämä pitää kissoillekin suoda. Pitkäkorvaisilta kanikavereilta pojat sai lahjomuksina kaikennäköisiä ruokaihanuuksia. Aulis ja Valtteri viettäis joulua mielellään varmasti vaikka joka päivä!

Ei kilise, kilise kulkuset...

2009-12-21T08:00:00.002+02:00

Joulun kunniaksi meillä ois muutama joulutoive. Tai aika montakin, mut tärkeimmät ensin:

Tilanne lavastettu, mehän ei vielä oikeestaan olla vietetty yhtään joulua

Auliksen toivelista:
- Paljon maharapsutuksia!
- Jouluherkuksi sydäntä
- Uusia kasveja viihdykkeeksi

Valtterin toivelista:
- Tötterö pois jouluksi, pliis!
- Parempaa jouluherkkua kuin se inhottava valkoinen möhnä siinä ruiskussa
- Ihan oma piilopaikka jossain mistä veikka ei löydä

Plus yhteinen toive ois, että voitais avata se jättimäinen pahvilaatikko mikä odottaa makkarissa just meitä! Siellä kuulemma on meille joku joululahja, mut kun vaan pääsis sinne laatikkoon vähän seikkailemaan!

Leppoisaa ja rapsutusrikasta joulunaikaa kaikille karvaisille otuksille ja niille muillekin!
T: Aulis ja Valtteri

Menetetyt miehisyydet

2009-12-13T16:32:00.006+02:00

Torstaina pojat pääsivät lääkärireissulle kastrointia varten. Oltiin asian suhteen iloisin mielin, Valtterikin oli ehtinyt jo olla vähän levoton. Pojat meni koppaan nätisti ja päästiin lääkäriasemalle ilman ongelmia. Ongelmat alkoivat vasta myöhemmin...

Vietiin pojat aamusella ja voitiin hakea takaisin kotiin muutaman tunnin kuluttua. Ennen kuin haimme pojat sain kuitenkin puhelun eläinlääkäriltä, että Auliksella kuuluu sydämessä sivuääni. Sivuääntä ei pentututkimuksissa kuulunut, joten siitä ei tarkemmin osaa sanoa mitään. Luotin lääkärin arvioon siitä, että leikkaus on turvallista tehdä ja se tehtiinkin. Laajemmat sydäntutkimukset odottavat sitten joulun jälkeen. Toivon, ettei kyseessä ole mitään vakavaa. Lääkäri mielestäni vielä sanoi, että jos sivuäänet kehittyy myöhemmin eikä jo syntymässä voi kyseessä olla jotain todella vakavaakin. Auliksen osalta itse kastrointi meni kuitenkin hienosti. Leikkauksen jälkeen karvakasassa ei huomannut jälkeäkään nukutuksesta vaan hän oli aivan oma touhukas itsensä.

Todelliset ongelmat olikin sitten Valtterin kohdalla. Valtterilla oli piilokives, jota sitten eläinlääkäri oli joutunut etsimään oikein urakalla. Tämän takia Valtterilla on vatsassa pitkä haava ja nivusissa vähän pienempi haava. Valtterille puettiin eläinlääkärissä tarranauhoilla kiinnitettävä puku, jonka olisi pitänyt estää haavojen nuoleminen. Valtteri kuitenkin oli heti siinä nukutushorroksessa päästänyt pisut alleen, joten puku oli heti ihan märkä. Tottakai se piti ottaa pois, jottei haavat muhi ties missä bakteereissa. Torstain aikana koetettiin Valtterille mm. paksusta sukkahoususta leikattua pukua ja perinteistä tötteröä. Sukkapuku ei peittänyt nivushaavaa, ja tötterö taas oli liian pieni ja sen kanssa kissa pääsi nuolemaan mahahaavaansakin. Huhhuh...

Valtteri on vasta heräilemässä ja näyttää tarranauhapuvun kanssa aivan turvonneelta

Perjantaina herätessä huomasin, että Valtteri on aivan apaattinen ja jäykkä. Valtteri pissasi suoraan lattialle ja isommatkin hädät tuli suoraan hännälle. Nivusen haava oli todella punainen. Mikään Valtterin käytöksessä ei ollut normaalia joten tulihan siinä kiire lähteä takaisin lääkäriin. Lääkärissä mitattiin lämpö, joka olikin vähän koholla. Samalla Valtteri sai monenlaista piikkiä: lisää antibioottia ja kipulääkettä sekä nesteytystä. Tämä tuntui helpottavan oloa välittömästi. Saatiin vielä mukaan jättimäinen tötterö, joka on varmasti todella epämukava mutta ainakin estää nuolemisen, sekä salvaa jota voidaan sivellä haavoille jos näyttävät edelleen tulehtuneilta.

Tötteröpää se siinä

Melkoista pissa-kakka-rumbaa on ollut siis Valtterin kanssa viimepäivät. Nyt kisu suostuu jo käymään omalla astiallaan eikä vedä häntää alleen niin, että koko turkki olisi toimituksen jälkeen ihan pisussa tai ulosteessa. Normaalisti Valtteri ei käyttäydy vieläkään. Selvästi vierastaa tötteröä ja katsoo meitä vihaisesti. Muutaman kerran kun onnistuttiin naruttamaan antibiootit truutalla Valtterin suuhun on hän pysynyt meistä melko kaukana. Vielä pitäisi viikon verran kestää. Onneksi näitä tötteröpäitä on vain yksi ja Aulis on käyttäytynyt leikkauksen jälkeen aivan normaalisti. Tietysti Auliskin vähän ihmettelee, että miksi veikka vain kyhjöttää nurkassa eikä leiki ollenkaan. Mutta kunnon veljen lailla Aulis auttaa miten voi. Aulis peittää Valtterin hädät astialla jos tötterön kanssa sitä on ollut hankala tehdä ja hätätapauksessa Aulis varmasti uhrautuisi myös syömään ne antibiootit.

Nyt vain toivotaan, että meidän tötteröpää paranisi nopeasti ja ilman mitään ylimääräisiä ongelmia. Jos hellyys ja rapsutukset vähäsen auttaisi.

Joka paikan höylä

2009-12-01T17:11:00.004+02:00

Aulis on lähiaikoina kunnostautunut tutkimusmatkailussa. Karvakasa on onnistunut kampeamaan itsensä aivan hämmästyttäviin paikkoihin ja välillä on kyllä saanut kärsiä siitä. Yhtenä epäonnenpäivänä Aulis onnistui livahtamaan meidän pikkuriikkiseen tuulikaappiin, kun lähdin töihin. Pilkkopimeässä en sitä tietenkään siellä nähnyt, vaan lähdin ja suljin ulko-oven takanani. Neljän tunnin kuluttua Aleksi soittaa minulle töihin, että tuulikaapista löytyi yksi aika raukan näköinen kissa. Ressukka on siellä itkenyt neljä tuntia... Eikä siinä vielä mitään, tuon episodin jälkeen tuulikaappi on Auliksen mielestä entistä kiinnostavampi! Melkoiset varotoimet pitää aamuisin olla, ettei käy samaa uudestaan.

Aulis on kunnostautunut myös extreme-hyppyharjoituksissa. Vain katto tuntuu olevan rajana noille uskomattomille loikille. Kuvassa Aulis nököttää tiskikaapin ylimmällä hyllyllä. Matka taittui liesituulettimen päältä oikealla olevan kaapinoven reunukselle, josta sitten viimein tasapainoiltiin ylähyllylle ihmettelemään kuplivaa vettä. Varmaan naureskelee viiksiinsä, että hähää, yrittäkääpäs samaa perässä!

Sunnuntaitouhuja

2009-11-23T22:07:00.003+02:00

Käytiin talouden ihmisväen kesken tutustumassa sunnuntaina kissanäyttelyiden maailmaan. Oli melkoisen jännä kokemus kaikkinensa. Käytiin lähinnä kyttäämässä agilitytouhuja, mutta toki kierreltiin alueella muutenkin. Näyttelyhallissa tunnelma tuntui omiin tuntosarviin hirmuisen vakavalta. Itse ajattelen, että ainoa syy harrastaa näyttelyitä olisi se, että se on hauskaa sekä itselle että kissalle. Siksi tuo vakavuus yllätti täysin. Onneksi agilityradalla oli leppoisa tunnelma! Siinä oli sellaista ihanaa leikkimielisyyttä mistä pidän. Sitä olisi kyllä kiva meidän poikien kanssa kokeilla.

Näyttelyssä yllätti myös ne itse kissat. Jestas, miten leppoisasti ne osasivat ottaa koko homman! Ei näkynyt valjaita missään ja kissat pysyivät sylissä, vaikka ympärillä hääräsi huisin paljon ihmisiä ja myös muita kissoja. Fiinejä rotukissoja tiirailtiin kopeissaan ja saatiin rapsutellakin cornish rex -komistuksia.

Tietysti tilaisuuden tullen piti tehdä myös kissoihin liittyviä hankintoja. Napattiin pojille mukaan Kong Wubba (vai mitä nämä nyt viralliselta nimeltään ovat), koska niitä hehkutetaan niin valtavasti. Keltainen lötkö ei herättänyt mitään suuria tunteita kummassakaan, mitä nyt kumpikin pojista vähän tassulla lätkii sitä. Höh. Lisäksi raahattiin messuhallista valtava säkki Öko plussaa, sekin kehujen takia. Ollaan käytetty toistaiseksi mikrohiekkaa, mutta jos tämä osoittautuisi yhtä hyväksi voisi vaihtaa merkkiä ja laatua. Katsotaan miten pojat reagoi, kun laitetaan uudet purut laariin.

Karu totuus

2009-11-18T20:59:00.004+02:00

Kuherruskuukaudet päättyy aina arkeen. Meillä on tuota kuherruskuukautta yritetty pitkittää, mutta kyllä se nyt on viimein päättynyt täälläkin. Kaikkien muiden kissat ja eläimet ylipäätään on aina kuvauksellisia, aina pörröisiä ja aina ihania. Ei meillä vaan.

Viimeinen viikko on mennyt lähinnä rikkoutuneita tavaroita korjaillessa ja poliisina toimimisena. Auliksen kohellussaldona on mm. rikkoutunut täysin valmis palapeli (jonka kaikessa fiksuudessani nostin korkeimmalle paikalle koko kämpässä, mutta sekään ei riittänyt), kaksi korkeaa kaatunutta cd-tornia (cd-levyjä täynnä, tietysti), yhden (ja kämpän ainoan elävän) kasvin totaalinen tappo ja kaiken mahdollisen irtotavaran pureskelu ja tuhoaminen. Argh! Onneksi mikään ei ole korvaamatonta tavaraa, mutta silti.

Aulis muikeana, "emmää mitään tehny!"

Sitä myös ymmärtää, ettei nuo pahuuttaan tee pahojaan, kunhan vain ovat uteliaita ja touhukkaita. Mutta miten vaikeaa on liikkua pudottamatta mitään hyllyiltä tai pöydiltä? Onneksi paha tuuli laantuu sillä hetkellä kun karvapallerot tulevat syliin täysin tietämättöminä aiheuttamastaan häslingistä. On ne siltikin ihania.

Kirjastokissoja

2009-11-11T19:03:00.004+02:00

Tästä päivästä lähtien tässä blogissa aloittaa myös kirjanurkka. Sattuneista syistä (=kirjastoammatillisuus) kirjoittaja lukee paljon ja viime aikoina on tullut luettua erityisesti kissakirjallisuutta. Haluankin jakaa näitä kissamaisia lukuhelmiä myös muiden kanssa.

Kirjanurkan potkaisee käyntiin Vicki Myronin ja Bret Witterin Kirjastokissa. Kirja kertoo tosielämän kirjastokissasta, Dewey Readmore Booksista (kirjastoihmiset ymmärtänevät tämän nimen sopivuuden :). Dewey on pieni löytökissarääpäle, joka saa aivan uuden alun surkealle elämälleen pienessä Spencerin kaupungin kirjastossa. Kirjallinen arvo on mitä on, mutta voiko näin hellyyttävää kissakohtaloa jättää väliin? Deweysta tuli todellinen julkkis ja kyllä kirjaa lukiessa mietti että millainen onnenpotku tuolle Spencerin kirjastolle osuikaan kohdalle. Tarina on valtavan hellyyttävä, inhimillinen, pörröinen ja uskomaton! Ehkä omakin työ olisi hieman erilaista, jos jaloissa pyörisi pieni karvapallo. Jos eläin voi jakaa iloa ja hymyjä ympärilleen, niin Dewey kyllä ehdottomasti teki juuri sitä.

Kansikuva täältä

"Jollakin tavalla Dewey tiesi, milloin tarvitsisin pienen ystävällisen tuuppauksen tai lämpimän kissan syliini, ja milloin mieletön ryntäily ja piilopaikkojen etsiskely oli parempi vaihtoehto. Ja se antoi mitä milloinkin tarvitsin, sen enempää pohtimatta, pyytämättä ja vastapalveluksia odottamatta."

Lisätietoa kirjasta mm. täältä.

Isot köllikkäät

2009-11-05T18:50:00.003+02:00

Näillä näpyköillä meidän kaksi karvakasaa on puolivuotiaita! Vanhenemista pojat on juhlineet mm. herkullisilla katkaravuilla, juustonokareilla, intensiivisillä mahanrapsutussessioilla ja lököilemällä.

Lököily onnistuu näinkin. Valtterin lököpiilo löytyi dvd-rivin takaa, Aulis löhöää vähän leveämmin.

Luonne-eroja

2009-10-29T16:34:00.007+02:00

Olen viime aikoina pohtinut paljon Auliksen ja Valtterin luonne-eroja. Pojat ovat aivan eri puusta veistettyjä ja sekös ihmetyttää. Miten voi samasta pentueesta tulla näin erilaisia persoonia? Mikä on se tekijä mikä on muovannut nuo pennut aivan erilaisiksi? Vastausta en ole keksinyt, mutta se ei estä ihmettelemästä asiaa.

Luonne-erot on alkaneet näkyä entistä enemmän viime aikoina. Pojat ovat tehneet pesäeroa toisistaan, he selkeästi ottavat itsenäistymisen pieniä askelia. Kaikkeen ei tarvitse veikan apua ja oikeastaan on ihan kiva nukkua yksinään suurin osa ajasta. Ja kun pojat tekevät asioita enemmän erikseen tulee erilaiset lähestymistavat asioihin todella näkyvästi esiin.

Aulis koheltaa missä milloinkin ja haluaisi olla koko ajan kaikessa touhussa mukana. Aulis saattaa suin päin hypätä minne tahansa ja tunkea itsensä minne tahansa. Ehkä mukana on aikamoinen rahtunen tyhmänrohkeuttakin. Vaikka miten monta kertaa poikaa käskee ei oppi mene perille, ei vaikka joutuisi nostamaan kymmenennen kerran hellalta pois. Valtteri taasen on varautunut lähes kaiken suhteen. Valtsu ei hypi holtittomasti, tuntuu että kaikessa toiminnassa on hirmuinen määrä harkintaa mukana. Valtteri pitää kaikkeen turvallista välimatkaa ja antaa veljen hoitaa koheltamisen. Aluksi epäilin, ettei Valtteri vielä osaa hypätä kovin korkealle, esim. tiskipöydälle, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei Valtteri vain halua tai uskalla. Valtteri useimmiten myös uskoo helpommalla. Jos sieltä jääkaapista on kerran otettu pois, se yleensä tarkoittaa ettei sinne saa mennä. Mutta paino sanalla useimmiten, kyllä Valtterissakin on kissamaista jääräpäisyyttä.

Toisinaan pojat on yhtä kissapötköä!

Osittain luonne-eroihin liittyvä asia on lempi-ihmiset. Itse vähän harmittelen sitä, että kumpikin kolli on tuntunut kiinnittyvän toiseen meistä. Aulis on enemmän Aleksin kaveri, Valtteri taas enempi minun. Toisenkin ihmisen seura kelpaa, mutta useimmiten vasta sitten, kun toinen meistä ihmisistä on jossakin muualla. On tässä ilmiössä tosin yksi aivan ihanakin puoli: Valtterista on kuoriutumassa todellinen sylikissa! Viime viikkoina tuo karvakorva on itse vapaaehtoisesti tullut syliin istumaan ja saamaan päärapsutuksia. Eilen oli jo käsikin ihan kuolassa, niin kivaa oli saada rapsutuksia! (Valtterin kuolassa, ei omassa :) Käsitän tämän luottamuksen osoituksena. Ehkä Valtteri yrittää omalla tavallaan sanoa, että ei tässä mitään, ootte te ihan kivoi tyyppei ja täs on ihan kiva köllii.

Näitä pohdintoja jatketaan varmasti koko poikien elinikä ja luonteetkin varmasti vielä muuttuvat. Mutta näin tällä hetkellä.

Hömelö Aulis

2009-10-25T11:37:00.004+02:00

Auliksella on tervettä uteliaisuutta = Aulis tunkee itsensä ihan joka paikkaan mihin vain mahtuu. Tai vaikka ei mahtuisikaan! Karvakasa viihtyy ihan yhtä hyvin jääkaapissa kuin peiton allakin. Mutta kaikkein kivoimpia on kaikki jutut mitkä voi uteliaisuuden nimissä kaataa ja kuljetella minne milloinkin.

Aulis, roskiskissa

Aulis, ämpärikissa

Esterata

2009-10-15T21:55:00.001+03:00

... eli loikomisrata Auliksen ja Valtterin tyyliin

Ruokaongelmia

2009-10-12T21:35:00.005+03:00

Ollaan yritetty olla melko monipuolisia tuossa ruokapuolessa poikien kanssa. Ihan siksi, että oppisivat syömään myös raakaa lihaa ja myös siksi, että oppisivat syömään monenlaista ruokaa. Aina kun ei voi olla tiettyjä ruokia tarjolla.

Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut Valtterin nirsoilu. Tähän mennessä pojat on suostuneet syömään kumpikin katkarapuja, seitiä ja keitettyä kananmunaa. Valtteri veti oman rajansa sydämeen ja jauhelihaan. Aulis hotki sydämenpalasia aivan kuin vanha konkari, Valtteri suostui vain vähän lipomaan lihan pintaa kielellään. Mistähän tämä nirsoilu voisi johtua? Ja mikä voisi olla sellaista lihaa, mikä Valtterillekin maistuisi?

Aulis hotkii herkkupaloja, nom nom

Ruokailutavoissa muutenkin olisi parantamisen varaa. Valtteri tuntuu turhan helposti jäävän pois ruokakupilta ja antaa Auliksen syödä parhaat palat päältä. Jos taas Aulis tunkee kupille silloin kun Valtteri syö, alkaa Valtteri murista siihen malliin, että tappelu tulee jos Aulis ei poistu takavasemmalle. Aulis ylipäätään tuntuu syövän paljon enemmän, vaikka onkin kaksikosta pienikokoisempi.

Kolmas ongelma onkin sitten vesikuppi. Vesikuppi oli pakko siirtää pois ruokakippojen läheisyydestä, pojat kun ovat alkaneet kuopimaan kippojen edustaa niin innokkaasti. Siinä lentelevät vedet ihan minne sattuu. Mutta, kun ne vedet ei pysy siellä kupissa, vaikka kuppi on aivan omalla paikallaan. Vielä ei olla keksitty, että miten vesi päätyy lattialle, mutta epäilen syyksi poikien touhukkuutta. Silloin kun juostaan, ei kyllä katsella mitään vesikuppeja! Veden jakelullekin pitäisi siis keksiä joku ratkaisu. Ei ole aina niin helppoa kissataloudessa!

Ylpeyden aiheita

2009-10-09T21:10:00.004+03:00

Huh, blogimaailmassa ehtii tapahtua viikossa paljon! Mutta eipä sillä, on Auliksella ja Valtterillakin ollut aika touhukkaita päiviä viime aikoina.

Viime tiistaina käytiin poikien kanssa eläinlääkärissä ottamassa tehosterokotteet. Koko reissu meni taas niin hienosti, että ei voi kuin olla ylpeä kasvavista pojista. Viime reissulla Valtteri oli vähän sitä mieltä, että ei hirveästi huvittaisi saada mitään piikityksiä. Tällä kertaa roolit kuitenkin vaihtuivat: Aulis kiukutteli ja rimpuili ja Valtteri otti piikin tyynen rauhallisesti vastaan. Hienoa! Koiruudet odotusaulassa tuntui olevan kiinnostuneempia pojista mitä pojat koiruuksista, mikä sekin on varmasti hienoa. Eivätpähän ainakaan hermostu koirien läheisyydessä.

Rohkea Valtteri uunista ulos

Eläinlääkärin mukaan on 20% mahdollisuus, että karvakasoilla on vielä matoja. Eli uutta lääkettä kehiin. Seuraavaksi onkin sitten vuorossa herneiden leikkely, toivottavasti tuosta ei tule mitään isompaa hommaa. Aulis niitä herneitään esittelee oikein ylpeänä, muun muassa heiluttelemalla niitä aamuisin naaman edessä. Kyllä Aulis, ymmärsimme että siellä haaruksissa heiluu kaksi valtavaa palloa, asiasta ei tarvitse muistuttaa! Mutta Valtterilla toinen herne on vielä laskeutumatta. Eläinlääkäri sanoi, että tuon pitäisi laskeutua kuukauden sisällä. Jos ei laskeudu, on edessä isompi leikkaus. Sormet ristissä ollaan, että Valtterikin vielä saisi hetken heilutella omia herneitään, kumpaakin!

Tassunjälkiä

2009-10-02T22:00:00.001+03:00

Näillä pehmoisilla tassuilla Valtteri tepastelee aamuisin meidän yli ja jättää tassunjälkiä sydämiin.

Ja matot on meillä makkaralla...

2009-09-30T22:00:00.000+03:00

Kaikki uusi pitää tietysti heti ajaa sisään. Uuden maton kohdalla pojat toimivat näin: ensin koetetaan kynsiä maton pintaan, sitten vähän nostetaan reunasta ja todetaan että maton alle mahtuu hyvin kaksi kissaa. Viimeisenä möyritään maton päällä ja etenkin alla ja todetaan matto hyväksi leikkialustaksi. Nyt on matto nuuskuteltu ja myllätty ja sille on annettu poikien toimesta lupa olla lattialla.

Vuorottelua

2009-09-28T22:00:00.000+03:00

Aulis ja Valtteri on siitä hassuja että jakavat leikkivuoroja. Vaikka leluja olisi kaksi niin aina jompi kumpi keskeyttää omat touhunsa ja seurailee toisen leikkimistä. Sitten kun toinen hyytyy jatkaa toinen siitä mihin edellinen jäi. Pojat selkeästi ajattelevat että lelut toisen tassuissa on paljon kivempia mitä omat!

Aulis rääkkää kaapinraosta pilkottavaa narua...

... ja Valtteri jatkaa siitä mihin Aulis jäi, Auliksen odottaessa taas omaa vuoroaan.

Miten päästä pois paperipussista?

2009-09-26T22:00:00.002+03:00

Lähtötilanne: Yksi innostunut Aulis-kissa ja yksi rahiseva paperipussi.

Mutta sitten tuli tenkkapoo, miten päästä paperipussista pois? Näin siinä sitten kävi:

Mahtuu, mahtuu!

2009-09-24T22:00:00.001+03:00

Tää on tosi kätsy tää kuljetuslaatikko. Täs on omat reiät etutassuille ja hännälle! Muotoilun edelläkävijä. Ja sit lisäks tää on tosi mukava ja antaa hyvää vaanimissuojaa. Ihmiset nosti mut tässä pöydälle, eli se on kestävä kans. Haluisin näitä lisää! T: Aulis

Kaksi kissaa pikalähetyksenä

2009-09-22T22:00:00.001+03:00

Saatiin postilähetys Saksan maalta. Pojat ehti laatikkoon niin nopeasti, että melkein luulisi niiden olleen laatikossa koko ajan.

"Täältä tullaan!"

Tehtiin siis ruokatilaus Zooplussaan. Nuo kasvavat pennut syö aivan valtavasti, joten ruokaa menee ja paljon. Pitäydyttiin tutuiksi tulleissa suosikeissa ja tilattiin muutama isompi säkki erilaisia raksuja. Koska pojat saa syödä raksuja vain päivisin eivätkä muutenkaan pahemmin niistä välitä, kestää nuo pussit varmasti hyvin koko pentuajan. Lisäksi paketista paljastui kylkiäisenä kaksi höyhenin koristeltua sisalpalloa. Voi jumpe, että oli pelottavia! Höyhenet oli kivoja, mutta ei oo kivaa, kun joku pallo seuraa kun haluaisi vaan pistellä höyhenet poskeensa... Oltiin taas kovin tyytyväisiä tilaukseen. Paketti saapui viidessä päivässä ja vaikka paketti olikin hajoamispisteessä oli kaikki tilattu tallella. Ainoastaan yksi annospussi oli rikki, mutta epäilen että sekin johtui vain kissojen innokkuudesta. Pojat kun lähtivät heti repimään pusseja auki kun tajusivat, että on ruuasta kyse. Höpsyt!

Yökyläilijät

2009-09-20T20:56:00.007+03:00

Meidän karvakaverit kävi yökyläilemässä. Pojat pääsi kavereille hoitoon ja nuuskuttelemaan uuden paikan hajuja. Kaikki meni hienosti ja pojat käyttäytyi niin nätisti kuin pystyivät. Valtteri oli kuulemma vähän vierastanut, mutta oikeastihan Valtteri vain piti sellaista coolia etäisyyttä. Ei veitikat ihan heti tulleet nuuskuttamaan meitä kun haettiin heidät takaisin kotiin, mutta kyllä kohta jo tultiin syliin ihan mielellään. Kuljetus onnistui taas oikein hyvin. Nyt pitää vain harrastaa säännöllisesti tätä koppailua ja uusiin paikkoihin viemistä, että nuo höpsöt tottuu siihen.

Aulis näyttää ihan pikkupossulta kun se kurkkii tuolta! Valtteri taitaa taas olla vähän leikkituulella.

Kotiin tullessa Aulis päätti, että kuljetuskoppa on oikeastaan tosi kiva paikka. Rukki hyrisi ja Aulis torkkui onnellisesti mytätyn pyyhkeen päällä. Voi suloisuutta!

"Jos meen tänne nukkumaan, niin ehkä herään sieltä kivasta kyläpaikasta..."

Sulkasato

2009-09-15T20:46:00.004+03:00

Tältä suurin osa poikien leluista näyttää Auliksen ja Valtterin antaman käsittelyn jälkeen. Puolessatoista kuukaudessa pojat on tuhonneet ihan mielettömän määrän leluja ja "leluja".

Huonoimpia leluja poikien mielestä on kovat kilisevät pallot. Ne ei ehkä liiku tarpeeksi luontevasti. Vedettävä moottorihiiri taas on suorastaan pelottava!

Parhaita leluja on kaikki muut! Muun muassa: oma häntä, toisen häntä, sukat, sulkalelut, laturin johto, oman vessakopin luukku, vessapaperi, varjot, oma heijastus ikkunassa, telkkarissa näkyvät kuvat, sähköpiano, muovipussit, matot, suihkuverho jne, jne. Parhaista parhaita on kuitenkin ehdottomasti kaikki pikkuruiset hiiret, joita kumpainenkin voi heitellä ympäriinsä vaikka miten kauan.

Poikien leikkejä on ihan mielettömän hauska seurata. Iloa löytyy mistä vain, mikä vain käy leluksi ja mitä vaan voi vähän tassulla koettaa, josko se liikkuisi tai heilahtaisi. Voi miksei ihmistenkin ilo olisi yhtä mutkatonta!

Ikkunan takainen elämä

2009-09-13T22:00:00.001+03:00

Kun vihdoin saatiin lattiaremontin tieltä kissojen kiipeilypuu ikkunan viereen löysi pojat lempipaikkansa. On se kiipeilykompleksi ollut kiva tätä ennenkin, mutta ei ihan niin kiva mitä nyt.

Korkealta on niin paljon kivempi seurailla takapihan elämää mitä maantasolta. Kesken tipujen tiirailun voi alkaa vähän väskättää.

Hyvin mahtuu kaksi kissaa kun vähän asettelee ja roikottaa häntää ulkopuolella. Sopu sijaa antaa!

Lisää lavuaaritouhuja

2009-09-12T13:28:00.004+03:00

Nonni, vihdoin löytyi se kamerakin. Valtteri on siis todistettavasti ihmetellyt lavuaaria ja sen toimintatapaa ja viihtyy siellä usein vain möllöttelemässä.

"On kyllä niiiiin paljon parempaa vettä mitä omassa kupissa!"

Lavuaarikaverit

2009-09-09T10:37:00.009+03:00

Tänään oltiin aamusta heti poikien kanssa eläinlääkärillä. Tarkoitus oli saada tehosterokotteet, mutta eipäs sitten saatukaan. Matoja puskee pojilta joka rööristä ulos, joten eläinlääkäri neuvoi tulemaan rokotteille vasta kun tilanne on selvä.

Aamulla oli aivan jättimäinen oksennus lattialla (on muuten fiksuja poikia, ei oksenna matolle vaan paljaalle lattialle) jossa lillui älyttömän pitkiä matoja. Kumman puklu oli, sitä ei tiedetä. Samaten veskin lattialta löytyi eilen pikkuisia madonpätkiä. Hyi! No, eläinlääkäri rauhoitteli meidän hätäisiä mieliä, että nyt ne matoset tulee sieltä ulos ja kohta tilanteen pitäisi normalisoitua. Oli vaan niin valtava se oksennus, että kyllä siinä tuli heti aamusta murehdittua päivän kiintiö täyteen. Saatiin lääkäriltä mukaan matolääkettä, jonka pitäisi häätää nuo kaikki pahat pöpöt pois. Äsken sekoitin sen poikien ruokiin ja voi että miten reippaita Aulis ja Valtteri on! Kaikki lääkkeet meni parempiin suihin, joten eiköhän sama homma huomenna ja ylihuomennakin onnistu. Nyt toivottavasti pojat alkaa paranemaan pikkuhiljaa ja saadaan seurata kahden terveen kasvavan kissan elämää.

Reippaudesta puheen ollen, onnistui tuo koppaan meneminen tänä aamuna aivan uskomattoman helposti! Otin kopan esille ja tarkoitus oli poikia sinne houkutella herkuilla ja leluilla, mutta sinnepä ne kävelivät sisälle peräkanaa tuosta vain. Kopassa oli ihan kivaa, varsinkin kun eläinlääkäriasemalla sai seurata koiria ja niiden hassuja touhuja. Siellä oli oikeastaan niin jännää ja hauskaa että sinne piti vielä jäädä vähän loikomaan kotiin tulon jälkeenkin.

Kamera on kaikessa tohinassa ja touhussa kadonnut jonnekin, joten kuvia pojista ei tällä kertaa voi laittaa. Mutta hauskan linkin haluan sentään jakaa: Cats in sink s

Kuva täältä

Tuota touhua meillä on alkanut harrastaa erityisesti Valtteri. Lavuaari on siitä jännä juttu, että siellä on aina yleensä vettä ja siellä on kosteaa ja sitten siellä on kiva loikoilla ja ihmetellä mitä ihmiset puuhaa vessassa. Ja kuvista päätellen on aika yleismaailmallinen juttu tuo kissojen rakkaus lavuaareihin.

Jäänsärkijät

2009-09-04T21:02:00.004+03:00

Aulikselle ja Valtterille on kehittynyt todella samanlaiset arkirutiinit. Kaikki tehdään yhdessä, tai jos ei yhdessä niin ainakin samaan aikaan eri paikoissa. Vessaan mennään kuoputtamaan hiekkaa yhtä aikaa, leikkihetket ja nukkuajat on synkronoitu ja putsailukin tehdään samaan aikaan.

Meidän kaksi jäänsärkijää

Reissukissat

2009-08-31T10:44:00.004+03:00

Meidän pojilla oli jännä viikonloppu. Pojat pakattiin kantokoppaan ja lähdettiin kyläilemään. Oli ihan huisin jännää taas olla autossa ja kopassa, mutta kyllä sekin sitten onnistui. Koetetaan opettaa kissat tuohon matkustamiseen, ettei se sitten vanhempana olisi niin ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Kyläpaikassa pojilla oli oikein kissanpäivät! Saivat juosta pitkää käytävää ihan mielin määrin, kiipeillä isoissa puita muistuttavissa kasveissa ja nuuskutella ihan uusia tuoksuja. Se oli kivaa! Mut oli kotiinkin tuleminen ihan kivaa :)

Pojista on ymmärrettävistä syistä aika hankala saada edustavia touhukuvia. Kaikki parhaat kuvat on lepohetkistä. Joten laitetaan yksi sellainen alkavan viikon kunniaksi.

Hauskaa viikkoa kaikille! T: Pojat

Vaarallinen asunto

2009-08-26T18:56:00.008+03:00

Sitä ei ennen kissojen tuloa osannut edes kuvitella miten vaarallinen yksi kaksio voi olla!

1. Sohva
Vintiöt onnistuivat repimään sohvasta irti jotain vaahtomuovihärpäkettä ja Aulis tietenkin halusi ehdottomasti sitä maistaa ja mutustaa. Ei näin!

2. Lelut
Vaikka miten ostettiin "kissaturvallisia" leluja niin pyh ja pah! Ensimmäisestä sulkahuiskalelusta lähti sulat irti muutamassa päivässä. Eikä se vielä mitään, jos pojat eivät pistäisi niitä suuhunsa. Eilen taasen oven kahvaan laitettava roikkuva lelu kiertyi Valtterin hännän ympäri ja raukka hätääntyi valtavasti. Pienet hiirilelut taas aiheuttivat melkein kuukauden suurimman tappelun, kun kumpikin olisi halunnut kuljettaa sen omaan piiloonsa.

"Mun kaikki lelut on rikki, mutta sun kassi käy ihan hyvin. Nom nom!"

3. Patterit
Meillä on täällä kämpässä kahdenlaisia pattereita. Normaaleita pattereita ja sellaisia missä on tavallaan kaksi patterilevyä ja niiden välissä ritilä. Pojat eivät ole vielä ihan sisäistäneet, että kaikkien pattereiden päälle ei pysty samalla tavalla hyppäämään. Lopputulos: monta turhaa yritystä hypätä patterin päälle ja putoaminen kipeästi lattialle. Mukkelismakkelis.

4. Hella
Hellan suhteen ollaan vielä säästytty pahimmilta vaaroilta. Toinen pojista kuitenkin onnistui jollain konstilla sammuttamaan yhden levyn lämmön. Eli eiköhän ne onnistu lopulta siinä toiseenkin suuntaan... Etsinnässä on siis jonkinlainen hellan vääntönuppien suojus.

5. Kaapit
Ymmärrettävää on, että kaikki suljettujen ovien takana oleva on huisin jännää. Mutta ongelma on siinä, että pojat välillä sujahtavat kaappiin aivan huomaamatta. Kerran on Aulis jäänyt oven taakse ja siellä vikissyt ovea auki. Mutta eipä se estänyt menemästä siinne kaappiin toista kertaa.

6. Viltit
Rohmu-Valtteri oli fiksuna poikana päättänyt maistella viltin hapsua. Oli sitten nakertanut ja niellyt hapsun kokonaisena. Oksennushan siitä sitten tuli. Onneksi ei mennyt tukkimaan suolta!

"Joo, vähän maistelin viltin hapsua. Sulattelen sitä tässä, oijoi!"

Loppupäätelmä: mikä tahansa voi olla noille riiviöille vaarallista! Tuntuvat pistävän kaiken suuhunsa minkä näkevät ja touhuavat niin kovalla vauhdilla että mitä tahansa voi käydä. Eli voidaan joko laittaa kaikki tavarat piiloon ja elää askeettisesti ilman sohvaa, hellaa ja muita mukavuuksia tai sitten voidaan vain toivoa että pojat oppivat kasvaessaan mikä kannattaa ja mikä ei. Toivottavasti hoksaavat.

Korvapunkkiepisodi

2009-08-24T09:37:00.005+03:00

Huh, todella raskas viikonloppu takana. Henkisellä tasolla, meille ihmisille ainakin.

Saatiin korvapunkkeihin eläinlääkäriltä Stronghold-nimistä liuosta, joka piti puristaa iholle suunnilleen lapaluiden kohdalle tehtyyn jakaukseen. Lisäksi eläinlääkäri neuvoi, että pojat olisi pidettävä kaksi päivää erillään, etteivät pääse nuolemaan ainetta toisiltaan pois. Liuoksen laittaminen kummallekin meni vallan kivuttomasti, sen kuin vain tiristi ampullin tyhjäksi ja piti hetken aikaa touhukavereita paikoillaan.

Ongelmat alkoivatkin vasta veljesten erottamisen jälkeen. Aleksi piti Auliksesta huolta makuuhuoneessa ja minä vahdin Valtteria olohuoneessa. Heti erottamisen jälkeen alkoi mahdoton maukuna ja itku, mikä onnistuttiin taltuttaman pitkillä leikkituokioilla ja herkkuruualla. Monta tuntia pojat nukkuivat onnellisina, mutta itku alkoi taas, jos toinen meistä ihmisistä poistui toiseen huoneeseen hetkeksikään.

Tuo itku oli niin sydäntäraastavaa, että lopulta lauantai-iltana Aleksi soitti päivystävälle eläinlääkärille ja kysyi voiko pojat jo päästää samaan huoneeseen. Lääkäri onneksemme neuvoi, että pennut voi päästää yhteen. Jos ne sattuisivat nuolemaan lääkettä toisen turkilta sen pahasta mausta huolimatta ei siitä koituisi kummallekaan mitään vaaraa, lähinnä syljeneritys kasvaisi. Mikä helpotus! Kyllä, otamme mieluummin sen runsaan syljen kuin kaksi hätäistä kissanpoikaa (ja kaksi hätäistä ihmistä vielä lisäksi...). Voi sitä riemua kun pojat näkivät taas toisensa ja pääsivät peuhaamaan kahdestaan.

Valtteri passissa makuuhuoneen ovella. "Ootan tässä vaikka hamaan ikuisuuteen, mul on veikkaa ikävä!"

Tyytyväisyys siitä, että korvapunkkihäätö onnistui ainakin näillä näkymin hyvin vaihtui tyytymättömyydeksi tänä aamuna. Mitä löytyikään kylpyhuoneen lattialta... Matoja! Iholiuos tehoaa myös sisäloisiin ja nähtävästi oli tujumpaa lääkettä mitä aikaisemmin antamamme matolääke. Tänä aamuna eläinlääkäriasemalta puhelimitse neuvoivat, että Strongholdin teho kestää noin kuukauden, sinä aikana loisten pitäisi tulla ulos. Jos tämän jälkeen vielä vaikuttaa siltä, että suolinkaisia on, pitää tilanne pohtia uusiksi.

Voi raukat, surettaa noiden pienten puolesta. Eniten harmittaa se, ettei sitä aikuisena ihmisenä osannut lukea merkkejä. Ei ymmärtänyt että aivastelu, Valtterin pallovatsa (ell pisti tämän ruumiinrakenteen piikkiin), Auliksen hitaampi painonnousu (ja kasvu muutenkin) ja muutamat oksennukset viittaisivat juurikin sisäloisiin. Tietenkään netistä luetut kauhukuvat ei auta yhtään tähän harmitukseen. Huolestuttaa, ja toivommekin vain, ettei madot ole aiheuttaneet mitään peruuttamattomia vaurioita.

Kuva-arvoitus

2009-08-21T22:15:00.005+03:00

Pojathan ne siinä, nukkumassa yhdessä sykerössä. Kummallakin takatassut toistensa haaruksissa, hännät solmussa. On ne vaan ihania!

Penkkiurheilua

2009-08-19T20:23:00.013+03:00

Meillä ollaan kiinnostuneita Berliinin MM-kisoista. Porukalla katsotaan juoksua, heittoa, työntöä, hyppyä ja ties mitä. Kiinnostunein eri lajeista on kuitenkin Aulis.

Aulis tahtoo heittää keihästä...

... ja syödä yleisön suihinsa!

Juoksukin vähän kiinnostaa. "No, sitä tulee jo veljen kanssa harkattuu, ei se niin jännää oo!"

Näin meidän kisastudiossa. (Lopulta Auliksen kynsiin joutui YLE TV2 -logo telkkarin yläkulmassa.) Muut ohjelmat ei ole läheskään yhtä mielenkiintoisia, urkka on vaan niin jännää!

Miehekäs Valtteri

2009-08-17T20:16:00.005+03:00

Valtteri alkaa osoittaa todellisia tosimiehen elkeitä. Tänään hän halusi väkisin tulla hameen alle!

Mut käskettiin hameen alta pois, nyt vähän mökötyttää!

No okei, olihan sieltä varmaan ihan kiva väijyä veljeä ja saalistaa niitä liehuvia hameenhelmoja. Melkoista!

Aikuisten elkeet

2009-08-16T00:10:00.004+03:00

Pojilla on jo aikuisten elkeitä havaittavissa. Tullessaan meille 12 viikkoisina he olivat selkeästi emosta vieroittuneita ja osasivat kaikki perusjutut kuten vessahommat, syömiset, leikkisaalistamiset ja hyppäämiset. Mutta kaikki kissajutut ei vielä ihan ollut hallussa.

Nyt pojat maukuu valtavaan ääneen, jos on jotain asiaa. Volyymi kasvaa koko ajan mitä vanhemmaksi nuo tulevat. Aluksi maukuminen oli hädin tuskin kuultavissa, lähinnä suun availua. Valtteri on kunnostautunut maukumisen harjoittelussa Aulista enemmän. Valtteri tuntuu välillä maukuvan ihan huvikseen ilman pätevää syytä. Kait se on sitten kivaa ja saa ainakin ihmisiltä huomiota. Kehräys sujuu myös mahdottomalla voimakkuudella. Kun nuo kaksi pistävät rukit hyrräämään samaan aikaan on ääni melkoinen, mutta tietysti ihana.

Nii'i, voidaan maukuu ihan sikalujaa tai sitte vaan tulla lääppimään sun kameraa, valitte ite!

Pojat on myös tajunneet hinkkaamisen salat. Tiedättehän, kun kissa hinkkaa naamaansa joka paikkaan. Etenkin meitä ihmisiä pitää merkkailla koko ajan. Innolla odotellaan sitä, kun alkaa todellinen merkkailu ja alkaa pissamerkit tulla kehiin...

Aikuisten juttuihin kuuluu myös karvan vaihto. Vielä viikko sitten Aulis ja Valtteri oli hellyyttävän pörröisiä karvapalloja. Nyt tuo pehmokarva on alkanut kummallakin vaihtumaan karkeampaan aikuiskarvaan. Aluksi irtokarvaa ei ollut missään, nyt pitää ottaa vaateharja tehokäyttöön. Tai vain pistää mustat vaatteet pannaan.

Kiipeilyhärveli

2009-08-14T21:43:00.006+03:00

Tilattiin Zooplussalta pojille ihka uusi kiipeilyhärveli. Telineestä löytyy rapinaputkea, raapimisosia, heilurilelu, piilopaikkoja ja tasanteita systeemin sisältä ja tietysti paljon erilaisia tasoja hyppelyyn ja ihan vain köllöttelyyn. Aulis ja Valtteri otti härvelin vastaan oikein iloisin mielin. Aluksi telinettä käytettiin lähinnä leikkimiseen ja toisen ärsyttämiseen, mutta nyt pojat on keksineet, että kynsien teroittamiseenkin tuo käy vallan mainiosti. Alkavat siis oppia aikuisten tapoja, kun ennen tätä kynsiä ei oikeastaan erityisemmin ole vielä teroiteltu mihinkään.

Poikia alkoi niiiiiiin paljon väsyttää kesken leikin, että piti vähän köllähtää ja ajaa uusi härveli sisään.

Pojilla oli heti alkuun Aleksin ja pikkuveljensä nikkaroima pentuhärveli, eli puinen kiipeilyteline, jossa oli sisalnauhaa raapimista varten. Mutta nuo epelithän kasvoivat siitä ulos parissa viikossa! En voi uskoa miten nopeasti pojat on kasvaneet. Nyt tuo nikkaroitu on jopa vähän vaarallinen, kun pojat painaa sen verran, että saavat telineen kumoon vain hyppäämällä siihen. No, onneksi uudessa härvelissä sopii hyppiä ja vipeltää ilman kaatumisvaaraa.

Valtteri ensimmäisenä päivänä vanhan kiipeilytelineen alla vaanimassa. Nyt Valtsu enää hädin tuskin mahtuu sinne!

Zooplussan palvelu yllätti todella positiivisesti. Perjantaina laitettiin tilaus vetämään ja tiistaina se jo toimitettiin ovelle. Kaikki tavarat oli hyvin pakattu ja muutenkin mukana oli kaikki tilattu. Kiipeilyhärvelin lisäksi tilattiin vähän penturuokaa ja leluja. Tullaan kyllä ehdottomasti tilaamaan Zooplussalta myöhemminkin, tulee huomattavasti halvemmaksi tilata suuri satsi ruokaa tuolta kuin käydä hakemassa eläinkaupasta ylihinnoiteltuja purnukoita.

Ensimmäinen eläinlääkärikäynti

2009-08-13T18:03:00.007+03:00

Eilen oltiin poikien kanssa ensimmäistä kertaa eläinlääkärillä. Aulis ja Valtteri pääsi alkutarkastukseen ja ensimmäisille rokotuksille. Oli kyllä jännä reissu! Mutta lopulta ehkä enemmän me omistajat jännitettiin, pojat otti koko operaation aika lungisti. Kuvia ei reissusta harmiksemme tullut otettua.

Jostain luin viisaampien vinkkejä autokuljetuksiin ja me otettiinkin nyt käyttöön kaikki keinot, ettei pikkuiset huutaisi kopassaan. Kuljetuskoppaan suihkittiin ahkerasti Feliwayta ja aamulla pojat menikin oikein nätisti koppaan ihan itse. Autossa kuljetuskoppa peitettiin viltillä. En oikein tiedä hermostuuko kissat siitä vilinästä minkä näkevät auton ikkunasta vai mistä, mutta tuo viltti tuntui rauhoittavan todella hyvin. Pojat ei vinkuneet yhtään koko matkan aikana vaan nukkuivat kiltisti vieretysten.

Me ollaan coolei kollei, meit ei jännitä mikään, me vaan nukutaan!

Eläinlääkärissä täytettiin kissojen tiedot lääkäriaseman omaa tietokantaa varten ja sitten jo päästiinkin eläinlääkärin tarkastukseen. Aulis pääsi kopasta ensin kopeloitavaksi, herneet löytyi ja rokotuksenkin antaminen sujui kuin leikiten. Valtteri taas oli vähän sillä tuulella, ettei kyllä yhtään huvita päästää ketään hipelöimään mun herneitä! Rokotteenkin antaminen meni vähän niin ja näin, mutta onnistui lopulta. Tehosterokotuksille mennäänkin sitten tasan kuukauden päästä ja puolen vuoden iässä pojat pääsee hankkiutumaan miehisyyden näkyvistä merkeistä eroon. Lääkäristä saatiin mukaan ihan ikiomat rokotuskortit ja korvapunkkiliuosta. Tuo korvapunkkijuttu onkin sitten vähän hankalampi juttu, mutta siitä toisella kertaa.

Kotona pojat oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kumpikin kiirehti kuitenkin vessaan, joten taisi se reissu sittenkin vähän jännittää. Katsotaan suostuvatko kuukauden päästä enää samaan touhuun.

Kymmenen asiaa pojista

2009-08-09T17:10:00.004+03:00

Valtteri

Valtteri on kasvanut huimaa vauhtia ja onkin kasvupyrähdyksissä mennyt veljensä Auliksen edelle. Valtterilla on valkoiset sukat ja oranssimpi karva.
Valtteri ei niin välitä olla sylissä, se on vähän lällyilyä. Jalkopäässä voi kuitenkin nukkua ja välillä antaa ihmisten rapsuttaa mahasta, kyljestä, mahasta, toisesta kyljestä ja taas mahasta.
Valtteri höykyttää Aulista välillä aika rajusti. Kun se Aulis on sellainen unikeko, että nukkuu koko ajan, ja Valtteri haluais leikkiä!
Valtteri tykkää nukkua piilopaikoissa: cd-pinojen takana dvd-soittimen vieressä ja froteisen lakanan lakanapussissa.
Valtteri on veljeksistä kiinnostuneempi ulkomaailmasta. Ajan saa niiiiiin helposti kulumaan, kun seurailee takapihaa. Ei siellä tosin lentele edes lintuja, mutta ruohot ne heiluu tuulessa ja muuta jännää.

Valtteri nukkuu karvatossun päällä, etutassut tossussa

Aulis

Aulis on pojista kerman värisempi. Hän on veljeään pienempi, mutta ei se tappeluissa haittaa yhtään!
Aulis on tasapainoilun kuningas. On paljon jännempää keikkuilla pienellä parin sentin läntillä kuin tassutella tasaisella lattialla.
Auliksella on hyvin koiramaisia tapoja: ihmisten nuoleminen vaikkapa naamasta ja peittojen kuopiminen.
Aulis ottaa kokopuutteet huomioon syömällä enemmän ja melkein mitä vain. Ruokakupille juostaan heti, jos epäillään sinne ilmestyvän jotain herkkua.
Aulis on veljeään rauhallisempi: viihtyy sylissä ja muutenkin ottaa lungisti. Mutta välillä voi höykyttää Valtteria ja muutenkin vähän riehua. Se on vaan niin kivaa!

Aulis silmät sirrillään ihanassa pehmoisessa peittokasassa

Vege-Aulis

2009-08-07T17:04:00.008+03:00

Meidän karvavauvoista on tullut esiin ihan uusia, epäkissamaisia, puolia. Aulis on osoittanut kiinnostusta herkulliseen vegeruokavalioon. Ei ole tainnut vielä oivaltaa, ettei kissat syö kasviksia.

Aleksi oli tehnyt lasagnea, jossa oli jauhelihan sijasta soijarouhetta (oli muuten hyvää!) ja Aulis oli kärppänä heti pöydällä ihmettelemässä tuota herkullisen tuoksuista lasagnea ihan Karvisen tapaan. Ei Aleksi heltynyt maistiaisille ja Aulis jäi norkoamaan, josko kuitenkin saisi.

Vege-Aulis ottaa lungisti.

Toinen Auliksen hassu tapa on kuopiminen. Aamuyöstä ollaan herätty siihen, että Aulis kuopii peittoja koirien tapaan, ihan kuin sieltä peiton alta löytyisi mehevä herkkupala. No, meidän jalathan sieltä löytyy, mitkä kai on ainakin leikkimisen kannalta tosi herkkuja.

Karmeiden kaulapantojen tarina

2009-08-06T06:18:00.012+03:00

Kävi niin huonosti, että Aulikselle ja Valtterille yritettiin kaikessa hyväntahtoisuudessa ihmisten toimesta laittaa kaulapannat. Me järkeilimme, että jos jompi kumpi jollain konstilla onnistuu livahtamaan oven raosta pihalle, ainakin heillä olisi kaulapannassa kotiosoite tietona.

No, tuo kaulapanta-operaatio ei meidän ihmisten osalta mennyt mitenkään erityisen hyvin. Oltiin kaupasta valittu kaikkein hienoimmat pannat kuminauhoilla ja kulkusella: Aulikselle punainen ja Valtterille musta. Operaatiossa Aleksi otti kissan syliin ja Anniina taiteili kaulapannan paikoilleen. Aulis suhtautui kaikkeen tähän hellämielisesti, Valtteri ehti jo vähän hermostua kaikesta lääppimisestä.

Kaulapannat oli lopulta pojilla vain parin minuutin ajan, sillä touhussa kävi näin

Kuvassa Aulis yrittää ottaa kaulapannan kelloa suuhun

Pojat meni ihan pähkinöiksi kilisevistä pannoista. Kotivideolle tallentui miten kummatkin yrittivät ottaa kilikelloja kiinni pienillä tassuillaan. Ongelma vain oli se, että kellot oli kaulassa ja mikään muu arkinen toiminta ei oikein tuntunut onnistuvan, kun piti yrittää tapella kaulassa olevan kellon kanssa.

Lopulta Aleksi heltyi ja otti kaulapannat pois. Ehkä sitten kun pojat ovat vähän kasvaneet, tuo onnistuisi paremmin. Toivottavasti! Ihan hirveältä tuntuu ajatus, että jompi kumpi livahtaisi ulos ja päätyisi ties minne, koska kaulassa ei ole osoitetietoja.

Valtteri ja Aulis tuli kotiin!

2009-08-04T22:01:00.002+03:00

Kissaveljekset Aulis ja Valtteri saapui kotiin lauantaina 2.8.2009. Tämä blogi on poikien ensiesiintyminen blogimaailmassa ja täällä seurataan heidän kommelluksiaan.

Pojat on omasta mielestään raavaan miehen iässä, 12 viikkoisina karvapalloina. Kovasti opetellaan aikuisten taitoja: korkealle hyppäämistä, veljen kanssa tappelemista, maukumista ja saalistamista. Eniten kuitenkin kotona harjoitellaan halimista ja nukkumista. Usein nuo löytää päällekkäin tai vierekkäin tietokonetuolilta. Siinä ne sitten tuhnuttavat vierekkäin ja näkevät kissan unia.

Auliksen ja Valtterin ensimmäiset päivät uudessa kodissa ilman äitiä on olleet aika jänniä. Lauantaina tuli koettua monta ensimmäistä: ensimmäinen kerta kantokopassa, ensimmäinen automatka ja ensimmäinen päivä uudessa kodissa. Vähän jännitti, mutta ei se haitannut. Kaikki huolet unohtui kun uudet omistajat leikitti maailman upeimmalla sulkalelulla. Voi jumpe, miten kivaa oli juosta tuon vekottimen perässä ja hyppiä joka paikkaan. Tunnin kuluttua kotiin tulosta veljekset uuvahtivat kesken leikkien ja nukahtivat ansaituille torkuille.

Yön veljekset rohkeasti nukkuivat ilman pientäkään itkua. Ja aamulla taas energisinä ylös, ruokakipolle, vessa-astialle ja leikkiputki.

Me omistajat ollaan vakuuttuneita, että meille on siunattu maailman suloisimmat kissaveljekset. Vielä ei ihan kaikki rutiinit ole muodostuneet, mutta eiköhän ne ajan kanssa. Nyt me vain opetellaan palvelemaan noita kissajumalia niiden arvoisella tavalla. Niinhän se menee, koirat pitää ihmistä jumalana, kissat tietää että ne on itse jumalia.