Valtavat egot

Pojat osoittaa todellisia teini-ikäisten kollien merkkejä suurilla egoillaan. Hehän eivät ole enää pitkään aikaan suostuneet nukkumaan vieretysten. Tappelu on vissiin ainoa oikea tapa osoittaa tunteita toista kohtaan. Satunnaisesti saatetaan myös putsata veikkaa (yleensä Valtteri siis putsaa Aulista ja Ale vaan rötköttää tyytyväisenä). 

Sattui kuitenkin se ihmeellinen päivä, että pojat olivat sohvalla samaan aikaan! Ja sain siitä vielä todisteenkin! Mitä siitä, jos nyt ollaan ihan eri puolilla sohvaa, sohvalla kuitenkin. Ennen kuvan ottamista pojat nukkuivat ja sitten tulin minä häiritsemään salamavaloineni. Tyhmä ihminen.

Kenkäfetissi

Kuten kuvasta näkyy Auliksella on kenkäfetissi. Niin onnellisena hän tuonkin korkokengän kaivoi kenkätelineestä tyynykseen. Tällä kertaa pyöränkori jäi kakkoseksi, kun sai painaa pään kenkää vasten. Poika on aivan sikeässä unessa tuossa kuvassa. Jotkut ne osaa!

Aulispalleroisen kuulumisia ja muuta löpinää

Valtterin kuulumisia on tullut kirjoitettua blogiin varsin paljon, joten nyt on Auliksen vuoro! Kahden viime päivän aikana Ale on viimeistän tajunnut, että hitsiläinen, tuon ulko-oven takana on jotain. Nyt tuo karvakasa on koko ajan puskemassa rappukäytävään ja aina saa sisääntullessa olla varuillaan. Ja muuten sitten hömelö muistaa aina käydä raapimassa väliovea, että kyllä tuonne nyt pitäis päästä vähän haistelemaan. 

Muuten pojan kesä on keskittynyt lähinnä uusien, erikoisten nukkumapaikkojen etsintään. Näitä kuvia on kerääntynyt melkoinen määrä, joten ehkä teen asiasta useamman postauksen. Yksi parhaista nukkumapaikoista on selkeästi pyöränkori. Voitteko kuvitella? Sinne tuo aina änkeytyy epämukavan näköiseen asentoon ja tuhisee onnellisena. Tänäänkin jäi pyöränkori kotiin kauppareissulle lähtiessä, kun en raaskinut kipata Aulista korista pois. Kuumuus on verottanut selkeästi talouden karvaisia, koska unet on katseltu lähinnä lattiatasosta taikka ikkunan edessä. 

Todistusaineisto A

Todistusaineisto B

Onnin blogia lukiessa muistui mieleen, että tämäkin blogi on nyt ollut pystyssä yli vuoden! Asia vaan pääsi unohtumaan, kun kesä tuli vietettyä ilman internetiä. Olen tyytyväinen siitä, että olen seurannut ahkerasti noiden omien poikieni kasvua ja kehitystä sekä kaikesta blogimaailman tarjoamasta avusta ja viihdykkeestä. Vuoden aikana kahdesta pienestä kermanvärisestä piiperosta on kasvanut isoja, komeita kolleja. Kummankin persoonallisuus on kehittynyt omanlaisekseen ja meidän kolmen pieni perhe on hitsautunut yhteen. Enempää en voisi noita palleroita rakastaa! Ja Onnin blogistahan tämä juttu tuli mieleen, joten käykäähän tekin osallistumassa Ondensaattorin blogin 1-v arpajaisiin!

Miauuu

Noniin, nyt sitä ollaan vihdoin kunnolla internetin äärellä ja muutenkin elämä on rauhoittunut uomiinsa monellakin tapaa. Pulleroiset sopeutuivat uuteen kotiin yllättävän helposti, ilman kummempia mutinoita. Hieman kerrostaloelämä uusine äänineen ihmetyttää. 

Valtterin pissavaivat jatkuvat edelleen. Viimeisen päivityksen jälkeen Vale söi 30 päivän antibioottikuurin. Virtsatesteissä ei edelleenkään mitään kasvua näkynyt, mutta lääkäri epäili, että kyseessä on joku bakteeri mikä heidän testeissään ei näy. Lääkekuuri taas oli noin pitkä koska lääkäri epäili pöpön pesiytyneen esim. munuaisiin, joten se vaatii pitkäaikaisemman lääkityksen. Tämän lisäksi poika oli struviittikide-ruokavaliolla. Tuota koetettiin melkein koko lääkekuurin ajan. Ruokakokeilu loppui kuitenkin ruuan loputtua, koska raukan vatsa meni ruuasta aivan sekaisin. Ei se nyt kuitenkaan tervettä ole sekään, että vatsa on löysällä jatkuvasti. Kuivuminenkin siinä uhkaa. No, nyt on vatsa taas toiminnassa, vaikka pisutteluvaivat jatkuvatkin.

 Valtteri iskee silmää

Viikkoon Valtteri ei ole tehnyt pisuja muualle kuin omaan astiaan, mutta välillä on ollut kausia, kun lähes joka toinen pisu päätyy muualle. Enää poika ei itke ennen toimitusta, joten en usko kipujakaan olevan. Olenkin päätynyt siihen, että ehkä kyseessä kuitenkin on jotain psyykkistä. Nyt olen ottanut käyttöön Rescue remedy -tipat, koska etenkin Valtteri tuntuu välillä hermostuneelta. Mitään näkyvää eroa käytöksissä en kuitenkaan ole huomannut. Asian tutkiminen kuitenkin jatkuu. Melkoista salapoliisityötä tämä tuntuu kyllä olevankin.

Huoh

Kymmenen päivän antibioottikuurin jälkeen Valtteri tuntui olevan kunnossa. Viikon verran mentiin aivan normaalisti (eli pisut laatikkoon ja muutenkin normikäytös), mutta eilen tuli takapakkia ja pissailu muualle alkoi taas. Sanokaahan viisaammat, että voiko stressi laukaista pissatulehduksen? Valtteri selkeästi oireilee stressiin ja on ollut todella hermostunut kaikista elämänmuutoksista mitä tässä on tapahtunut. Kauhulla ja surulla odotan muuttoa viralliseen, lopulliseen kotiin. Valtteri joutuu taas kerran tottumaan uuteen ympäristöön (jossa kyllä onneksi on kaikki vanhat, tutut tavarat). Nyt pissailu alkoi, kun en pariin päivään ollut kissojen kanssa (ovat siis hoidossa, eivät tietenkään keskenään). Käytöksessä on tapahtunut selkeä muutos, Valtteri on hermostunut ja seurankipeämpi mitä normaalisti. Voi raasu... sääliksi käy.

En ole äärimmäisen huolissani siitä, että tuo pisu olisi liian vähäistä ja vahvaa sillä Valtteri litkii vettä vapaaehtoisesti ja melko runsaastikin. Mutta kivuliasta asioiden suorittaminen kuitenkin selkeästi on, sillä pisupaikka etsitään pehmeiltä alustoilta ja muualta kuin omasta vessasta. Pissan panttailustakaan en ole huolissani, ainakaan tällä hetkellä. Pisuhätä tuntuu tulevan yhtä säännöllisesti kuin ennenkin, sitä vain säestää naukuminen ja pehmeän paikan etsintä. Voiko pissatulehdus uusia heti perään tällä tavalla? Pelkään kuollakseni sitä, että tästä alkaa tulehduskierre ja että Valtteri kärsii lopun ikäänsä näistä tulehduksista ja antibioottikuureista. Diabetes on suljettu pois. Onko kellään kokemuksia tai neuvoja tähän tilanteeseen?

Maanantaina alkaa sitten soittelurumba eläinlääkärille ja ehkä saan pyydystettyä pisunäytteenkin Valtterilta. Onko Turun alueen ihmisillä vinkkejä eläinlääkäreistä? Olen käynyt Koira-kissa klinikalla ja vaikka lääkärit ihan päteviä ovatkin, toivoisin kuitenkin saavani tähän tilanteeseen jonkin muunkin vastauksen kuin "kyllä siellä varmaan joku bakteeri on, mikä ei näissä meidän testeissä näy"... Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan!

Aulis porskuttaa onnellisena eteenpäin elämänmuutoksista huolimatta. Ale taitaa vain olla tyytyväinen kun tapahtuu uusia, jänniä asioita.