Ensimmäistä kertaa onnistuin tallentamaan (vahingossa) kameraan haukottelukuvan! Valtteri tosin näyttää siltä, että nauraisi oikein isosti jollekin todella hauskalle jutulle...
24.1.10
16.1.10
Tappelupukarit
Meidän tappelupukareista on aika hankala saada todistusaineistoa. Heti kun kamera otetaan esiin kummatkin häipyy omille tahoilleen ja kinastelu jatkuu vasta kun kamera on laitettu pois. Kerran kuitenkin onnistuin kolmen kuvan sarjan saamaan!
Poikien kinastelu on harvoin erityisen vaarallista. Muutaman kerran on toisen nenänvarressa näkynyt pieni naarmu ja välillä kuuluu rääkäisy jomman kumman suusta. Useimmiten tappelu äityy todelliseksi ralliksi, jolloin tila tuntuu loppuvan kesken.
Suloisinta on kuitenkin komentamisen jälkeiset tapahtumat. Useimmiten, jos älähtää pojille kesken tappelun, siirtyvät pojat putsaustouhuihin. Veljeä pidetään vielä kiinni, mutta sen sijaan että veikkaa purtaisiin, veikkaa putsataan kielellä tarkkaan ja hartaudella. Heti kun pään kääntää pois jatkuu taistelu aivan samalla tapaa kuin ennen putsausta.
Suloisinta on kuitenkin komentamisen jälkeiset tapahtumat. Useimmiten, jos älähtää pojille kesken tappelun, siirtyvät pojat putsaustouhuihin. Veljeä pidetään vielä kiinni, mutta sen sijaan että veikkaa purtaisiin, veikkaa putsataan kielellä tarkkaan ja hartaudella. Heti kun pään kääntää pois jatkuu taistelu aivan samalla tapaa kuin ennen putsausta.
7.1.10
Siimahäntien maailmanvalloitus
Fantasiakirjallisuuden kammoksujana tartuin rohkeasti Terry Pratchettin kissamaiseen teokseen Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät. Satujen ja tarinoiden ystävälle kyseinen kirja tarjosi sopivan määrän satujen magiaa ja hulluttelua.
Kirjan karvainen päähahmo on Morris, kiero ja ahne kollin köriläs. Morris hyödyntää omaa laumaansa, puhuvia rottia, omiin rahankeruupuuhiinsa. Kieroilussa auttaa ihmislapsi, joka oikeastaan vain haluaa soittaa pilliänsä. Suunnitelma on yksinkertainen: rottajoukkio valtaa kaupungin, ihmislapsi Morris apunaan "hoitaa" rottaongelman ja koko poppoo rikastuu. Ovelaa! Vain kissa voisi keksiä tällaisen juonen...
Jossain kohtaa suunnitelmat kuitenkin menevät vähäsen vinksalleen. Morris ja rotat löytävät itsensä vaarallisesta ja pelottavasta tilanteesta, jossa puhuvan eläimen (tai edes ihmisen) äly ei välttämättä autakaan.
Näennäisesti kirja vaikuttaa mukavalta lastentarinalta. Itse en kyllä tätä lukisi ainakaan kovin pienelle lapselle. Morris ja rotat puntaroivat melko isojen filosofisten kysymysten äärellä ja on kirjassa melko raakoja ja pelottaviakin kohtia. Nuorille kirja sopii jo hyvin ja tietysti aikuisille! Itse en tätä fantasiameiningeistä huolimatta karsastanut vaan pidin tarinaa hurmaavana. Minä en ainakaan pystynyt vastustamaan Vaarallista Papua, Tummapaahtoa, Persikkasäilykettä tai Sardiinia - maailman älykkäimpiä siimahäntiä. Morriksesta tietysti puhumattakaan.
Oli hyvin epätavallista, että Morris tunsi myötätuntoa ketään muuta kuin itseään kohtaan. Myötätunto on kissassa vakava luonnevika. Olen varmaan sairas, se mietti. "Jos se mitään auttaa, niin minä olen pelkkä kissa", se sanoi. "Voi, mutta ethän sinä ole. Sinä olet ystävällinen, ja tunnen, että syvällä sisimmässäsi olet jalo luonne", Vaarallinen Papu sanoi. Morris yritti olla katsomatta Persikkasäilykkeeseen. Voi pojat, se ajatteli. "Ainakin sinä kysyt, ennen kuin syöt ketään", Persikkasäilyke sanoi. (Terry Pratchett: Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät s.148)
Kirjan karvainen päähahmo on Morris, kiero ja ahne kollin köriläs. Morris hyödyntää omaa laumaansa, puhuvia rottia, omiin rahankeruupuuhiinsa. Kieroilussa auttaa ihmislapsi, joka oikeastaan vain haluaa soittaa pilliänsä. Suunnitelma on yksinkertainen: rottajoukkio valtaa kaupungin, ihmislapsi Morris apunaan "hoitaa" rottaongelman ja koko poppoo rikastuu. Ovelaa! Vain kissa voisi keksiä tällaisen juonen...
Jossain kohtaa suunnitelmat kuitenkin menevät vähäsen vinksalleen. Morris ja rotat löytävät itsensä vaarallisesta ja pelottavasta tilanteesta, jossa puhuvan eläimen (tai edes ihmisen) äly ei välttämättä autakaan.
Näennäisesti kirja vaikuttaa mukavalta lastentarinalta. Itse en kyllä tätä lukisi ainakaan kovin pienelle lapselle. Morris ja rotat puntaroivat melko isojen filosofisten kysymysten äärellä ja on kirjassa melko raakoja ja pelottaviakin kohtia. Nuorille kirja sopii jo hyvin ja tietysti aikuisille! Itse en tätä fantasiameiningeistä huolimatta karsastanut vaan pidin tarinaa hurmaavana. Minä en ainakaan pystynyt vastustamaan Vaarallista Papua, Tummapaahtoa, Persikkasäilykettä tai Sardiinia - maailman älykkäimpiä siimahäntiä. Morriksesta tietysti puhumattakaan.
Oli hyvin epätavallista, että Morris tunsi myötätuntoa ketään muuta kuin itseään kohtaan. Myötätunto on kissassa vakava luonnevika. Olen varmaan sairas, se mietti. "Jos se mitään auttaa, niin minä olen pelkkä kissa", se sanoi. "Voi, mutta ethän sinä ole. Sinä olet ystävällinen, ja tunnen, että syvällä sisimmässäsi olet jalo luonne", Vaarallinen Papu sanoi. Morris yritti olla katsomatta Persikkasäilykkeeseen. Voi pojat, se ajatteli. "Ainakin sinä kysyt, ennen kuin syöt ketään", Persikkasäilyke sanoi. (Terry Pratchett: Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät s.148)
3.1.10
Aulis, pupunen
Aulis on vähän kateellinen pitkäkorvaisille kavereilleen. Näyttää ihan pupulta, mutta korvat ei vaan kasva, vaikka kovasti yrittää pinnistää!
30.12.09
Jouluähky
Nyt on joulut juhlittu ja ihmetelty kissojen kanssa kaikenmoisia jouluisia asioita. Kissat nautti joulusta äärettömästi lahjojen ja herkkujen ansiosta. Valtteri sai kuitenkin parhaan lahjan vasta hieman joulun jälkeen. Meidän tötteröpäästä kuoriutui komea tötterötön kolli!
Komee ku mikä!Joulun alla Valtterin kanssa jouduttiin vielä kerran lähtemään eläinlääkärille. Vatsaan pitkän haavan alle tuli jotakin kovaa möykkyä ja kiirehän siinä tuli lääkäriin. Lekuri tutki vatsan ja päätyi siihen, että kyseessä on kudosnestettä. Ilmeisesti joku sisemmistä tikeistä oli repeytynyt ja tuota nestettä sitten oli päässyt valumaan mahaan ja nivusiin asti. Nyt ei enää niin paha ole tilanne ja Valtteri nauttii elämästä ilman pääesteitä.
Pojat sai jouluna melkoisen härvelin, jota ihmiset taitaa kutsua aktivointileluksi. Aulis tuntui pähkäilevän pyörivän hiiren parissa tuntikaupalla, Valtteri vähän heikommalla menestyksellä tötterönsä takia.
Hiiri siinä pyörii, Aulis ottaa kii.Ja herkkujakin pojat sai! Jouluna saa herkutella vähän enemmän (tai no, vähän ja vähän...) ja tämä pitää kissoillekin suoda. Pitkäkorvaisilta kanikavereilta pojat sai lahjomuksina kaikennäköisiä ruokaihanuuksia. Aulis ja Valtteri viettäis joulua mielellään varmasti vaikka joka päivä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)