Peto!

GRRRR, olen PETO!!

Auliksen leikittäminen on usein aika hauskaa, mutta välillä myös aika tuskastuttavaa. Alella taitaa olla joku koirageeni, koska leluja pitää vetää niin apinanraivolla, että joutuu pitämään kaksinkäsin kepistä kiinni. Todistusaineistoa on vähän hankala saada kuvattua, mutta yritys hyvä 10!

Ale vetää niin lujasti, että matotkin menee rullalle

Triviaalia

Voi sitä onnen päivää, kun lautapelit otetaan esille! Aulis avustaa pelaamisessa ihan omalla tavallaan. Kannen takana olisi lämpöinen ja pehmoinen viltti, mutta ei. Jos vaihtoehtona on Trivial Pursuit -peti niin kyllä se voittaa ihan 6-0.

Haukotus

Veljesrakkautta

Tuntuu, että pojilla on teini-ikä päällä, koska pojat lähinnä tappelee keskenään. Eihän se tietenkään todellista tappelua ole, ehkä enemmän kinastelua. Pentuina toopet nukkui vierekkäin jatkuvasti ja paijasivat toisiaan, nykyään nuo hetket ovat todella harvassa. Kuvan yhdestä tällaisesta hetkestä onnistuin nappaamaan, kun kumpikin toope halusi tuijotella lintuja ikkunasta yhtä aikaa. Sittemmin tämä emäntä siirsi sohvan ikkunan edestä pois eikä moista lähentymistä ole enää näkynyt. Ehkä pojilla on itsenäistymisyritykset päällä ja veljesrakkaus palaa kuvaan taas pikku hiljaa. Onhan ne ihania yksittäinkin, mutta supersöpöjä noin vieretysten!

Piilosleikit

 Missä on Aulis, missä on Aulis..?

 No täällähän minä! Täällähän minä!

Mitä sulle kuuluu? Kiitoksia hyvää! Miumaumou, miumaumou!

1 kpl väsyneitä kissoja

Sarjassa Auliksen omituiset unipaikat: 

Vaikuttaa epämukavalta kuristusasennolta, mutta siinä se pöljimys pötkötti pitkään sikeässä unessa. Roukapöydällä tietenkin...

Tunnustuksia

Saimme Jenniltä ihanan tunnustuksen, kiitos siitä! Taidamme tunnustaa vähän jokaisesta jotain, ettei tämä nyt ihan muutu epäkissablogiksi :)

1. Blogin kirjaaja on jäänyt taka-alalle ihan tarkoituksella, mutta nyt on hyvä aika tehdä paljastuksia. Olen siis 25-vuotias kirjastotäti ja kirjallisuuden opiskelija. Kissojen lisäksi elämääni kuuluu läheisesti musiikki kaikissa muodoissaan. Ja ilmiselvästi myös kirjat.

2. Auliksen valkoisen viiksistön joukossa on yksi (1) aivan pikimusta viiksikarva.

3. Valtteri on rauhallisuudessaan isoveljen kaltainen vahtikissa, mutta oppinut Aulikselta pahoja (ja hyviäkin) tapoja. Esimerkiksi Valtterikin osaa nykyään rojahtaa maahan jalkoihin ketarat taivasta kohden maha pitkällään ja tietää etten pysty sellaista näkyä ohittamaan ilman asianmukaisia rapsutuksia.

4. Meillä kurnutetaan paljon. Silloin kun pojat tuntuvat turhautuvan (esim. emäntään, joka ei nouse aamulla tarpeeksi nopeasti antamaan pöperöä) alkaa hirmuinen kurnutuskuoro. Se ääntely on jotain kummallista kissan ja sammakon ääntelyn välimuotoa. 

5. Valtteri on alkanut viime aikoina viihtymään emännän sylissä! Ei poika siihen tietenkään itse tule, mutta jos syliin nostaa, niin kyllä siinä voi hetken viihtyä rapsuteltavana. 

6. Meillä kirjallisuus on koko perheen juttu. Minä luen, Valtteri nukkuu kirjojen päällä ja Aulis sekä nukkuu kirjojen päällä että pudottelee niitä kirjahyllystä. Tästä syystä olen siirtynyt työntämään kirjat kirjahyllyn takaseinään. Kirjastotädille melkoinen myönnytys toimivan kissaperhen arjen turvaamiseksi. 

7. Opiskelijaelämään siirtyessäni pojat ovat tehneet myös myönnytyksiä. Nykyään aamuherätys ei tule enää tasan kello 4.00 vaan siinä seitsemän aikaan. En pistä tätä pahakseni, en ollenkaan!

En nyt tiedä missä kaikissa blogeissa tunnustus on jo kiertänyt ja keille tunnustusta ei vielä ole annettu. Pistän hyvän kuitenkin kiertämään Pienille prinsessoille, koska he jos ketkä ovat beautiful bloggereita! 

Kenkäfetissi

Kuten kuvasta näkyy Auliksella on kenkäfetissi. Niin onnellisena hän tuonkin korkokengän kaivoi kenkätelineestä tyynykseen. Tällä kertaa pyöränkori jäi kakkoseksi, kun sai painaa pään kenkää vasten. Poika on aivan sikeässä unessa tuossa kuvassa. Jotkut ne osaa!

Aulispalleroisen kuulumisia ja muuta löpinää

Valtterin kuulumisia on tullut kirjoitettua blogiin varsin paljon, joten nyt on Auliksen vuoro! Kahden viime päivän aikana Ale on viimeistän tajunnut, että hitsiläinen, tuon ulko-oven takana on jotain. Nyt tuo karvakasa on koko ajan puskemassa rappukäytävään ja aina saa sisääntullessa olla varuillaan. Ja muuten sitten hömelö muistaa aina käydä raapimassa väliovea, että kyllä tuonne nyt pitäis päästä vähän haistelemaan. 

Muuten pojan kesä on keskittynyt lähinnä uusien, erikoisten nukkumapaikkojen etsintään. Näitä kuvia on kerääntynyt melkoinen määrä, joten ehkä teen asiasta useamman postauksen. Yksi parhaista nukkumapaikoista on selkeästi pyöränkori. Voitteko kuvitella? Sinne tuo aina änkeytyy epämukavan näköiseen asentoon ja tuhisee onnellisena. Tänäänkin jäi pyöränkori kotiin kauppareissulle lähtiessä, kun en raaskinut kipata Aulista korista pois. Kuumuus on verottanut selkeästi talouden karvaisia, koska unet on katseltu lähinnä lattiatasosta taikka ikkunan edessä. 

Todistusaineisto A

Todistusaineisto B

Onnin blogia lukiessa muistui mieleen, että tämäkin blogi on nyt ollut pystyssä yli vuoden! Asia vaan pääsi unohtumaan, kun kesä tuli vietettyä ilman internetiä. Olen tyytyväinen siitä, että olen seurannut ahkerasti noiden omien poikieni kasvua ja kehitystä sekä kaikesta blogimaailman tarjoamasta avusta ja viihdykkeestä. Vuoden aikana kahdesta pienestä kermanvärisestä piiperosta on kasvanut isoja, komeita kolleja. Kummankin persoonallisuus on kehittynyt omanlaisekseen ja meidän kolmen pieni perhe on hitsautunut yhteen. Enempää en voisi noita palleroita rakastaa! Ja Onnin blogistahan tämä juttu tuli mieleen, joten käykäähän tekin osallistumassa Ondensaattorin blogin 1-v arpajaisiin!

Synttäripojat

Ihanaiset karvaviinerini viettivät viime viikolla yksivuotisiaan, isoja poikia siis! Mitään herkkuja ei kuitenkaan voinut juhlapäivän kunniaksi tarjoilla Valtterin takia, nyt pitää todella toteuttaa tuo laihis kunnolla, ettei mitään ikävää käy.

Vauvakuva!

Kerron myöhemmin lisää Valtterin tilanteesta, kunhan jaksan. Nyt kuitenkin poika on vielä muutaman päivän antibiooteilla, ja se on sujunut ihan kohtalaisen hyvin. Katsotaan sitten antibioottikuurin jälkeen, että mikä on tilanne.

Blogin kirjoittajapoppoosta putosi yksi A pois, joten tästä jatketaan kolmistaan, kahden kissan yksinhuoltajana. Onneksi elämässä on nuo ihanat karvaiset kaverit, paljon jäisi elämästä puuttumaan ilman niitä. Kuitenkin kaikista elämänmuutoksista johtuen jää blogi väistämättä vaille päivityksiä kunnes elämä alkaa olla omissa uomissaan. Ihanaa kesää kaikille!

Sivistyksen äärellä

Aulis näyttää mallia täällä

Ale ja Vale

Viime aikoina blogipäivitykset on liittyneet aika paljon terveyteen ja muuhun tärkeään, mutta vakavaan. Joten vaihteeksi on aika kertoa jostain ihan muusta!

Oikeastaan aika outoa, etten ole kertonut poikien nimien tarinaa aikaisemmin. Itse näin reilusti ennen poikien tuloa unta kahdesta poikakissasta. Taisi olla peräti ennen kuin tiedettiin saavamme nimenomaan kaksi poikakissaa, tai kissoja ylipäänsä. Unessa kuitenkin kutsuin kissoja Mokoksi ja Valtteriksi. En tiedä yhtään mistä nuo nimet tuli, mutta jäivät mieleen, vaikka koko muu uni ei jäänytkään. Jäin noita nimiä pyörittelemään mielessäni ja tulin siihen lopputulokseen, että Valtterihan on aivan loistava nimi! Moko ei sitten niinkään. Ensimmäisen, jo vuosia sitten lopetetun kissani nimi oli Manta. Suomalaiset, hieman ehkä vanhahtavat nimet vain on jotenkin niin hienoja. Valtteri siis jäi, mutta toinen nimi piti vielä keksiä. Aleksi sai tehtäväkseen miettiä toista nimeä ja aika äkkiä sieltä tulikin Aulis. Ja voitteko uskoa... Aulis Gerlanderin mukaan! :D

Kaikki talouden miehet yhdessä kasassa

Pentukodissaan Valtteriksi oli päätynyt poju, jolla on valkoista ja Aulis oli sitten se toinen. Näin jälkeenpäin miettien nuo nimet on aika osuvat poikien luonteillekin. Valtteri on korrekti nuorimies ja Aulis on niiiin aulis kaikessa tekemisessään. Tahtoisi auttaa siivoamisessa, lukemisessa, pelaamisessa jne. Mutta myös mattojen möyhentämisessä, vessapaperin tappamisessa ja kaappien tarkastuksessa... Todellisia lottovoittoja siis kummatkin!

Yleensä lemmikeille muotoutuu ajan myötä omia lempi- ja hellittelynimiä. Itse tuppaan poikia kutsumaan lempinimillä Ale ja Vale. En edes tiedä mistä nuo nimet on putkahtaneet mieleen. Kaipa se ensimmäinen "Ale" tuli suusta ensimmäisen kerran, kun Aulis teki jotain sopimatonta ja Aulis oli liian pitkä sana. Aulis on myös tilanteesta riippuen joko pötkö tai pulla. Valtteria monet vierailijat kutsuu perinteisesti Valtsuksi tai Valsuksi.

Mistä omat kissasi on saaneet nimensä ja millaisia lempinimiä niillä on?

Terveyspäivitystä

Aulis on nyt sitten käytetty lääkärissä sydäntutkimuksissa. Mikä olikin melkoisen mielenkiintoinen juttu...

Kastraation aikana eläinlääkäri siis kertoi meille, että Aulikselta oli kuulunut sivuääni sydämessä. Poika kyllä leikattiin, mutta kevyessä nukutuksessa. Lääkäri kehoitti käymään tarkemmissa tutkimuksissa, joissa käytiin nyt alkuviikolla.

Tarkoitus oli siis tehdä jokin kuvaus sydämeen (ultraääni? vai kuitenkin röntgenkuvaus?), mutta ensin tietysti kuunneltiin sydäntä. Sydänspesialisti kuunteli ja tämän jälkeen myös mukana ollut opiskelija/harjoittelija/tms kuunteli sydämen. Sydänspesialistin mukaan mitään sivuääntä ei kuulu, opiskelijan mukaan jotain kuuluu. Joten paikalle pyydettiin vielä kolmaskin lääkäri, jonka mukaan jotain kuuluu kun Aulis on oikein kiihtynyt ja peloissaan. Koko poppoo tuli siihen tulokseen, että kyseessä on hengitysäänien sekoittuminen tuohon sydänääneen. Itsehän olin aivan pihalla kaikesta lääkäritermistöstä, mutta luotan kokeneisiin lääkäreihin. Sanoivat vielä, että luultavasti leikkausta ennen tehdyssä tutkimuksessa Aulis on ollut niin lysyssä ja peloissaan, että siitä johtuen jotain ylimääräistä on voinut kuulua. Mitään kuvausta ei sitten tehtykään ja Ale selvisi säikähdyksellä. Raukka oli niin hermostunut kaikista vieraista sorkkijoista, että kesken käsittelyn koukki kantokopan eturitilän auki ja meni turvaan omaan pesään. Nyt ollaan siis huoleti ainakin tuon sydämen suhteen! Eläinlääkäri neuvoi vielä seuraamaan nenän ja kielen väriä. Jos jotain uusia oireita havaittaisiin, niin tuo kertoo kuulemma aika hyvin peruskunnosta.


Lääkäri siinä kyseli muista oireista, eli ollaanko huomattu läähätystä tms. mikä liittyy tuohon sivuääneen, mutta sellaista ei ole kuultu koskaan pentuaikojen 24/7-rehaamisen jälkeen. Mainittiin Auliksen aivastelusta ja kakomisesta, joka kuitenkin lääkärin mukaan viittaa muuhun kuin sivuäänijuttuihin, esim. astmaan. Olen aika tarkkaan seuraillut tuota aivastelua ja oksentelun yristystä ja olen tässäkin asiassa varmaan ollut turhan hermostunut. Aivastelua esiintyy varsinkin sillon, jos nenulle sattuu pääsemään kylmää vettä (yäk, inhaa!) ja näin käy kummallakin, sekä Auliksella että Valtterilla. Ja oksentaminen taas näyttää aivan no... oksentamiselta, mutta juuri koskaan mitään ei sieltä kuitenkaan tule. Nyt onkin haussa jonkin sortin apu karvapalloihin. Ruohoa koetettiin kasvattaa, mutta nämä yritykset päättyi siihen, että ruoho oli aina multineen lattialla levitettynä... Viimeistään sitten kun lumet sulaa pääsee takapihalta onneksi hakemaan tuoretta ruohoa karvapallo-ongelmaan. Nyt ei muutenkaan ole pitkään aikaa kuulunut minkäänlaista pärskintää, joten olen aika huoletta tässäkin asiassa. Tietysti seurataan tilannetta, mutta Ale vaikuttaa niin älyttömän energiseltä ja rymyeetulta, että eiköhän tuo ihan kunnossa ole.

Ruoka-aineallergiaepäilytkin vahvistui. Ollaan nyt muutamia viikkoja pitäydytty täysin kalattomassa ruokinnassa ja Auliksen ruikulit on loppuneet kokonaan! Tämä jos mikä on hienoa, kaikkien kannalta. Nyt ei siis enää kalaa sisältäviä ruokia osteta tähän talouteen vaan herkuttelevat ihan muilla lihoilla.

Jottei kaikki nyt olisi aivan pelkkää Aulista kaikkine ihmeellisine lumevaivoineen niin pikainen päivitys myös Valtterista: Valtteri voi paksusti! Poika on terve kuin pukki ja äitynyt aivan ihaniin hellyydenosoituksiin viime aikoina. Toivottavasti suuremmilta terveysongelmilta nyt vältytään kummankin kohdalla ja saataisiin vain nauttia yhteisistä päivistä ilman ylimääräistä huolta.

Voi Aulis, Aulis...

Aulis on varsinainen linssilude ja useimmiten se kuvauskohde johtuen kaikista hölmöilyistään. Valtteri ottaa niin lungisti ja muutenkin on varovaisempi asioiden suhteen, joten Valtterista ei mitään hölmöjä kuvia oikein saa. Viime aikoina Valtteri on muutenkin antanut näyttämön Aulikselle. Aulis on mm. tappanut useaan otteeseen vessapaperirullan. Mikä tietysti on aina mukava yllätys, ne on kieltämättä tosi pelottavia!

Tässä kuitenkin taas todistusaineistoa Auliksen hölmöilyistä. Karvakasa hyppii paikasta toiseen niin nopeasti, ettei sitä edes tajua, ennen kuin huomaa, että jaahas, siellä se taas on...


Tiskialtaassa on tiskivettä ja mysteeriksi jäikin, että miten tuo Aulis tuonne oikeasti pääsi. Pois tuleminen ei ollutkaan ihan niin helppoa.

Aulis, pupunen

Aulis on vähän kateellinen pitkäkorvaisille kavereilleen. Näyttää ihan pupulta, mutta korvat ei vaan kasva, vaikka kovasti yrittää pinnistää!

Joka paikan höylä

Aulis on lähiaikoina kunnostautunut tutkimusmatkailussa. Karvakasa on onnistunut kampeamaan itsensä aivan hämmästyttäviin paikkoihin ja välillä on kyllä saanut kärsiä siitä. Yhtenä epäonnenpäivänä Aulis onnistui livahtamaan meidän pikkuriikkiseen tuulikaappiin, kun lähdin töihin. Pilkkopimeässä en sitä tietenkään siellä nähnyt, vaan lähdin ja suljin ulko-oven takanani. Neljän tunnin kuluttua Aleksi soittaa minulle töihin, että tuulikaapista löytyi yksi aika raukan näköinen kissa. Ressukka on siellä itkenyt neljä tuntia... Eikä siinä vielä mitään, tuon episodin jälkeen tuulikaappi on Auliksen mielestä entistä kiinnostavampi! Melkoiset varotoimet pitää aamuisin olla, ettei käy samaa uudestaan.


Aulis on kunnostautunut myös extreme-hyppyharjoituksissa. Vain katto tuntuu olevan rajana noille uskomattomille loikille. Kuvassa Aulis nököttää tiskikaapin ylimmällä hyllyllä. Matka taittui liesituulettimen päältä oikealla olevan kaapinoven reunukselle, josta sitten viimein tasapainoiltiin ylähyllylle ihmettelemään kuplivaa vettä. Varmaan naureskelee viiksiinsä, että hähää, yrittäkääpäs samaa perässä!

Hömelö Aulis

Auliksella on tervettä uteliaisuutta = Aulis tunkee itsensä ihan joka paikkaan mihin vain mahtuu. Tai vaikka ei mahtuisikaan! Karvakasa viihtyy ihan yhtä hyvin jääkaapissa kuin peiton allakin. Mutta kaikkein kivoimpia on kaikki jutut mitkä voi uteliaisuuden nimissä kaataa ja kuljetella minne milloinkin.

Aulis, roskiskissa

Aulis, ämpärikissa

Miten päästä pois paperipussista?

Lähtötilanne: Yksi innostunut Aulis-kissa ja yksi rahiseva paperipussi.


Mutta sitten tuli tenkkapoo, miten päästä paperipussista pois? Näin siinä sitten kävi:

Mahtuu, mahtuu!

Tää on tosi kätsy tää kuljetuslaatikko. Täs on omat reiät etutassuille ja hännälle! Muotoilun edelläkävijä. Ja sit lisäks tää on tosi mukava ja antaa hyvää vaanimissuojaa. Ihmiset nosti mut tässä pöydälle, eli se on kestävä kans. Haluisin näitä lisää! T: Aulis

Korvapunkkiepisodi

Huh, todella raskas viikonloppu takana. Henkisellä tasolla, meille ihmisille ainakin.

Saatiin korvapunkkeihin eläinlääkäriltä Stronghold-nimistä liuosta, joka piti puristaa iholle suunnilleen lapaluiden kohdalle tehtyyn jakaukseen. Lisäksi eläinlääkäri neuvoi, että pojat olisi pidettävä kaksi päivää erillään, etteivät pääse nuolemaan ainetta toisiltaan pois. Liuoksen laittaminen kummallekin meni vallan kivuttomasti, sen kuin vain tiristi ampullin tyhjäksi ja piti hetken aikaa touhukavereita paikoillaan.

Ongelmat alkoivatkin vasta veljesten erottamisen jälkeen. Aleksi piti Auliksesta huolta makuuhuoneessa ja minä vahdin Valtteria olohuoneessa. Heti erottamisen jälkeen alkoi mahdoton maukuna ja itku, mikä onnistuttiin taltuttaman pitkillä leikkituokioilla ja herkkuruualla. Monta tuntia pojat nukkuivat onnellisina, mutta itku alkoi taas, jos toinen meistä ihmisistä poistui toiseen huoneeseen hetkeksikään.

Tuo itku oli niin sydäntäraastavaa, että lopulta lauantai-iltana Aleksi soitti päivystävälle eläinlääkärille ja kysyi voiko pojat jo päästää samaan huoneeseen. Lääkäri onneksemme neuvoi, että pennut voi päästää yhteen. Jos ne sattuisivat nuolemaan lääkettä toisen turkilta sen pahasta mausta huolimatta ei siitä koituisi kummallekaan mitään vaaraa, lähinnä syljeneritys kasvaisi. Mikä helpotus! Kyllä, otamme mieluummin sen runsaan syljen kuin kaksi hätäistä kissanpoikaa (ja kaksi hätäistä ihmistä vielä lisäksi...). Voi sitä riemua kun pojat näkivät taas toisensa ja pääsivät peuhaamaan kahdestaan.

Valtteri passissa makuuhuoneen ovella. "Ootan tässä vaikka hamaan ikuisuuteen, mul on veikkaa ikävä!"

Tyytyväisyys siitä, että korvapunkkihäätö onnistui ainakin näillä näkymin hyvin vaihtui tyytymättömyydeksi tänä aamuna. Mitä löytyikään kylpyhuoneen lattialta... Matoja! Iholiuos tehoaa myös sisäloisiin ja nähtävästi oli tujumpaa lääkettä mitä aikaisemmin antamamme matolääke. Tänä aamuna eläinlääkäriasemalta puhelimitse neuvoivat, että Strongholdin teho kestää noin kuukauden, sinä aikana loisten pitäisi tulla ulos. Jos tämän jälkeen vielä vaikuttaa siltä, että suolinkaisia on, pitää tilanne pohtia uusiksi.

Voi raukat, surettaa noiden pienten puolesta. Eniten harmittaa se, ettei sitä aikuisena ihmisenä osannut lukea merkkejä. Ei ymmärtänyt että aivastelu, Valtterin pallovatsa (ell pisti tämän ruumiinrakenteen piikkiin), Auliksen hitaampi painonnousu (ja kasvu muutenkin) ja muutamat oksennukset viittaisivat juurikin sisäloisiin. Tietenkään netistä luetut kauhukuvat ei auta yhtään tähän harmitukseen. Huolestuttaa, ja toivommekin vain, ettei madot ole aiheuttaneet mitään peruuttamattomia vaurioita.