Lököviikko

Meillä on koko köörillä täällä lököviikko meneillään. Itse sairastan flunssaa ja pojat selkeästi sympatiseeraa ja nukkuu vieressä antaen tassuterapiaa ja pusuja. Palasin jokin aika sitten reissusta ja oli aivan uskomattoman ihana matka. Miettikää, näin hienoja maisemia keskellä Kööpenhaminan keskustaa:

Ørstedsparken

Lomalla hieman stressasin sitä, missä kunnossa kämppä on kun palaan kotiin. Ja mitä mieltä pojat on tästä lomastani. Huolet osoittautui aivan turhiksi. Asunto oli siinä kunnossa mihin sen olin jättänytkin (tämä oli suuri yllätys, odotin edes muutamaa kirjahyllystä vedettyä kirjaa tms.) ja pojatkin kömpi heti viereen ja kiehnäsivät valtavasti. Olipa mukava tervetulotoivotus. Oli hienot maisemat Köpiksessä ja Tukholmassa, mutta ei näissä kotiintulo-maisemissakaan mitään valittamista ollut:

Aulis lököilee

Loma

Meikäläinen lähtee lomailemaan Kööpenhaminaan ja Tukholmaan, pojat saavat lomailla ihan keskenään ja elellä herroiksi. Vähäsen kyllä jännittää! Ei matka vaan että miten pojat pärjää toisen hoivissa ja odottaako täällä uusi sisustus kun palaan kotiin. Poikien synttäritkin jää matkan takia väliin, mutta hellin toopeja varmasti oikein urakalla kotiinpalattuani. Lupaan!

Rapsutuksista ja löllyttelystä

Mietin tässä yksi päivä löllytellessäni kainaloon kömpinyttä Aulista, että miten erilaisia rapsutustekniikoita sitä kissojen kohdalla onkaan. En juuri koskaan silitä toopeja sillä perinteisellä taktiikalla, pitkillä silityksillä päästä selkään. Sen sijaan meillä on ihan omat metodit saada rukit hyrräämään:

1) Maharapsutukset. Lähes poikkeuksetta kun rapsuttelen poikia on kyse maharapsutuksista. Kumpikin kellahtaa selälleen aina kun käsi lähestyy ja rakastaa sitä, että mahaa rapsutellaan sormenpäillä ja pyöritetään karvoja vastakarvaan. Valtteri tykkää erityisesti siitä, että rapsutetaan etutassujen kainaloita. 

2) Päärapsutukset. Päästä rapsutellaan silloin kun pojat on enemmän hereillä - maharapsutukset vie yleensä koomaa vastaavaan olotilaan (kissoilla). Päästä voi rapsuttaa korvien välistä, leuan alta, poskesta ja vaikka nenänvarresta. Ei oo niin nuukaa.

3) Korva- ja tassuhieronnat. Meidän ihan erityinen juttu on korvalehtien ja tassujen hieronta. Pojat rakastaa sitä, kun hieron korvalehtiä karvaiselta päällipuolelta. Talvella tämä lämmittää korvalehdet ja kesällä se vaan tuntuu olevan poikien mielestä kivan tuntuista. Samaan sarjaan kuuluu myös tassujen pyörittely, erityisesti polkuanturoiden hellä hieronta ja polkuanturoiden välistä rapsuttelu. Tämä tuntuu aika usein laukaisevan jonkun nuolemisrefleksin ja tassu päätyy rapsutettavan suuhun aika äkkiä. 

Näin meillä rapsutellaan. Miten teillä?

Remonttikollit

Taloyhtiössä on meneillään julkisivuremontti ja voi mitä riemua se onkaan pojille antanut (ja oi, mitä tuskaa allekirjoittaneelle...). Kerran todistin remonttimiesten tervehdyksen ikkunassa päivystäneille kissoille ja tuntuu pojillakin olevan ihan hauskaa seurata tuota ylös-alas kulkevaa hissivempelettä.

Harmi, että kamerani on mitä on, mutta ainakin jonkinlaisen mielikuvan saa tästä ikkunatuijottelusta:

Kissamainen vuosi

Vanhempien ja siskon joulukääröistä löytyi kissamaiset kalenterit. Joulusta on valtavasti jo aikaa, mutta kalenteri ilostuttaa koko vuoden :) Kasasin kalenteriin söpöjä kuvia noista omista karvaviinereistäni ja on siellä vierailevana tähtenä siskon kissa Manukin. Kalenteri oli todella helppo koota netissä. Ihana, persoonallinen lahja! Vähän harmittaa, etten tehnyt moista itsellenikin..

Postikissat

Saimme jokin aika sitten ihastuttavan kirjayllätyksen Inalta ja paketti kyllä ilahdutti ihan koko perhettä! Kirjat emäntää ja se fyysinen kääre sitten poikia. Tuolta alta saattoi löytää yhden käärön karvaisia kissoja esimerkiksi torkuilta. Kunnes sitten tyhmä ihminen vei ihanan rapinateltan pois. Höh.

Tunnustuksia

Saimme Jenniltä ihanan tunnustuksen, kiitos siitä! Taidamme tunnustaa vähän jokaisesta jotain, ettei tämä nyt ihan muutu epäkissablogiksi :)

1. Blogin kirjaaja on jäänyt taka-alalle ihan tarkoituksella, mutta nyt on hyvä aika tehdä paljastuksia. Olen siis 25-vuotias kirjastotäti ja kirjallisuuden opiskelija. Kissojen lisäksi elämääni kuuluu läheisesti musiikki kaikissa muodoissaan. Ja ilmiselvästi myös kirjat.

2. Auliksen valkoisen viiksistön joukossa on yksi (1) aivan pikimusta viiksikarva.

3. Valtteri on rauhallisuudessaan isoveljen kaltainen vahtikissa, mutta oppinut Aulikselta pahoja (ja hyviäkin) tapoja. Esimerkiksi Valtterikin osaa nykyään rojahtaa maahan jalkoihin ketarat taivasta kohden maha pitkällään ja tietää etten pysty sellaista näkyä ohittamaan ilman asianmukaisia rapsutuksia.

4. Meillä kurnutetaan paljon. Silloin kun pojat tuntuvat turhautuvan (esim. emäntään, joka ei nouse aamulla tarpeeksi nopeasti antamaan pöperöä) alkaa hirmuinen kurnutuskuoro. Se ääntely on jotain kummallista kissan ja sammakon ääntelyn välimuotoa. 

5. Valtteri on alkanut viime aikoina viihtymään emännän sylissä! Ei poika siihen tietenkään itse tule, mutta jos syliin nostaa, niin kyllä siinä voi hetken viihtyä rapsuteltavana. 

6. Meillä kirjallisuus on koko perheen juttu. Minä luen, Valtteri nukkuu kirjojen päällä ja Aulis sekä nukkuu kirjojen päällä että pudottelee niitä kirjahyllystä. Tästä syystä olen siirtynyt työntämään kirjat kirjahyllyn takaseinään. Kirjastotädille melkoinen myönnytys toimivan kissaperhen arjen turvaamiseksi. 

7. Opiskelijaelämään siirtyessäni pojat ovat tehneet myös myönnytyksiä. Nykyään aamuherätys ei tule enää tasan kello 4.00 vaan siinä seitsemän aikaan. En pistä tätä pahakseni, en ollenkaan!

En nyt tiedä missä kaikissa blogeissa tunnustus on jo kiertänyt ja keille tunnustusta ei vielä ole annettu. Pistän hyvän kuitenkin kiertämään Pienille prinsessoille, koska he jos ketkä ovat beautiful bloggereita! 

Tunnustus

Saimme tällaisen ihanan tunnustuksen Paavolta ja Harmilta.

 

The rules are the following.
These are the rules for this award:
1. Post the logo within your blog or post
2. Pass the award onto 12 fellow bloggers
3. Link the nominees within your post
4. Let the nominees know they have received an award by commenting on their blog
5. Share the love and link to the person whom you received this award from.

 

Annan tunnustuksen eteenpäin kaikille ihanille kanssabloggaajille, jotka valottavat kissamaista elämäänsä meille muille kissanystäville. Aurinkoista päivää kaikille!

Ale ja Vale

Viime aikoina blogipäivitykset on liittyneet aika paljon terveyteen ja muuhun tärkeään, mutta vakavaan. Joten vaihteeksi on aika kertoa jostain ihan muusta!

Oikeastaan aika outoa, etten ole kertonut poikien nimien tarinaa aikaisemmin. Itse näin reilusti ennen poikien tuloa unta kahdesta poikakissasta. Taisi olla peräti ennen kuin tiedettiin saavamme nimenomaan kaksi poikakissaa, tai kissoja ylipäänsä. Unessa kuitenkin kutsuin kissoja Mokoksi ja Valtteriksi. En tiedä yhtään mistä nuo nimet tuli, mutta jäivät mieleen, vaikka koko muu uni ei jäänytkään. Jäin noita nimiä pyörittelemään mielessäni ja tulin siihen lopputulokseen, että Valtterihan on aivan loistava nimi! Moko ei sitten niinkään. Ensimmäisen, jo vuosia sitten lopetetun kissani nimi oli Manta. Suomalaiset, hieman ehkä vanhahtavat nimet vain on jotenkin niin hienoja. Valtteri siis jäi, mutta toinen nimi piti vielä keksiä. Aleksi sai tehtäväkseen miettiä toista nimeä ja aika äkkiä sieltä tulikin Aulis. Ja voitteko uskoa... Aulis Gerlanderin mukaan! :D

Kaikki talouden miehet yhdessä kasassa

Pentukodissaan Valtteriksi oli päätynyt poju, jolla on valkoista ja Aulis oli sitten se toinen. Näin jälkeenpäin miettien nuo nimet on aika osuvat poikien luonteillekin. Valtteri on korrekti nuorimies ja Aulis on niiiin aulis kaikessa tekemisessään. Tahtoisi auttaa siivoamisessa, lukemisessa, pelaamisessa jne. Mutta myös mattojen möyhentämisessä, vessapaperin tappamisessa ja kaappien tarkastuksessa... Todellisia lottovoittoja siis kummatkin!

Yleensä lemmikeille muotoutuu ajan myötä omia lempi- ja hellittelynimiä. Itse tuppaan poikia kutsumaan lempinimillä Ale ja Vale. En edes tiedä mistä nuo nimet on putkahtaneet mieleen. Kaipa se ensimmäinen "Ale" tuli suusta ensimmäisen kerran, kun Aulis teki jotain sopimatonta ja Aulis oli liian pitkä sana. Aulis on myös tilanteesta riippuen joko pötkö tai pulla. Valtteria monet vierailijat kutsuu perinteisesti Valtsuksi tai Valsuksi.

Mistä omat kissasi on saaneet nimensä ja millaisia lempinimiä niillä on?

Sunnuntaitouhuja

Käytiin talouden ihmisväen kesken tutustumassa sunnuntaina kissanäyttelyiden maailmaan. Oli melkoisen jännä kokemus kaikkinensa. Käytiin lähinnä kyttäämässä agilitytouhuja, mutta toki kierreltiin alueella muutenkin. Näyttelyhallissa tunnelma tuntui omiin tuntosarviin hirmuisen vakavalta. Itse ajattelen, että ainoa syy harrastaa näyttelyitä olisi se, että se on hauskaa sekä itselle että kissalle. Siksi tuo vakavuus yllätti täysin. Onneksi agilityradalla oli leppoisa tunnelma! Siinä oli sellaista ihanaa leikkimielisyyttä mistä pidän. Sitä olisi kyllä kiva meidän poikien kanssa kokeilla.

Näyttelyssä yllätti myös ne itse kissat. Jestas, miten leppoisasti ne osasivat ottaa koko homman! Ei näkynyt valjaita missään ja kissat pysyivät sylissä, vaikka ympärillä hääräsi huisin paljon ihmisiä ja myös muita kissoja. Fiinejä rotukissoja tiirailtiin kopeissaan ja saatiin rapsutellakin cornish rex -komistuksia.


Tietysti tilaisuuden tullen piti tehdä myös kissoihin liittyviä hankintoja. Napattiin pojille mukaan Kong Wubba (vai mitä nämä nyt viralliselta nimeltään ovat), koska niitä hehkutetaan niin valtavasti. Keltainen lötkö ei herättänyt mitään suuria tunteita kummassakaan, mitä nyt kumpikin pojista vähän tassulla lätkii sitä. Höh. Lisäksi raahattiin messuhallista valtava säkki Öko plussaa, sekin kehujen takia. Ollaan käytetty toistaiseksi mikrohiekkaa, mutta jos tämä osoittautuisi yhtä hyväksi voisi vaihtaa merkkiä ja laatua. Katsotaan miten pojat reagoi, kun laitetaan uudet purut laariin.

Karmeiden kaulapantojen tarina

Kävi niin huonosti, että Aulikselle ja Valtterille yritettiin kaikessa hyväntahtoisuudessa ihmisten toimesta laittaa kaulapannat. Me järkeilimme, että jos jompi kumpi jollain konstilla onnistuu livahtamaan oven raosta pihalle, ainakin heillä olisi kaulapannassa kotiosoite tietona.

No, tuo kaulapanta-operaatio ei meidän ihmisten osalta mennyt mitenkään erityisen hyvin. Oltiin kaupasta valittu kaikkein hienoimmat pannat kuminauhoilla ja kulkusella: Aulikselle punainen ja Valtterille musta. Operaatiossa Aleksi otti kissan syliin ja Anniina taiteili kaulapannan paikoilleen. Aulis suhtautui kaikkeen tähän hellämielisesti, Valtteri ehti jo vähän hermostua kaikesta lääppimisestä.

Kaulapannat oli lopulta pojilla vain parin minuutin ajan, sillä touhussa kävi näin

Kuvassa Aulis yrittää ottaa kaulapannan kelloa suuhun

Pojat meni ihan pähkinöiksi kilisevistä pannoista. Kotivideolle tallentui miten kummatkin yrittivät ottaa kilikelloja kiinni pienillä tassuillaan. Ongelma vain oli se, että kellot oli kaulassa ja mikään muu arkinen toiminta ei oikein tuntunut onnistuvan, kun piti yrittää tapella kaulassa olevan kellon kanssa.

Lopulta Aleksi heltyi ja otti kaulapannat pois. Ehkä sitten kun pojat ovat vähän kasvaneet, tuo onnistuisi paremmin. Toivottavasti! Ihan hirveältä tuntuu ajatus, että jompi kumpi livahtaisi ulos ja päätyisi ties minne, koska kaulassa ei ole osoitetietoja.