Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjanurkka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirjanurkka. Näytä kaikki tekstit

2.6.11

Chi's Sweet Home


Sain joitakin viikkoja sitten Tammelta yhteydenoton ja kaksi osaa uutta Konami Kanatan Chi's Sweet Home -mangaa. Viimeisestä kirjanurkasta onkin jo aikaa, sopivaa hetkeä kissakirjoille ei vain ole ollut kaikkien opiskelu- ja työkiireiden keskellä. 

Itselleni manga ei ole mikään ehdoton suosikki sarjakuvista, suosin ihan länsimaista sarjakuvaa. Tämä ei niinkään liity lukusuuntaan vaan siihen tapaan miten manga yleensä on toteutettu. En väitä olevani aiheen asiantuntija, mutta ainakin ne mangat joita olen lukenut ovat olleet piirrosjäljeltään usein epätasaisia ja niissä on myös saattanut pudota juonesta kärryiltä yhtäkkiä. Chi's Sweet Home oli positiivinen yllätys. Sen piirrosjälki säilyy tasaisena läpi sarjan eikä sen juonen seuraaminen ole hankalaa koska se on pätkitty lyhyisiin tarinoihin. Lisäksi värisivut olivat ihanat mustavalkomangojen jälkeen. (Mangojen? Manga-sarjakuvien?) 

Chi on suloinen kissaotus ja sarjan tekijä on selkeästi tietänyt mistä piirtää. Sivuilla on monia tuttuja asioita mitä olen ihastellut omia toopejani katsellessa. Sarja on suloinen ja hellyyttävä. Jos jollekulle tätä pitäisi suositella, suosittelisin ehkä lukemaan opetteleville akkarin vaihtoehdoksi ja kissarakkaille lapsille muutenkin. Vaikka tarina oli ihastuttava, kaipaan sarjakuviltani enemmän haastetta. Toisaalta pienenä välipalana kirjat olivat oikein hyviä.

6.3.11

Lukukielto


Elämässä on Valtterin mielestä paljon tärkeämpiäkin asioita kuin opiskelu ja kirjat. Aristofaneen Sammakot sai jäädä suosiolla sivuun, kun Vale halusi paijauksia. Ei haittaa.

17.2.10

Simonin katti

Tilasin itselleni joululahjaksi Simon's cat -sarjakuvakirjan. Jokainen kissaihminen varmasti tietää Simonin kissan ja tunnistaa tuossa kissassa oman kissansa. Kirjakaupassa huomasin, että kirjastahan on ilmestynyt suomenkielinen painos. Ei kirjassa varsinaisesti mitään luettavaa ole, pelkkiä kuvia, mutta ainakin sen saa halutessaan ihan kirjakaupasta eikä tarvitse netistä tilata.

Kirja on aivan valtavan hellyyttävä! En tiedä miten muuten voisin kirjaa kuvata. Simonin kissa on hellyyttävä, Simon on hellyyttävä ja kaikki muukin. Ainoastaan tipuset aidalla aiheuttaa närkästystä. Ehkä sarjakuvat ei loista olemalla maailman omaperäisimpiä, mutta kissanomistaja osaa kyllä arvostaa kuvista paistavaa arkielämän huumoria. No eihän se kauhean hauskaa ole herätä siihen, että kaikki tavarat on riepoteltu mihin sattuu, mutta onhan se aivan valtavan koomista ja huvittavaa! Varsinkin kun tiedostaa, että kyllä sitä paremmissakin perheissä.

Simonin kissaan voi tutustua youtubessa (linkki löytyy oikealta sivupalkista), jos ei halua kirjaan inventoida. Oma suosikki (ja joka aamun peruskaava) on tämä:

7.1.10

Siimahäntien maailmanvalloitus


Fantasiakirjallisuuden kammoksujana tartuin rohkeasti Terry Pratchettin kissamaiseen teokseen Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät. Satujen ja tarinoiden ystävälle kyseinen kirja tarjosi sopivan määrän satujen magiaa ja hulluttelua.

Kirjan karvainen päähahmo on Morris, kiero ja ahne kollin köriläs. Morris hyödyntää omaa laumaansa, puhuvia rottia, omiin rahankeruupuuhiinsa. Kieroilussa auttaa ihmislapsi, joka oikeastaan vain haluaa soittaa pilliänsä. Suunnitelma on yksinkertainen: rottajoukkio valtaa kaupungin, ihmislapsi Morris apunaan "hoitaa" rottaongelman ja koko poppoo rikastuu. Ovelaa! Vain kissa voisi keksiä tällaisen juonen...

Jossain kohtaa suunnitelmat kuitenkin menevät vähäsen vinksalleen. Morris ja rotat löytävät itsensä vaarallisesta ja pelottavasta tilanteesta, jossa puhuvan eläimen (tai edes ihmisen) äly ei välttämättä autakaan.

Näennäisesti kirja vaikuttaa mukavalta lastentarinalta. Itse en kyllä tätä lukisi ainakaan kovin pienelle lapselle. Morris ja rotat puntaroivat melko isojen filosofisten kysymysten äärellä ja on kirjassa melko raakoja ja pelottaviakin kohtia. Nuorille kirja sopii jo hyvin ja tietysti aikuisille! Itse en tätä fantasiameiningeistä huolimatta karsastanut vaan pidin tarinaa hurmaavana. Minä en ainakaan pystynyt vastustamaan Vaarallista Papua, Tummapaahtoa, Persikkasäilykettä tai Sardiinia - maailman älykkäimpiä siimahäntiä. Morriksesta tietysti puhumattakaan.

Oli hyvin epätavallista, että Morris tunsi myötätuntoa ketään muuta kuin itseään kohtaan. Myötätunto on kissassa vakava luonnevika. Olen varmaan sairas, se mietti. "Jos se mitään auttaa, niin minä olen pelkkä kissa", se sanoi. "Voi, mutta ethän sinä ole. Sinä olet ystävällinen, ja tunnen, että syvällä sisimmässäsi olet jalo luonne", Vaarallinen Papu sanoi. Morris yritti olla katsomatta Persikkasäilykkeeseen. Voi pojat, se ajatteli. "Ainakin sinä kysyt, ennen kuin syöt ketään", Persikkasäilyke sanoi. (Terry Pratchett: Mahtava Morris ja sivistyneet siimahännät s.148)

11.11.09

Kirjastokissoja

Tästä päivästä lähtien tässä blogissa aloittaa myös kirjanurkka. Sattuneista syistä (=kirjastoammatillisuus) kirjoittaja lukee paljon ja viime aikoina on tullut luettua erityisesti kissakirjallisuutta. Haluankin jakaa näitä kissamaisia lukuhelmiä myös muiden kanssa.

Kirjanurkan potkaisee käyntiin Vicki Myronin ja Bret Witterin Kirjastokissa. Kirja kertoo tosielämän kirjastokissasta, Dewey Readmore Booksista (kirjastoihmiset ymmärtänevät tämän nimen sopivuuden :). Dewey on pieni löytökissarääpäle, joka saa aivan uuden alun surkealle elämälleen pienessä Spencerin kaupungin kirjastossa. Kirjallinen arvo on mitä on, mutta voiko näin hellyyttävää kissakohtaloa jättää väliin? Deweysta tuli todellinen julkkis ja kyllä kirjaa lukiessa mietti että millainen onnenpotku tuolle Spencerin kirjastolle osuikaan kohdalle. Tarina on valtavan hellyyttävä, inhimillinen, pörröinen ja uskomaton! Ehkä omakin työ olisi hieman erilaista, jos jaloissa pyörisi pieni karvapallo. Jos eläin voi jakaa iloa ja hymyjä ympärilleen, niin Dewey kyllä ehdottomasti teki juuri sitä.


Kansikuva täältä


"Jollakin tavalla Dewey tiesi, milloin tarvitsisin pienen ystävällisen tuuppauksen tai lämpimän kissan syliini, ja milloin mieletön ryntäily ja piilopaikkojen etsiskely oli parempi vaihtoehto. Ja se antoi mitä milloinkin tarvitsin, sen enempää pohtimatta, pyytämättä ja vastapalveluksia odottamatta."

Lisätietoa kirjasta mm. täältä.