Mietin tässä yksi päivä löllytellessäni kainaloon kömpinyttä Aulista, että miten erilaisia rapsutustekniikoita sitä kissojen kohdalla onkaan. En juuri koskaan silitä toopeja sillä perinteisellä taktiikalla, pitkillä silityksillä päästä selkään. Sen sijaan meillä on ihan omat metodit saada rukit hyrräämään:
1) Maharapsutukset. Lähes poikkeuksetta kun rapsuttelen poikia on kyse maharapsutuksista. Kumpikin kellahtaa selälleen aina kun käsi lähestyy ja rakastaa sitä, että mahaa rapsutellaan sormenpäillä ja pyöritetään karvoja vastakarvaan. Valtteri tykkää erityisesti siitä, että rapsutetaan etutassujen kainaloita.
2) Päärapsutukset. Päästä rapsutellaan silloin kun pojat on enemmän hereillä - maharapsutukset vie yleensä koomaa vastaavaan olotilaan (kissoilla). Päästä voi rapsuttaa korvien välistä, leuan alta, poskesta ja vaikka nenänvarresta. Ei oo niin nuukaa.
3) Korva- ja tassuhieronnat. Meidän ihan erityinen juttu on korvalehtien ja tassujen hieronta. Pojat rakastaa sitä, kun hieron korvalehtiä karvaiselta päällipuolelta. Talvella tämä lämmittää korvalehdet ja kesällä se vaan tuntuu olevan poikien mielestä kivan tuntuista. Samaan sarjaan kuuluu myös tassujen pyörittely, erityisesti polkuanturoiden hellä hieronta ja polkuanturoiden välistä rapsuttelu. Tämä tuntuu aika usein laukaisevan jonkun nuolemisrefleksin ja tassu päätyy rapsutettavan suuhun aika äkkiä.
Näin meillä rapsutellaan. Miten teillä?
5 kommenttia:
Pitääkin kokeilla hellää korvahierontaa.
Mindyllä ehdoton ykkönen on kaulan ympäristö. Parhaimmillaan rapsutuskäsi painetaan laskeutuvalla päällä istuvasta asennosta maahan asti ja koko kissa tulee pää edellä perässä. (Saakohan tuosta mitään tolkkua?) Polkuanturoiden välien hieronta herättää välillä kummastusta, välillä se taas on varsin mukavaa.
Noista kaikki muita olen harrastanut, mutta korvahierontaa täytyykin joskus kokeilla Kollon kanssa. Kollo tykkää mahdllisimman voimakkaista rapsutuksista. :)
Sirpa
Heippa. Veljesten Roope-äiti ei ole koskaan ollut mitenkään hellyydenkipeä. Ruoka-ajat kyllä muistaa. Koska Roopea ei vieläkään ole leikattu ja jossain edelleen hiipii se keltainen leikkaamaton kolli, joka on Auliksen ja Valtterinkin isä, on meillä kaksi uutta keltaista kissavauvaa. Syntyneet eilen. Vai sanotaanko tuota väriä pikemminkin oranssiksi.
Mindy ja Sirpa - jännä miten jokaisen kissan kanssa tulee ihan omat rapsutustavat käyttöön. Harvoin jää epäselväksi että mitä rapsutuksia pojat kulloinkin kaipaa.
Soili - ruoka-ajathan ne tärkeitä vasta onkin, sellaista hellittelyä sisältäpäin :) Voi kissavauvat, siitä on niin pitkä aika kun Aulis ja Valtteri oli pikkuruisia. En tohdi edes kuvitella miten suloisia uudet tulokkaat ovat.
Sellaisia kämmenelle sopivia tällä hetkellä. Ovat kaikki minun makuuhuoneessa toistaiseksi eli vielä ei olla päästetty koiraamme tutustumaankaan, kovin kyllä haluaisi.
Lähetä kommentti