Kesän kertaus

Hui, siitä on kolme kuukautta kun viimeksi kävin bloggerin puolella! Olin koko kesän töissä toisella paikkakunnalla ja Turun illat ja viikonloput meni ihan muissa hommissa kuin blogin kanssa. Retuperällä siis tämä projekti, myönnän. Niin retuperällä, etten ole edes ehtinyt käydä lukemassa muita kissablogeja, kirjablogeista puhumattakaan. Mööh.. 

Pojilla on kuitenkin ollut melkoinen kesä. Yhtä kuuma kuin edellinen, mutta ehkä vähän siedettävämpi lämpötilojen suhteen. Kärpäsanti oli loistava - yhtään kärpästä/ muuta öttiäistä täällä ei viittä minuuttia kauempaa pörrännyt kun oli jo kadonnut parempiin suihin. 

Arvaako kukaan mitä tässä tapahtuu?

 Me ollaan koko kööri eletty melkoisessa kaaoksessa täällä julkisivuremontin ja siihen liittyvien ikkunanvaihdosten yms. takia. Itsellä alkaa jo palaa käpy koko touhuun, mutta pojat tuntuu olevan kiinnostuneista kaikesta uudesta. Ja onhan uudet ikkunat siitä eri vänskät, että niistä näkee kunnolla ulos!

Olen kesän aikana seurannut Valtterin touhuja silmä tarkkana. Ensinnäkin olen nähnyt sen yrittävän astua Aulista, omaa veikkaansa (kiipeää siis selkään ja ihmettelee siellä että öö... mitäs tässä nyt sitten..)! Ironistahan tässä on se, että kummaltakin on pallerot nipsaistu veks (ja Valtterilta vähän vaikeamman kautta, jos joku vielä muistaa niin pitkälle menneisyyteen). Olenkin päätellyt, että hormonit vielä hyrrää jonkun verran, muttei se raasu oikein tiedä mitä niillä hormooneilla tekisi. Ja nämä hormonit taas olen yhdistänyt tuohon pisutteluun, joka on jatkunut satunnaisesti leikkaushetkestä asti. Nyt olen löytänyt kaksi syytä vääriin paikkoihin pissailulle: 1) uuden merkkaaminen ja 2) puhtaus. Uudet tekstiilit, esim. kylpyhuonematto pitää heti käydä merkkaamassa, vaikka yrittäisin moisen toiminnan estää. Ja puhtaus - sinne laariinhan ei siis mennä, jos siellä isot hädät jo on! Ymmärrettävää, en itsekään menisi. Mutta hankalaa, jos on koko päivän töissä. Pullilla on yhteensä 3 veskilaaria, ja jos yksi ei kelpaa niin ei tuo toope käy edes tarkistamassa muita vaan protestoi heti lähimpään pehmeään kohtaan.

Pojat sai ruohoa! Tuoretta kesäruohoa! Se sai pojat tietty vähän villeiksi :)

Aulis on ottanut tavaksi nukkumisen mamin vieressä, Valtteri tulee sitten tuhisemaan viereen aamusella, kun pitäisi ruokaa nousta antamaan. Auliksen lempipaikka on tyynylläni, pääni vieressä. Se on ihanaa! Vaikkei kumpikaan ole sylikissoja niin onneksi kummatkin haluaa tulla ihan liki kainaloon. Mikään ei ole sen hurmaavampaa kuin herätä kissan kehräykseen! Ja mikään ei sen ikävämpää kuin herätä siihen, että toinen pulla rääkyy kurkku suorana korvan vieressä ja toinen täppäilee tassulla naamaan... Näitäkin aamuja on koettu kiitettävästi kesän aikana :D 

Olipahan päivitystä kerrakseen. Summa summarum: kesä oli ja meni, ja se siitä sitten. Miten muiden kesä on mennyt? Olenko ainoa, jonka mielestä se meni ihan liian nopeasti?

Lököviikko

Meillä on koko köörillä täällä lököviikko meneillään. Itse sairastan flunssaa ja pojat selkeästi sympatiseeraa ja nukkuu vieressä antaen tassuterapiaa ja pusuja. Palasin jokin aika sitten reissusta ja oli aivan uskomattoman ihana matka. Miettikää, näin hienoja maisemia keskellä Kööpenhaminan keskustaa:

Ørstedsparken

Lomalla hieman stressasin sitä, missä kunnossa kämppä on kun palaan kotiin. Ja mitä mieltä pojat on tästä lomastani. Huolet osoittautui aivan turhiksi. Asunto oli siinä kunnossa mihin sen olin jättänytkin (tämä oli suuri yllätys, odotin edes muutamaa kirjahyllystä vedettyä kirjaa tms.) ja pojatkin kömpi heti viereen ja kiehnäsivät valtavasti. Olipa mukava tervetulotoivotus. Oli hienot maisemat Köpiksessä ja Tukholmassa, mutta ei näissä kotiintulo-maisemissakaan mitään valittamista ollut:

Aulis lököilee

Perhe-elämä sarjana kuvia

Miau! Täällä me köllitään kahdestaan vällyissä, miumau!

Hö, joku välkkyvä herätti, buuuuuuu!

Emmä ala, ei saa ees nukkua rauhassa... Hmph!

Krooooh pyyyyyyyh.... krooooh... pyyyyh....

Remonttikollit

Taloyhtiössä on meneillään julkisivuremontti ja voi mitä riemua se onkaan pojille antanut (ja oi, mitä tuskaa allekirjoittaneelle...). Kerran todistin remonttimiesten tervehdyksen ikkunassa päivystäneille kissoille ja tuntuu pojillakin olevan ihan hauskaa seurata tuota ylös-alas kulkevaa hissivempelettä.

Harmi, että kamerani on mitä on, mutta ainakin jonkinlaisen mielikuvan saa tästä ikkunatuijottelusta:

Piilokissa

Aina välillä toopet piilottelee ja menee torkuille salapaikkoihin. Kissityksen jälkeen näkyy vähän korvia tai häntää. Hupsut kissat!

Elossa ollaan!

Vihdoinkin saa emäntä aikaiseksi päivittää. Voin tunnustaa, että päivitykset on jääneet välistä lähinnä kameraongelmien takia. Kyllähän sen kuitenkin voi ongelmaksi laskea, ettei jaksa ladata kameran akkua..? Ja kissablogi ilman kuvia ei kyllä oikein ole kissablogi alkuunkaan.

Hyvin mahtuu!

Elo Turussa sujuu entisissä uomissaan. Pojat toopeilee ja on viimeaikoina kunnostautunut mm. verhojen repimisessä. Tällä hetkellä taitaa olla yksi kappale verhoja kunnolla kiinni, muut ovat saaneet kyytiä (myös suihkuverho). Lisäksi pojat ovat muistaneet murhata pahat banaanit ja muutamat postit, sekä tietysti vessapaperirullat. Melkoinen määrä onkin tullut siivottua paperisilppua viime aikoina. Tällä hetkellä tomppelit nauttii vilpoisasta talvipäivästä vällyjen alla ja taidanpa sinne kömpiä minäkin päivätorkuille.

Arkista arkea

Emäntä on ollut "hieman" kiireinen uuden elämänsä kanssa, ja blogin päivitys on ihan retuperällä. Kissa-arjessa ei kuitenkaan mitään elämäämullistavaa ole eläinlääkäriepisodin jälkeen tapahtunut. Pojat nukkuu, pojat syö, pojat tappelee ja on välillä vähän mököjä siitä, että elämässäni on muutakin kuin vain he. Onneksi niillä on toisensa.

Kaikki on siis hengissä ja hyvissä ruumiin ja sielun voimissa. Päivitykset varmasti jatkavat epäsäännöllistä tahtiaan. Hitaasti, mutta varmasti.

Valtavat egot

Pojat osoittaa todellisia teini-ikäisten kollien merkkejä suurilla egoillaan. Hehän eivät ole enää pitkään aikaan suostuneet nukkumaan vieretysten. Tappelu on vissiin ainoa oikea tapa osoittaa tunteita toista kohtaan. Satunnaisesti saatetaan myös putsata veikkaa (yleensä Valtteri siis putsaa Aulista ja Ale vaan rötköttää tyytyväisenä). 

Sattui kuitenkin se ihmeellinen päivä, että pojat olivat sohvalla samaan aikaan! Ja sain siitä vielä todisteenkin! Mitä siitä, jos nyt ollaan ihan eri puolilla sohvaa, sohvalla kuitenkin. Ennen kuvan ottamista pojat nukkuivat ja sitten tulin minä häiritsemään salamavaloineni. Tyhmä ihminen.

Miauuu

Noniin, nyt sitä ollaan vihdoin kunnolla internetin äärellä ja muutenkin elämä on rauhoittunut uomiinsa monellakin tapaa. Pulleroiset sopeutuivat uuteen kotiin yllättävän helposti, ilman kummempia mutinoita. Hieman kerrostaloelämä uusine äänineen ihmetyttää. 

Valtterin pissavaivat jatkuvat edelleen. Viimeisen päivityksen jälkeen Vale söi 30 päivän antibioottikuurin. Virtsatesteissä ei edelleenkään mitään kasvua näkynyt, mutta lääkäri epäili, että kyseessä on joku bakteeri mikä heidän testeissään ei näy. Lääkekuuri taas oli noin pitkä koska lääkäri epäili pöpön pesiytyneen esim. munuaisiin, joten se vaatii pitkäaikaisemman lääkityksen. Tämän lisäksi poika oli struviittikide-ruokavaliolla. Tuota koetettiin melkein koko lääkekuurin ajan. Ruokakokeilu loppui kuitenkin ruuan loputtua, koska raukan vatsa meni ruuasta aivan sekaisin. Ei se nyt kuitenkaan tervettä ole sekään, että vatsa on löysällä jatkuvasti. Kuivuminenkin siinä uhkaa. No, nyt on vatsa taas toiminnassa, vaikka pisutteluvaivat jatkuvatkin.

 Valtteri iskee silmää

Viikkoon Valtteri ei ole tehnyt pisuja muualle kuin omaan astiaan, mutta välillä on ollut kausia, kun lähes joka toinen pisu päätyy muualle. Enää poika ei itke ennen toimitusta, joten en usko kipujakaan olevan. Olenkin päätynyt siihen, että ehkä kyseessä kuitenkin on jotain psyykkistä. Nyt olen ottanut käyttöön Rescue remedy -tipat, koska etenkin Valtteri tuntuu välillä hermostuneelta. Mitään näkyvää eroa käytöksissä en kuitenkaan ole huomannut. Asian tutkiminen kuitenkin jatkuu. Melkoista salapoliisityötä tämä tuntuu kyllä olevankin.

Synttäripojat

Ihanaiset karvaviinerini viettivät viime viikolla yksivuotisiaan, isoja poikia siis! Mitään herkkuja ei kuitenkaan voinut juhlapäivän kunniaksi tarjoilla Valtterin takia, nyt pitää todella toteuttaa tuo laihis kunnolla, ettei mitään ikävää käy.

Vauvakuva!

Kerron myöhemmin lisää Valtterin tilanteesta, kunhan jaksan. Nyt kuitenkin poika on vielä muutaman päivän antibiooteilla, ja se on sujunut ihan kohtalaisen hyvin. Katsotaan sitten antibioottikuurin jälkeen, että mikä on tilanne.

Blogin kirjoittajapoppoosta putosi yksi A pois, joten tästä jatketaan kolmistaan, kahden kissan yksinhuoltajana. Onneksi elämässä on nuo ihanat karvaiset kaverit, paljon jäisi elämästä puuttumaan ilman niitä. Kuitenkin kaikista elämänmuutoksista johtuen jää blogi väistämättä vaille päivityksiä kunnes elämä alkaa olla omissa uomissaan. Ihanaa kesää kaikille!

Häiritsevä naapuri

Katsokaa nyt, kun naapurin kissa tuli häiritsemään! Valtteri on niin pahana, että meidän takapihalla kävelee joku toinen kissa, ja kehtaa vielä tulla lällättelemään ikkunan taakse!

Videolta muuten näkyy aika hyvin poikien kokoero. Aulis on vasemmalla ja Valtteri oikealla. 

Kevään merkit

Nyt alkaa jo niitä kevään merkkejä näkyä meidänkin taloudessa. Karvaotukset ovat sitä touhukkaampia mitä enemmän aurinkoa pilkistää pilviverhojen takaa. Hiljainen päivitystahti viittaa siihen, ettei mitään erityistä kuitenkaan ole tapahtunut. Tavallista arkea vain.

Välillä voi vähän hengähtää

Karvaiset eivät ole vielä ihan ymmärtäneet kevään rituaaleja eli aurinkoläikkien mukaan siirtymistä, mutta kevättä on kyllä sitten muuten ilmassa sitäkin enemmän karvanvaihdon merkeissä. Kumpikin on alkanut nauttimaan harjailusta, varmaankin juuri siksi että se irtokarva on astetta mukavampi saada tarttumaan siihen harjaan kuin omaan suuhun. Eniten tuo valon lisääntyminen kuitenkin on vaikuttanut veljesten päivärytmiin. Heidän mielestään aamuruoan antamista voi hyvin siirtää joka aamu aikaisemmaksi, siihen hetkeen kun aurinko alkaa pilkistää horisontista. Muuten ihan kiva, mutta kun me ihmiset kyllä haluttaisiin vielä silloin nukkua. Energiatasot noin muutenkin on verrattavissa Duracell-pupuun. Onneksi kevät tuntuu antavan virtaa meille ihmisillekin!

Kissojen oma telkkari

Saatiin vihdoin pesukone ja voi mitä riemua se onkaan pojissa aiheuttanut! Poikien onneksi kyseessä on edestätäytettävä masiina ja pyykkien pyöriminen on aivan huisin jännää. Aulis rohkeana poikana on käynyt rummussa vähän nuuskuttelemassa kun silmä on välttänyt, Valtteri on tyytynyt tarkastelemaan ja ihmettelemään vähän kauempaa. Eipä se paljoa vaadi ilahduttaa pieniä kissaviikareita. 

Ruokaongelmia

Muutamat viime viikot on menneet melkoisessa ruokahärdellissä. Auliksella on aina välillä vatsa ollut aivan ruikulilla ja ollaan yritetty keksiä, että mistä moinen voisi johtua. Madotettuhan nuo on useampaan otteeseen viime vuoden puolella, mutta varmuuden vuoksi madotetaan tällä hetkellä uusiksi Axilurilla.

Päädyttiin siihen, että todennäköisesti kyseessä on jonkin sortin ruoka-allergia. Viljaa sisältäviä ruokia meillä ei kissat syö ollenkaan, joten viljasta tuo ei voi johtua. Nyt ollaan päädytty karsimaan ruokavaliosta kaikki kalaa sisältävä, jos johtuisikin siitä. Enää ei ole ruikulia näkynyt, joten toivottavasti nyt olisi löytynyt tuo vatsan sekaisin pistävä aines. Jos ei niin en tiedä mikä muu se enää voisi olla. Ehkä maksa, sitä on märissä ruoissa kuitenkin. Toistaiseksi mennään kuitenkin tällä kalakiellolla ja katsotaan mitä tapahtuu.

Pojat viihtyy keittiössä muissakin kuin syömispuuhissa, kuvasarja selittänee kaiken:

Karu totuus

Kuherruskuukaudet päättyy aina arkeen. Meillä on tuota kuherruskuukautta yritetty pitkittää, mutta kyllä se nyt on viimein päättynyt täälläkin. Kaikkien muiden kissat ja eläimet ylipäätään on aina kuvauksellisia, aina pörröisiä ja aina ihania. Ei meillä vaan.

Viimeinen viikko on mennyt lähinnä rikkoutuneita tavaroita korjaillessa ja poliisina toimimisena. Auliksen kohellussaldona on mm. rikkoutunut täysin valmis palapeli (jonka kaikessa fiksuudessani nostin korkeimmalle paikalle koko kämpässä, mutta sekään ei riittänyt), kaksi korkeaa kaatunutta cd-tornia (cd-levyjä täynnä, tietysti), yhden (ja kämpän ainoan elävän) kasvin totaalinen tappo ja kaiken mahdollisen irtotavaran pureskelu ja tuhoaminen. Argh! Onneksi mikään ei ole korvaamatonta tavaraa, mutta silti.

Aulis muikeana, "emmää mitään tehny!"

Sitä myös ymmärtää, ettei nuo pahuuttaan tee pahojaan, kunhan vain ovat uteliaita ja touhukkaita. Mutta miten vaikeaa on liikkua pudottamatta mitään hyllyiltä tai pöydiltä? Onneksi paha tuuli laantuu sillä hetkellä kun karvapallerot tulevat syliin täysin tietämättöminä aiheuttamastaan häslingistä. On ne siltikin ihania.

Ruokaongelmia

Ollaan yritetty olla melko monipuolisia tuossa ruokapuolessa poikien kanssa. Ihan siksi, että oppisivat syömään myös raakaa lihaa ja myös siksi, että oppisivat syömään monenlaista ruokaa. Aina kun ei voi olla tiettyjä ruokia tarjolla.

Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut Valtterin nirsoilu. Tähän mennessä pojat on suostuneet syömään kumpikin katkarapuja, seitiä ja keitettyä kananmunaa. Valtteri veti oman rajansa sydämeen ja jauhelihaan. Aulis hotki sydämenpalasia aivan kuin vanha konkari, Valtteri suostui vain vähän lipomaan lihan pintaa kielellään. Mistähän tämä nirsoilu voisi johtua? Ja mikä voisi olla sellaista lihaa, mikä Valtterillekin maistuisi?

Aulis hotkii herkkupaloja, nom nom

Ruokailutavoissa muutenkin olisi parantamisen varaa. Valtteri tuntuu turhan helposti jäävän pois ruokakupilta ja antaa Auliksen syödä parhaat palat päältä. Jos taas Aulis tunkee kupille silloin kun Valtteri syö, alkaa Valtteri murista siihen malliin, että tappelu tulee jos Aulis ei poistu takavasemmalle. Aulis ylipäätään tuntuu syövän paljon enemmän, vaikka onkin kaksikosta pienikokoisempi.

Kolmas ongelma onkin sitten vesikuppi. Vesikuppi oli pakko siirtää pois ruokakippojen läheisyydestä, pojat kun ovat alkaneet kuopimaan kippojen edustaa niin innokkaasti. Siinä lentelevät vedet ihan minne sattuu. Mutta, kun ne vedet ei pysy siellä kupissa, vaikka kuppi on aivan omalla paikallaan. Vielä ei olla keksitty, että miten vesi päätyy lattialle, mutta epäilen syyksi poikien touhukkuutta. Silloin kun juostaan, ei kyllä katsella mitään vesikuppeja! Veden jakelullekin pitäisi siis keksiä joku ratkaisu. Ei ole aina niin helppoa kissataloudessa!

Ja matot on meillä makkaralla...

Kaikki uusi pitää tietysti heti ajaa sisään. Uuden maton kohdalla pojat toimivat näin: ensin koetetaan kynsiä maton pintaan, sitten vähän nostetaan reunasta ja todetaan että maton alle mahtuu hyvin kaksi kissaa. Viimeisenä möyritään maton päällä ja etenkin alla ja todetaan matto hyväksi leikkialustaksi. Nyt on matto nuuskuteltu ja myllätty ja sille on annettu poikien toimesta lupa olla lattialla.

Vuorottelua

Aulis ja Valtteri on siitä hassuja että jakavat leikkivuoroja. Vaikka leluja olisi kaksi niin aina jompi kumpi keskeyttää omat touhunsa ja seurailee toisen leikkimistä. Sitten kun toinen hyytyy jatkaa toinen siitä mihin edellinen jäi. Pojat selkeästi ajattelevat että lelut toisen tassuissa on paljon kivempia mitä omat!

Aulis rääkkää kaapinraosta pilkottavaa narua...

... ja Valtteri jatkaa siitä mihin Aulis jäi, Auliksen odottaessa taas omaa vuoroaan.

Yökyläilijät

Meidän karvakaverit kävi yökyläilemässä. Pojat pääsi kavereille hoitoon ja nuuskuttelemaan uuden paikan hajuja. Kaikki meni hienosti ja pojat käyttäytyi niin nätisti kuin pystyivät. Valtteri oli kuulemma vähän vierastanut, mutta oikeastihan Valtteri vain piti sellaista coolia etäisyyttä. Ei veitikat ihan heti tulleet nuuskuttamaan meitä kun haettiin heidät takaisin kotiin, mutta kyllä kohta jo tultiin syliin ihan mielellään. Kuljetus onnistui taas oikein hyvin. Nyt pitää vain harrastaa säännöllisesti tätä koppailua ja uusiin paikkoihin viemistä, että nuo höpsöt tottuu siihen.

Aulis näyttää ihan pikkupossulta kun se kurkkii tuolta! Valtteri taitaa taas olla vähän leikkituulella.

Kotiin tullessa Aulis päätti, että kuljetuskoppa on oikeastaan tosi kiva paikka. Rukki hyrisi ja Aulis torkkui onnellisesti mytätyn pyyhkeen päällä. Voi suloisuutta!

"Jos meen tänne nukkumaan, niin ehkä herään sieltä kivasta kyläpaikasta..."

Sulkasato

Tältä suurin osa poikien leluista näyttää Auliksen ja Valtterin antaman käsittelyn jälkeen. Puolessatoista kuukaudessa pojat on tuhonneet ihan mielettömän määrän leluja ja "leluja".

Huonoimpia leluja poikien mielestä on kovat kilisevät pallot. Ne ei ehkä liiku tarpeeksi luontevasti. Vedettävä moottorihiiri taas on suorastaan pelottava!

Parhaita leluja on kaikki muut! Muun muassa: oma häntä, toisen häntä, sukat, sulkalelut, laturin johto, oman vessakopin luukku, vessapaperi, varjot, oma heijastus ikkunassa, telkkarissa näkyvät kuvat, sähköpiano, muovipussit, matot, suihkuverho jne, jne. Parhaista parhaita on kuitenkin ehdottomasti kaikki pikkuruiset hiiret, joita kumpainenkin voi heitellä ympäriinsä vaikka miten kauan.

Poikien leikkejä on ihan mielettömän hauska seurata. Iloa löytyy mistä vain, mikä vain käy leluksi ja mitä vaan voi vähän tassulla koettaa, josko se liikkuisi tai heilahtaisi. Voi miksei ihmistenkin ilo olisi yhtä mutkatonta!