Simonin katti

Tilasin itselleni joululahjaksi Simon's cat -sarjakuvakirjan. Jokainen kissaihminen varmasti tietää Simonin kissan ja tunnistaa tuossa kissassa oman kissansa. Kirjakaupassa huomasin, että kirjastahan on ilmestynyt suomenkielinen painos. Ei kirjassa varsinaisesti mitään luettavaa ole, pelkkiä kuvia, mutta ainakin sen saa halutessaan ihan kirjakaupasta eikä tarvitse netistä tilata.

Kirja on aivan valtavan hellyyttävä! En tiedä miten muuten voisin kirjaa kuvata. Simonin kissa on hellyyttävä, Simon on hellyyttävä ja kaikki muukin. Ainoastaan tipuset aidalla aiheuttaa närkästystä. Ehkä sarjakuvat ei loista olemalla maailman omaperäisimpiä, mutta kissanomistaja osaa kyllä arvostaa kuvista paistavaa arkielämän huumoria. No eihän se kauhean hauskaa ole herätä siihen, että kaikki tavarat on riepoteltu mihin sattuu, mutta onhan se aivan valtavan koomista ja huvittavaa! Varsinkin kun tiedostaa, että kyllä sitä paremmissakin perheissä.

Simonin kissaan voi tutustua youtubessa (linkki löytyy oikealta sivupalkista), jos ei halua kirjaan inventoida. Oma suosikki (ja joka aamun peruskaava) on tämä:

Ale ja Vale

Viime aikoina blogipäivitykset on liittyneet aika paljon terveyteen ja muuhun tärkeään, mutta vakavaan. Joten vaihteeksi on aika kertoa jostain ihan muusta!

Oikeastaan aika outoa, etten ole kertonut poikien nimien tarinaa aikaisemmin. Itse näin reilusti ennen poikien tuloa unta kahdesta poikakissasta. Taisi olla peräti ennen kuin tiedettiin saavamme nimenomaan kaksi poikakissaa, tai kissoja ylipäänsä. Unessa kuitenkin kutsuin kissoja Mokoksi ja Valtteriksi. En tiedä yhtään mistä nuo nimet tuli, mutta jäivät mieleen, vaikka koko muu uni ei jäänytkään. Jäin noita nimiä pyörittelemään mielessäni ja tulin siihen lopputulokseen, että Valtterihan on aivan loistava nimi! Moko ei sitten niinkään. Ensimmäisen, jo vuosia sitten lopetetun kissani nimi oli Manta. Suomalaiset, hieman ehkä vanhahtavat nimet vain on jotenkin niin hienoja. Valtteri siis jäi, mutta toinen nimi piti vielä keksiä. Aleksi sai tehtäväkseen miettiä toista nimeä ja aika äkkiä sieltä tulikin Aulis. Ja voitteko uskoa... Aulis Gerlanderin mukaan! :D

Kaikki talouden miehet yhdessä kasassa

Pentukodissaan Valtteriksi oli päätynyt poju, jolla on valkoista ja Aulis oli sitten se toinen. Näin jälkeenpäin miettien nuo nimet on aika osuvat poikien luonteillekin. Valtteri on korrekti nuorimies ja Aulis on niiiin aulis kaikessa tekemisessään. Tahtoisi auttaa siivoamisessa, lukemisessa, pelaamisessa jne. Mutta myös mattojen möyhentämisessä, vessapaperin tappamisessa ja kaappien tarkastuksessa... Todellisia lottovoittoja siis kummatkin!

Yleensä lemmikeille muotoutuu ajan myötä omia lempi- ja hellittelynimiä. Itse tuppaan poikia kutsumaan lempinimillä Ale ja Vale. En edes tiedä mistä nuo nimet on putkahtaneet mieleen. Kaipa se ensimmäinen "Ale" tuli suusta ensimmäisen kerran, kun Aulis teki jotain sopimatonta ja Aulis oli liian pitkä sana. Aulis on myös tilanteesta riippuen joko pötkö tai pulla. Valtteria monet vierailijat kutsuu perinteisesti Valtsuksi tai Valsuksi.

Mistä omat kissasi on saaneet nimensä ja millaisia lempinimiä niillä on?

Terveyspäivitystä

Aulis on nyt sitten käytetty lääkärissä sydäntutkimuksissa. Mikä olikin melkoisen mielenkiintoinen juttu...

Kastraation aikana eläinlääkäri siis kertoi meille, että Aulikselta oli kuulunut sivuääni sydämessä. Poika kyllä leikattiin, mutta kevyessä nukutuksessa. Lääkäri kehoitti käymään tarkemmissa tutkimuksissa, joissa käytiin nyt alkuviikolla.

Tarkoitus oli siis tehdä jokin kuvaus sydämeen (ultraääni? vai kuitenkin röntgenkuvaus?), mutta ensin tietysti kuunneltiin sydäntä. Sydänspesialisti kuunteli ja tämän jälkeen myös mukana ollut opiskelija/harjoittelija/tms kuunteli sydämen. Sydänspesialistin mukaan mitään sivuääntä ei kuulu, opiskelijan mukaan jotain kuuluu. Joten paikalle pyydettiin vielä kolmaskin lääkäri, jonka mukaan jotain kuuluu kun Aulis on oikein kiihtynyt ja peloissaan. Koko poppoo tuli siihen tulokseen, että kyseessä on hengitysäänien sekoittuminen tuohon sydänääneen. Itsehän olin aivan pihalla kaikesta lääkäritermistöstä, mutta luotan kokeneisiin lääkäreihin. Sanoivat vielä, että luultavasti leikkausta ennen tehdyssä tutkimuksessa Aulis on ollut niin lysyssä ja peloissaan, että siitä johtuen jotain ylimääräistä on voinut kuulua. Mitään kuvausta ei sitten tehtykään ja Ale selvisi säikähdyksellä. Raukka oli niin hermostunut kaikista vieraista sorkkijoista, että kesken käsittelyn koukki kantokopan eturitilän auki ja meni turvaan omaan pesään. Nyt ollaan siis huoleti ainakin tuon sydämen suhteen! Eläinlääkäri neuvoi vielä seuraamaan nenän ja kielen väriä. Jos jotain uusia oireita havaittaisiin, niin tuo kertoo kuulemma aika hyvin peruskunnosta.


Lääkäri siinä kyseli muista oireista, eli ollaanko huomattu läähätystä tms. mikä liittyy tuohon sivuääneen, mutta sellaista ei ole kuultu koskaan pentuaikojen 24/7-rehaamisen jälkeen. Mainittiin Auliksen aivastelusta ja kakomisesta, joka kuitenkin lääkärin mukaan viittaa muuhun kuin sivuäänijuttuihin, esim. astmaan. Olen aika tarkkaan seuraillut tuota aivastelua ja oksentelun yristystä ja olen tässäkin asiassa varmaan ollut turhan hermostunut. Aivastelua esiintyy varsinkin sillon, jos nenulle sattuu pääsemään kylmää vettä (yäk, inhaa!) ja näin käy kummallakin, sekä Auliksella että Valtterilla. Ja oksentaminen taas näyttää aivan no... oksentamiselta, mutta juuri koskaan mitään ei sieltä kuitenkaan tule. Nyt onkin haussa jonkin sortin apu karvapalloihin. Ruohoa koetettiin kasvattaa, mutta nämä yritykset päättyi siihen, että ruoho oli aina multineen lattialla levitettynä... Viimeistään sitten kun lumet sulaa pääsee takapihalta onneksi hakemaan tuoretta ruohoa karvapallo-ongelmaan. Nyt ei muutenkaan ole pitkään aikaa kuulunut minkäänlaista pärskintää, joten olen aika huoletta tässäkin asiassa. Tietysti seurataan tilannetta, mutta Ale vaikuttaa niin älyttömän energiseltä ja rymyeetulta, että eiköhän tuo ihan kunnossa ole.

Ruoka-aineallergiaepäilytkin vahvistui. Ollaan nyt muutamia viikkoja pitäydytty täysin kalattomassa ruokinnassa ja Auliksen ruikulit on loppuneet kokonaan! Tämä jos mikä on hienoa, kaikkien kannalta. Nyt ei siis enää kalaa sisältäviä ruokia osteta tähän talouteen vaan herkuttelevat ihan muilla lihoilla.

Jottei kaikki nyt olisi aivan pelkkää Aulista kaikkine ihmeellisine lumevaivoineen niin pikainen päivitys myös Valtterista: Valtteri voi paksusti! Poika on terve kuin pukki ja äitynyt aivan ihaniin hellyydenosoituksiin viime aikoina. Toivottavasti suuremmilta terveysongelmilta nyt vältytään kummankin kohdalla ja saataisiin vain nauttia yhteisistä päivistä ilman ylimääräistä huolta.

Ruokaongelmia

Muutamat viime viikot on menneet melkoisessa ruokahärdellissä. Auliksella on aina välillä vatsa ollut aivan ruikulilla ja ollaan yritetty keksiä, että mistä moinen voisi johtua. Madotettuhan nuo on useampaan otteeseen viime vuoden puolella, mutta varmuuden vuoksi madotetaan tällä hetkellä uusiksi Axilurilla.

Päädyttiin siihen, että todennäköisesti kyseessä on jonkin sortin ruoka-allergia. Viljaa sisältäviä ruokia meillä ei kissat syö ollenkaan, joten viljasta tuo ei voi johtua. Nyt ollaan päädytty karsimaan ruokavaliosta kaikki kalaa sisältävä, jos johtuisikin siitä. Enää ei ole ruikulia näkynyt, joten toivottavasti nyt olisi löytynyt tuo vatsan sekaisin pistävä aines. Jos ei niin en tiedä mikä muu se enää voisi olla. Ehkä maksa, sitä on märissä ruoissa kuitenkin. Toistaiseksi mennään kuitenkin tällä kalakiellolla ja katsotaan mitä tapahtuu.

Pojat viihtyy keittiössä muissakin kuin syömispuuhissa, kuvasarja selittänee kaiken:

Voi Aulis, Aulis...

Aulis on varsinainen linssilude ja useimmiten se kuvauskohde johtuen kaikista hölmöilyistään. Valtteri ottaa niin lungisti ja muutenkin on varovaisempi asioiden suhteen, joten Valtterista ei mitään hölmöjä kuvia oikein saa. Viime aikoina Valtteri on muutenkin antanut näyttämön Aulikselle. Aulis on mm. tappanut useaan otteeseen vessapaperirullan. Mikä tietysti on aina mukava yllätys, ne on kieltämättä tosi pelottavia!

Tässä kuitenkin taas todistusaineistoa Auliksen hölmöilyistä. Karvakasa hyppii paikasta toiseen niin nopeasti, ettei sitä edes tajua, ennen kuin huomaa, että jaahas, siellä se taas on...


Tiskialtaassa on tiskivettä ja mysteeriksi jäikin, että miten tuo Aulis tuonne oikeasti pääsi. Pois tuleminen ei ollutkaan ihan niin helppoa.