Sijaiskotia etsitään

Huh, blogi on jäänyt ihan retuperälle, aikaa tälle puuhalle ei vain ole löytynyt. Liikenevän ajan olen mieluummin löllytellyt karvaisten kanssa kuin kirjoittanut siitä. Kiireelle on ollut varsin konkreettinen syy: työläät opinnot ja ensi vuoteen liittyvät järjestelyt. Tämä tyttö nimittäin lähtee vuodeksi Kanadaan vaihtoon!

Vaihto onkin hyvä syy kirjoittaa blogiin, pojat nimittäin tarvitsevat vuodeksi sijaiskodin. Kunpa voisinkin pullat ottaa mukaan seikkailuuni! Valitettavasti se ei ole mahdollista, joten nyt on päällä kuumeinen sijaiskoti-etsintä. Jos sinä (tai ystäväsi) olet etsimäni henkilö, laita sähköpostiviestiä minulle (anniina.sahla(at)gmail.com)

Aulis ja Valtteri on melkoisia tapauksia ja siksi sijaiskodille onkin muutama kriteeri:

• Taloudessa ei voi olla muita lemmikkejä tai kovin pieniä lapsia. Uusi tilanne tulee varmasti olemaan tosi stressaava jo valmiiksi, saati sitten jos joutuu totuttautumaan toisiin karvaisiin/pieniin otuksiin.
•  Sijaiskodin tulisi pystyä sitoutumaan antamaan koti koko ajanjaksolle, Kanadasta käsin kun on hieman hankala hoitaa uutta kotia kesken vuoden. Lähden seikkailuun elokuun puolessa välissä, takaisin tulen luultavasti toukokuussa 2013. Paras tilanne olisi, jos pojat voisivat muuttaa jo esim. heinäkuussa, jotta pystyn vielä tarkkailemaan tilannetta Suomessa ollessani.
• Sijaiskoti saisi toivottavasti löytyä Varsinais-Suomen alueelta. Siksi, että minulla olisi kesällä vielä mahdollisuus tehdä visiitti tai toinenkin ja siksi, että pullat eivät ole tottuneet matkustamaan kovin pitkiä aikoja kerrallaan.
• Pojat ovat sisäkissoja, joten sijaiskodissa tämä tulee ottaa huomioon.
• Tarvikkeet (vessat, ruokakipot, kiipeilyteline, lelut jne) tulee tietysti mukaan.
• Vaikka olenkin toisella puolella lätäkköä, haluan silti kuulla kuulumisia miten pojat pärjää. Eli toivottavasti sähköpostin lähettäminen onnistuu ja mukavaa olisi saada myös kuvia aina välillä lievittämään ikävää (joka aivan varmasti tulee!). 

Vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin ja toivon, että etsintäni tuottaa tulosta ja pojat pääsevät syksyllä vajaaksi vuodeksi kotiin, jossa saavat osakseen huolenpitoa ja hellyyttä :) Postaustani saa vapaasti levittää tahoille, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita pestistä. Kiitos!

Kesän kertaus

Hui, siitä on kolme kuukautta kun viimeksi kävin bloggerin puolella! Olin koko kesän töissä toisella paikkakunnalla ja Turun illat ja viikonloput meni ihan muissa hommissa kuin blogin kanssa. Retuperällä siis tämä projekti, myönnän. Niin retuperällä, etten ole edes ehtinyt käydä lukemassa muita kissablogeja, kirjablogeista puhumattakaan. Mööh.. 

Pojilla on kuitenkin ollut melkoinen kesä. Yhtä kuuma kuin edellinen, mutta ehkä vähän siedettävämpi lämpötilojen suhteen. Kärpäsanti oli loistava - yhtään kärpästä/ muuta öttiäistä täällä ei viittä minuuttia kauempaa pörrännyt kun oli jo kadonnut parempiin suihin. 

Arvaako kukaan mitä tässä tapahtuu?

 Me ollaan koko kööri eletty melkoisessa kaaoksessa täällä julkisivuremontin ja siihen liittyvien ikkunanvaihdosten yms. takia. Itsellä alkaa jo palaa käpy koko touhuun, mutta pojat tuntuu olevan kiinnostuneista kaikesta uudesta. Ja onhan uudet ikkunat siitä eri vänskät, että niistä näkee kunnolla ulos!

Olen kesän aikana seurannut Valtterin touhuja silmä tarkkana. Ensinnäkin olen nähnyt sen yrittävän astua Aulista, omaa veikkaansa (kiipeää siis selkään ja ihmettelee siellä että öö... mitäs tässä nyt sitten..)! Ironistahan tässä on se, että kummaltakin on pallerot nipsaistu veks (ja Valtterilta vähän vaikeamman kautta, jos joku vielä muistaa niin pitkälle menneisyyteen). Olenkin päätellyt, että hormonit vielä hyrrää jonkun verran, muttei se raasu oikein tiedä mitä niillä hormooneilla tekisi. Ja nämä hormonit taas olen yhdistänyt tuohon pisutteluun, joka on jatkunut satunnaisesti leikkaushetkestä asti. Nyt olen löytänyt kaksi syytä vääriin paikkoihin pissailulle: 1) uuden merkkaaminen ja 2) puhtaus. Uudet tekstiilit, esim. kylpyhuonematto pitää heti käydä merkkaamassa, vaikka yrittäisin moisen toiminnan estää. Ja puhtaus - sinne laariinhan ei siis mennä, jos siellä isot hädät jo on! Ymmärrettävää, en itsekään menisi. Mutta hankalaa, jos on koko päivän töissä. Pullilla on yhteensä 3 veskilaaria, ja jos yksi ei kelpaa niin ei tuo toope käy edes tarkistamassa muita vaan protestoi heti lähimpään pehmeään kohtaan.

Pojat sai ruohoa! Tuoretta kesäruohoa! Se sai pojat tietty vähän villeiksi :)

Aulis on ottanut tavaksi nukkumisen mamin vieressä, Valtteri tulee sitten tuhisemaan viereen aamusella, kun pitäisi ruokaa nousta antamaan. Auliksen lempipaikka on tyynylläni, pääni vieressä. Se on ihanaa! Vaikkei kumpikaan ole sylikissoja niin onneksi kummatkin haluaa tulla ihan liki kainaloon. Mikään ei ole sen hurmaavampaa kuin herätä kissan kehräykseen! Ja mikään ei sen ikävämpää kuin herätä siihen, että toinen pulla rääkyy kurkku suorana korvan vieressä ja toinen täppäilee tassulla naamaan... Näitäkin aamuja on koettu kiitettävästi kesän aikana :D 

Olipahan päivitystä kerrakseen. Summa summarum: kesä oli ja meni, ja se siitä sitten. Miten muiden kesä on mennyt? Olenko ainoa, jonka mielestä se meni ihan liian nopeasti?

Chi's Sweet Home

Sain joitakin viikkoja sitten Tammelta yhteydenoton ja kaksi osaa uutta Konami Kanatan Chi's Sweet Home -mangaa. Viimeisestä kirjanurkasta onkin jo aikaa, sopivaa hetkeä kissakirjoille ei vain ole ollut kaikkien opiskelu- ja työkiireiden keskellä. 

Itselleni manga ei ole mikään ehdoton suosikki sarjakuvista, suosin ihan länsimaista sarjakuvaa. Tämä ei niinkään liity lukusuuntaan vaan siihen tapaan miten manga yleensä on toteutettu. En väitä olevani aiheen asiantuntija, mutta ainakin ne mangat joita olen lukenut ovat olleet piirrosjäljeltään usein epätasaisia ja niissä on myös saattanut pudota juonesta kärryiltä yhtäkkiä. Chi's Sweet Home oli positiivinen yllätys. Sen piirrosjälki säilyy tasaisena läpi sarjan eikä sen juonen seuraaminen ole hankalaa koska se on pätkitty lyhyisiin tarinoihin. Lisäksi värisivut olivat ihanat mustavalkomangojen jälkeen. (Mangojen? Manga-sarjakuvien?) 

Chi on suloinen kissaotus ja sarjan tekijä on selkeästi tietänyt mistä piirtää. Sivuilla on monia tuttuja asioita mitä olen ihastellut omia toopejani katsellessa. Sarja on suloinen ja hellyyttävä. Jos jollekulle tätä pitäisi suositella, suosittelisin ehkä lukemaan opetteleville akkarin vaihtoehdoksi ja kissarakkaille lapsille muutenkin. Vaikka tarina oli ihastuttava, kaipaan sarjakuviltani enemmän haastetta. Toisaalta pienenä välipalana kirjat olivat oikein hyviä.

Lököviikko

Meillä on koko köörillä täällä lököviikko meneillään. Itse sairastan flunssaa ja pojat selkeästi sympatiseeraa ja nukkuu vieressä antaen tassuterapiaa ja pusuja. Palasin jokin aika sitten reissusta ja oli aivan uskomattoman ihana matka. Miettikää, näin hienoja maisemia keskellä Kööpenhaminan keskustaa:

Ørstedsparken

Lomalla hieman stressasin sitä, missä kunnossa kämppä on kun palaan kotiin. Ja mitä mieltä pojat on tästä lomastani. Huolet osoittautui aivan turhiksi. Asunto oli siinä kunnossa mihin sen olin jättänytkin (tämä oli suuri yllätys, odotin edes muutamaa kirjahyllystä vedettyä kirjaa tms.) ja pojatkin kömpi heti viereen ja kiehnäsivät valtavasti. Olipa mukava tervetulotoivotus. Oli hienot maisemat Köpiksessä ja Tukholmassa, mutta ei näissä kotiintulo-maisemissakaan mitään valittamista ollut:

Aulis lököilee

Loma

Meikäläinen lähtee lomailemaan Kööpenhaminaan ja Tukholmaan, pojat saavat lomailla ihan keskenään ja elellä herroiksi. Vähäsen kyllä jännittää! Ei matka vaan että miten pojat pärjää toisen hoivissa ja odottaako täällä uusi sisustus kun palaan kotiin. Poikien synttäritkin jää matkan takia väliin, mutta hellin toopeja varmasti oikein urakalla kotiinpalattuani. Lupaan!