Kenkäfetissi

Kuten kuvasta näkyy Auliksella on kenkäfetissi. Niin onnellisena hän tuonkin korkokengän kaivoi kenkätelineestä tyynykseen. Tällä kertaa pyöränkori jäi kakkoseksi, kun sai painaa pään kenkää vasten. Poika on aivan sikeässä unessa tuossa kuvassa. Jotkut ne osaa!

Aulispalleroisen kuulumisia ja muuta löpinää

Valtterin kuulumisia on tullut kirjoitettua blogiin varsin paljon, joten nyt on Auliksen vuoro! Kahden viime päivän aikana Ale on viimeistän tajunnut, että hitsiläinen, tuon ulko-oven takana on jotain. Nyt tuo karvakasa on koko ajan puskemassa rappukäytävään ja aina saa sisääntullessa olla varuillaan. Ja muuten sitten hömelö muistaa aina käydä raapimassa väliovea, että kyllä tuonne nyt pitäis päästä vähän haistelemaan. 

Muuten pojan kesä on keskittynyt lähinnä uusien, erikoisten nukkumapaikkojen etsintään. Näitä kuvia on kerääntynyt melkoinen määrä, joten ehkä teen asiasta useamman postauksen. Yksi parhaista nukkumapaikoista on selkeästi pyöränkori. Voitteko kuvitella? Sinne tuo aina änkeytyy epämukavan näköiseen asentoon ja tuhisee onnellisena. Tänäänkin jäi pyöränkori kotiin kauppareissulle lähtiessä, kun en raaskinut kipata Aulista korista pois. Kuumuus on verottanut selkeästi talouden karvaisia, koska unet on katseltu lähinnä lattiatasosta taikka ikkunan edessä. 

Todistusaineisto A

Todistusaineisto B

Onnin blogia lukiessa muistui mieleen, että tämäkin blogi on nyt ollut pystyssä yli vuoden! Asia vaan pääsi unohtumaan, kun kesä tuli vietettyä ilman internetiä. Olen tyytyväinen siitä, että olen seurannut ahkerasti noiden omien poikieni kasvua ja kehitystä sekä kaikesta blogimaailman tarjoamasta avusta ja viihdykkeestä. Vuoden aikana kahdesta pienestä kermanvärisestä piiperosta on kasvanut isoja, komeita kolleja. Kummankin persoonallisuus on kehittynyt omanlaisekseen ja meidän kolmen pieni perhe on hitsautunut yhteen. Enempää en voisi noita palleroita rakastaa! Ja Onnin blogistahan tämä juttu tuli mieleen, joten käykäähän tekin osallistumassa Ondensaattorin blogin 1-v arpajaisiin!

Miauuu

Noniin, nyt sitä ollaan vihdoin kunnolla internetin äärellä ja muutenkin elämä on rauhoittunut uomiinsa monellakin tapaa. Pulleroiset sopeutuivat uuteen kotiin yllättävän helposti, ilman kummempia mutinoita. Hieman kerrostaloelämä uusine äänineen ihmetyttää. 

Valtterin pissavaivat jatkuvat edelleen. Viimeisen päivityksen jälkeen Vale söi 30 päivän antibioottikuurin. Virtsatesteissä ei edelleenkään mitään kasvua näkynyt, mutta lääkäri epäili, että kyseessä on joku bakteeri mikä heidän testeissään ei näy. Lääkekuuri taas oli noin pitkä koska lääkäri epäili pöpön pesiytyneen esim. munuaisiin, joten se vaatii pitkäaikaisemman lääkityksen. Tämän lisäksi poika oli struviittikide-ruokavaliolla. Tuota koetettiin melkein koko lääkekuurin ajan. Ruokakokeilu loppui kuitenkin ruuan loputtua, koska raukan vatsa meni ruuasta aivan sekaisin. Ei se nyt kuitenkaan tervettä ole sekään, että vatsa on löysällä jatkuvasti. Kuivuminenkin siinä uhkaa. No, nyt on vatsa taas toiminnassa, vaikka pisutteluvaivat jatkuvatkin.

 Valtteri iskee silmää

Viikkoon Valtteri ei ole tehnyt pisuja muualle kuin omaan astiaan, mutta välillä on ollut kausia, kun lähes joka toinen pisu päätyy muualle. Enää poika ei itke ennen toimitusta, joten en usko kipujakaan olevan. Olenkin päätynyt siihen, että ehkä kyseessä kuitenkin on jotain psyykkistä. Nyt olen ottanut käyttöön Rescue remedy -tipat, koska etenkin Valtteri tuntuu välillä hermostuneelta. Mitään näkyvää eroa käytöksissä en kuitenkaan ole huomannut. Asian tutkiminen kuitenkin jatkuu. Melkoista salapoliisityötä tämä tuntuu kyllä olevankin.