29.4.10

Häiritsevä naapuri

Katsokaa nyt, kun naapurin kissa tuli häiritsemään! Valtteri on niin pahana, että meidän takapihalla kävelee joku toinen kissa, ja kehtaa vielä tulla lällättelemään ikkunan taakse!

Videolta muuten näkyy aika hyvin poikien kokoero. Aulis on vasemmalla ja Valtteri oikealla. 

23.4.10

Valtterin lääkärireissu

Käytiin siis Valtterin kanssa maanantaina eläinlääkärissä ohipissailun takia. Lääkäri otti virtsanäytteen ja koska virtsassa näkyi sokeria, myös verinäytteen. Valtteri sai lähtiessä ohjeet laihduttamisesta ja uuden ajan pisu- ja verinäytteitä varten kolmen viikon päähän. 

Keskiviikkona saatiin lääkäriltä virtsaviljelyn tulokset. Mitään siellä viljelyssä ei näkynyt, vaikka Valtterin rakko hieman tuntuikin aristavan. Lääkäri kehotti hoidoksi hankkimaan Cystaidia ja Feliway-haihduttimen. Vaihtoehtoja pissailulle on siis ainakin: 1) Jonkin sellaisen bakteerin aiheuttama tulehdus, joka ei näkynyt eläinlääkäriaseman tekemästä viljelystä. 2) Runsaan juomisen ja mahdollisen diabeteksen puhkeamisen aiheuttama pisuttelu 3) Stressi.


Tuota Cystaidia olen nyt metsästänyt useasta apteekista ja eläinkaupasta, mutten vielä ole sitä käsiini saanut, joten sen vaikutuksesta on vaikea sanoa mitään. Feliway-haihdutin pörrää töpselissä ja kumpainenkin kissa sitä ahkerasti käy "peittämässä". Onkohan tuokaan nyt ihan normaalia? Nappulat on vaihdettu laihdutusnappuloihin, mutta märkäruoka on pysynyt samana kuin ennen. Sitä ei kuitenkaan syödä kuin suulliset aamuin ja illoin. Uudet nappulat on siitä hyviä, että ovat suht isoja, eli ainakin ne on pakko pureskella kunnolla, eikä niitä voi vain hotkaista. Ehkä se myös auttaa poikien jyrsimishaluun, etenkin Auliksella on tapana jyrsiä mm. pahvia. Toivottavasti Valtterin paino lähtee nyt hitaasti laskuun ja veriarvot taasen parempaan suuntaan. Sokeriarvot ei vielä olleet hälyttäviä, mutta uusi kevyempi ruokavalio on kuitenkin must. 

Jos positiivisia puolia haetaan, niin Valtteri ei ole viikkoon tehnyt pisua muualle kuin omaan vessaan!

18.4.10

Kevätkuulumiset

Henkilökunnan päivitysinto on hieman laantunut, kun arki on kulunut varsinaisen pissarallin merkeissä. Valtteri on liritellyt minne sattuu. Tai ainakin kaikki epäilykset osoittavat Valtteriin.

Ensimmäinen epäilys kohdistui hiekkaan. Meillähän siirrytiin joulun tienoilla ÖkoPlussaan, jolle Vale ei lämmennyt aluksi yhtään, mutta tottui lopulta. Nyt sitten laitettiin olkkariin sohvan viereen mikrohiekkaveski. Aluksi se tuntui auttauvan, mutta sitten pisuttelu taas jatkui. No lääkärillehän sitä sitten varattiin aika ja huomenna aamulla kurvaillaan sinne tutkimuksiin. Päivitystä asiaan tulossa siis kohtapuoliin.

Paistinpannu-Valtteri

Mahdollisesti myös Auliksen vessaterrorismi saattaa aiheuttaa häiriökäyttäytymistä. Auliksella on meinaan tapana kytätä kun veikka käy asioilla ja häiritä toimituksia. No, jos tutkimuksista ei mitään sairautta löydy, pissatulehdusta tai vastaavaa, pitää koettaa keksiä muita ratkaisuja.

24.3.10

Kevään merkit

Nyt alkaa jo niitä kevään merkkejä näkyä meidänkin taloudessa. Karvaotukset ovat sitä touhukkaampia mitä enemmän aurinkoa pilkistää pilviverhojen takaa. Hiljainen päivitystahti viittaa siihen, ettei mitään erityistä kuitenkaan ole tapahtunut. Tavallista arkea vain.

Välillä voi vähän hengähtää

Karvaiset eivät ole vielä ihan ymmärtäneet kevään rituaaleja eli aurinkoläikkien mukaan siirtymistä, mutta kevättä on kyllä sitten muuten ilmassa sitäkin enemmän karvanvaihdon merkeissä. Kumpikin on alkanut nauttimaan harjailusta, varmaankin juuri siksi että se irtokarva on astetta mukavampi saada tarttumaan siihen harjaan kuin omaan suuhun. Eniten tuo valon lisääntyminen kuitenkin on vaikuttanut veljesten päivärytmiin. Heidän mielestään aamuruoan antamista voi hyvin siirtää joka aamu aikaisemmaksi, siihen hetkeen kun aurinko alkaa pilkistää horisontista. Muuten ihan kiva, mutta kun me ihmiset kyllä haluttaisiin vielä silloin nukkua. Energiatasot noin muutenkin on verrattavissa Duracell-pupuun. Onneksi kevät tuntuu antavan virtaa meille ihmisillekin!

15.3.10

Manu-kissa

Kävin viikonloppuna moikkaamassa siskon Manu-kissaa, joka on viettämässä hieman pidennettyä talvilomaa vanhempieni luona. Aikast komee kolli, eikö?


Manulla alkaa jo vähän ikä painaa, jota ei oikeastaan huomaa kuin kissaherran leikkiessä. Leikit kyllä luonnistuu, mutta enää ei oikein takajalat irtoa maasta nuoren pojan tapaan. Saattaapi tosin johtua pienestä löllymahastakin. Punnituksessa saatiin Manun painoksi noin 7 kiloa, mikä on kyllä jo melkoinen määrä kissaa! Meidän Valtterin mielestä Manu on tosi hyvä roolimalli ja tähtää itsekin siihen seitsemään kiloon. 


Manu-kissa on vähän runosielu, herkkä kissaherra joka osoittaa välittämisensä tosi herkästi. Ja välillä Manu maukaisee ihan pienesti mau, että huomaathan minutkin. Ihana Manu!