Sylityksin

Onhan se vähän hassua, että aikuisella ihmisellä on vielä pehmonalle, mutta eihän tuosta lapsuuden rääpäleestä tohdi luopuakaan. Sen nimi on muuten Harmaakarhurotu.

Valtterin näin torkuilla Harmiksen kanssa ja sain hetken ikuistetuksikin. Kyllä elo on ihanaa! Löytänyt kaverin, joka ei läpi naamalle tassulla tai häiritse kesken parhaiden unien.

Aurinkoikkuna

Kevät, tervetuloa!

Lukukielto

Elämässä on Valtterin mielestä paljon tärkeämpiäkin asioita kuin opiskelu ja kirjat. Aristofaneen Sammakot sai jäädä suosiolla sivuun, kun Vale halusi paijauksia. Ei haittaa.

Veljesrakkautta

Tuntuu, että pojilla on teini-ikä päällä, koska pojat lähinnä tappelee keskenään. Eihän se tietenkään todellista tappelua ole, ehkä enemmän kinastelua. Pentuina toopet nukkui vierekkäin jatkuvasti ja paijasivat toisiaan, nykyään nuo hetket ovat todella harvassa. Kuvan yhdestä tällaisesta hetkestä onnistuin nappaamaan, kun kumpikin toope halusi tuijotella lintuja ikkunasta yhtä aikaa. Sittemmin tämä emäntä siirsi sohvan ikkunan edestä pois eikä moista lähentymistä ole enää näkynyt. Ehkä pojilla on itsenäistymisyritykset päällä ja veljesrakkaus palaa kuvaan taas pikku hiljaa. Onhan ne ihania yksittäinkin, mutta supersöpöjä noin vieretysten!

Tunnustuksia

Saimme Jenniltä ihanan tunnustuksen, kiitos siitä! Taidamme tunnustaa vähän jokaisesta jotain, ettei tämä nyt ihan muutu epäkissablogiksi :)

1. Blogin kirjaaja on jäänyt taka-alalle ihan tarkoituksella, mutta nyt on hyvä aika tehdä paljastuksia. Olen siis 25-vuotias kirjastotäti ja kirjallisuuden opiskelija. Kissojen lisäksi elämääni kuuluu läheisesti musiikki kaikissa muodoissaan. Ja ilmiselvästi myös kirjat.

2. Auliksen valkoisen viiksistön joukossa on yksi (1) aivan pikimusta viiksikarva.

3. Valtteri on rauhallisuudessaan isoveljen kaltainen vahtikissa, mutta oppinut Aulikselta pahoja (ja hyviäkin) tapoja. Esimerkiksi Valtterikin osaa nykyään rojahtaa maahan jalkoihin ketarat taivasta kohden maha pitkällään ja tietää etten pysty sellaista näkyä ohittamaan ilman asianmukaisia rapsutuksia.

4. Meillä kurnutetaan paljon. Silloin kun pojat tuntuvat turhautuvan (esim. emäntään, joka ei nouse aamulla tarpeeksi nopeasti antamaan pöperöä) alkaa hirmuinen kurnutuskuoro. Se ääntely on jotain kummallista kissan ja sammakon ääntelyn välimuotoa. 

5. Valtteri on alkanut viime aikoina viihtymään emännän sylissä! Ei poika siihen tietenkään itse tule, mutta jos syliin nostaa, niin kyllä siinä voi hetken viihtyä rapsuteltavana. 

6. Meillä kirjallisuus on koko perheen juttu. Minä luen, Valtteri nukkuu kirjojen päällä ja Aulis sekä nukkuu kirjojen päällä että pudottelee niitä kirjahyllystä. Tästä syystä olen siirtynyt työntämään kirjat kirjahyllyn takaseinään. Kirjastotädille melkoinen myönnytys toimivan kissaperhen arjen turvaamiseksi. 

7. Opiskelijaelämään siirtyessäni pojat ovat tehneet myös myönnytyksiä. Nykyään aamuherätys ei tule enää tasan kello 4.00 vaan siinä seitsemän aikaan. En pistä tätä pahakseni, en ollenkaan!

En nyt tiedä missä kaikissa blogeissa tunnustus on jo kiertänyt ja keille tunnustusta ei vielä ole annettu. Pistän hyvän kuitenkin kiertämään Pienille prinsessoille, koska he jos ketkä ovat beautiful bloggereita! 

Miauuu

Noniin, nyt sitä ollaan vihdoin kunnolla internetin äärellä ja muutenkin elämä on rauhoittunut uomiinsa monellakin tapaa. Pulleroiset sopeutuivat uuteen kotiin yllättävän helposti, ilman kummempia mutinoita. Hieman kerrostaloelämä uusine äänineen ihmetyttää. 

Valtterin pissavaivat jatkuvat edelleen. Viimeisen päivityksen jälkeen Vale söi 30 päivän antibioottikuurin. Virtsatesteissä ei edelleenkään mitään kasvua näkynyt, mutta lääkäri epäili, että kyseessä on joku bakteeri mikä heidän testeissään ei näy. Lääkekuuri taas oli noin pitkä koska lääkäri epäili pöpön pesiytyneen esim. munuaisiin, joten se vaatii pitkäaikaisemman lääkityksen. Tämän lisäksi poika oli struviittikide-ruokavaliolla. Tuota koetettiin melkein koko lääkekuurin ajan. Ruokakokeilu loppui kuitenkin ruuan loputtua, koska raukan vatsa meni ruuasta aivan sekaisin. Ei se nyt kuitenkaan tervettä ole sekään, että vatsa on löysällä jatkuvasti. Kuivuminenkin siinä uhkaa. No, nyt on vatsa taas toiminnassa, vaikka pisutteluvaivat jatkuvatkin.

 Valtteri iskee silmää

Viikkoon Valtteri ei ole tehnyt pisuja muualle kuin omaan astiaan, mutta välillä on ollut kausia, kun lähes joka toinen pisu päätyy muualle. Enää poika ei itke ennen toimitusta, joten en usko kipujakaan olevan. Olenkin päätynyt siihen, että ehkä kyseessä kuitenkin on jotain psyykkistä. Nyt olen ottanut käyttöön Rescue remedy -tipat, koska etenkin Valtteri tuntuu välillä hermostuneelta. Mitään näkyvää eroa käytöksissä en kuitenkaan ole huomannut. Asian tutkiminen kuitenkin jatkuu. Melkoista salapoliisityötä tämä tuntuu kyllä olevankin.

Huoh

Kymmenen päivän antibioottikuurin jälkeen Valtteri tuntui olevan kunnossa. Viikon verran mentiin aivan normaalisti (eli pisut laatikkoon ja muutenkin normikäytös), mutta eilen tuli takapakkia ja pissailu muualle alkoi taas. Sanokaahan viisaammat, että voiko stressi laukaista pissatulehduksen? Valtteri selkeästi oireilee stressiin ja on ollut todella hermostunut kaikista elämänmuutoksista mitä tässä on tapahtunut. Kauhulla ja surulla odotan muuttoa viralliseen, lopulliseen kotiin. Valtteri joutuu taas kerran tottumaan uuteen ympäristöön (jossa kyllä onneksi on kaikki vanhat, tutut tavarat). Nyt pissailu alkoi, kun en pariin päivään ollut kissojen kanssa (ovat siis hoidossa, eivät tietenkään keskenään). Käytöksessä on tapahtunut selkeä muutos, Valtteri on hermostunut ja seurankipeämpi mitä normaalisti. Voi raasu... sääliksi käy.

En ole äärimmäisen huolissani siitä, että tuo pisu olisi liian vähäistä ja vahvaa sillä Valtteri litkii vettä vapaaehtoisesti ja melko runsaastikin. Mutta kivuliasta asioiden suorittaminen kuitenkin selkeästi on, sillä pisupaikka etsitään pehmeiltä alustoilta ja muualta kuin omasta vessasta. Pissan panttailustakaan en ole huolissani, ainakaan tällä hetkellä. Pisuhätä tuntuu tulevan yhtä säännöllisesti kuin ennenkin, sitä vain säestää naukuminen ja pehmeän paikan etsintä. Voiko pissatulehdus uusia heti perään tällä tavalla? Pelkään kuollakseni sitä, että tästä alkaa tulehduskierre ja että Valtteri kärsii lopun ikäänsä näistä tulehduksista ja antibioottikuureista. Diabetes on suljettu pois. Onko kellään kokemuksia tai neuvoja tähän tilanteeseen?

Maanantaina alkaa sitten soittelurumba eläinlääkärille ja ehkä saan pyydystettyä pisunäytteenkin Valtterilta. Onko Turun alueen ihmisillä vinkkejä eläinlääkäreistä? Olen käynyt Koira-kissa klinikalla ja vaikka lääkärit ihan päteviä ovatkin, toivoisin kuitenkin saavani tähän tilanteeseen jonkin muunkin vastauksen kuin "kyllä siellä varmaan joku bakteeri on, mikä ei näissä meidän testeissä näy"... Kaikki vinkit otetaan ilolla vastaan!

Aulis porskuttaa onnellisena eteenpäin elämänmuutoksista huolimatta. Ale taitaa vain olla tyytyväinen kun tapahtuu uusia, jänniä asioita.

Synttäripojat

Ihanaiset karvaviinerini viettivät viime viikolla yksivuotisiaan, isoja poikia siis! Mitään herkkuja ei kuitenkaan voinut juhlapäivän kunniaksi tarjoilla Valtterin takia, nyt pitää todella toteuttaa tuo laihis kunnolla, ettei mitään ikävää käy.

Vauvakuva!

Kerron myöhemmin lisää Valtterin tilanteesta, kunhan jaksan. Nyt kuitenkin poika on vielä muutaman päivän antibiooteilla, ja se on sujunut ihan kohtalaisen hyvin. Katsotaan sitten antibioottikuurin jälkeen, että mikä on tilanne.

Blogin kirjoittajapoppoosta putosi yksi A pois, joten tästä jatketaan kolmistaan, kahden kissan yksinhuoltajana. Onneksi elämässä on nuo ihanat karvaiset kaverit, paljon jäisi elämästä puuttumaan ilman niitä. Kuitenkin kaikista elämänmuutoksista johtuen jää blogi väistämättä vaille päivityksiä kunnes elämä alkaa olla omissa uomissaan. Ihanaa kesää kaikille!

Valtterin lääkärireissu

Käytiin siis Valtterin kanssa maanantaina eläinlääkärissä ohipissailun takia. Lääkäri otti virtsanäytteen ja koska virtsassa näkyi sokeria, myös verinäytteen. Valtteri sai lähtiessä ohjeet laihduttamisesta ja uuden ajan pisu- ja verinäytteitä varten kolmen viikon päähän. 

Keskiviikkona saatiin lääkäriltä virtsaviljelyn tulokset. Mitään siellä viljelyssä ei näkynyt, vaikka Valtterin rakko hieman tuntuikin aristavan. Lääkäri kehotti hoidoksi hankkimaan Cystaidia ja Feliway-haihduttimen. Vaihtoehtoja pissailulle on siis ainakin: 1) Jonkin sellaisen bakteerin aiheuttama tulehdus, joka ei näkynyt eläinlääkäriaseman tekemästä viljelystä. 2) Runsaan juomisen ja mahdollisen diabeteksen puhkeamisen aiheuttama pisuttelu 3) Stressi.

Tuota Cystaidia olen nyt metsästänyt useasta apteekista ja eläinkaupasta, mutten vielä ole sitä käsiini saanut, joten sen vaikutuksesta on vaikea sanoa mitään. Feliway-haihdutin pörrää töpselissä ja kumpainenkin kissa sitä ahkerasti käy "peittämässä". Onkohan tuokaan nyt ihan normaalia? Nappulat on vaihdettu laihdutusnappuloihin, mutta märkäruoka on pysynyt samana kuin ennen. Sitä ei kuitenkaan syödä kuin suulliset aamuin ja illoin. Uudet nappulat on siitä hyviä, että ovat suht isoja, eli ainakin ne on pakko pureskella kunnolla, eikä niitä voi vain hotkaista. Ehkä se myös auttaa poikien jyrsimishaluun, etenkin Auliksella on tapana jyrsiä mm. pahvia. Toivottavasti Valtterin paino lähtee nyt hitaasti laskuun ja veriarvot taasen parempaan suuntaan. Sokeriarvot ei vielä olleet hälyttäviä, mutta uusi kevyempi ruokavalio on kuitenkin must. 

Jos positiivisia puolia haetaan, niin Valtteri ei ole viikkoon tehnyt pisua muualle kuin omaan vessaan!

Kevätkuulumiset

Henkilökunnan päivitysinto on hieman laantunut, kun arki on kulunut varsinaisen pissarallin merkeissä. Valtteri on liritellyt minne sattuu. Tai ainakin kaikki epäilykset osoittavat Valtteriin.

Ensimmäinen epäilys kohdistui hiekkaan. Meillähän siirrytiin joulun tienoilla ÖkoPlussaan, jolle Vale ei lämmennyt aluksi yhtään, mutta tottui lopulta. Nyt sitten laitettiin olkkariin sohvan viereen mikrohiekkaveski. Aluksi se tuntui auttauvan, mutta sitten pisuttelu taas jatkui. No lääkärillehän sitä sitten varattiin aika ja huomenna aamulla kurvaillaan sinne tutkimuksiin. Päivitystä asiaan tulossa siis kohtapuoliin.

Paistinpannu-Valtteri

Mahdollisesti myös Auliksen vessaterrorismi saattaa aiheuttaa häiriökäyttäytymistä. Auliksella on meinaan tapana kytätä kun veikka käy asioilla ja häiritä toimituksia. No, jos tutkimuksista ei mitään sairautta löydy, pissatulehdusta tai vastaavaa, pitää koettaa keksiä muita ratkaisuja.

Ale ja Vale

Viime aikoina blogipäivitykset on liittyneet aika paljon terveyteen ja muuhun tärkeään, mutta vakavaan. Joten vaihteeksi on aika kertoa jostain ihan muusta!

Oikeastaan aika outoa, etten ole kertonut poikien nimien tarinaa aikaisemmin. Itse näin reilusti ennen poikien tuloa unta kahdesta poikakissasta. Taisi olla peräti ennen kuin tiedettiin saavamme nimenomaan kaksi poikakissaa, tai kissoja ylipäänsä. Unessa kuitenkin kutsuin kissoja Mokoksi ja Valtteriksi. En tiedä yhtään mistä nuo nimet tuli, mutta jäivät mieleen, vaikka koko muu uni ei jäänytkään. Jäin noita nimiä pyörittelemään mielessäni ja tulin siihen lopputulokseen, että Valtterihan on aivan loistava nimi! Moko ei sitten niinkään. Ensimmäisen, jo vuosia sitten lopetetun kissani nimi oli Manta. Suomalaiset, hieman ehkä vanhahtavat nimet vain on jotenkin niin hienoja. Valtteri siis jäi, mutta toinen nimi piti vielä keksiä. Aleksi sai tehtäväkseen miettiä toista nimeä ja aika äkkiä sieltä tulikin Aulis. Ja voitteko uskoa... Aulis Gerlanderin mukaan! :D

Kaikki talouden miehet yhdessä kasassa

Pentukodissaan Valtteriksi oli päätynyt poju, jolla on valkoista ja Aulis oli sitten se toinen. Näin jälkeenpäin miettien nuo nimet on aika osuvat poikien luonteillekin. Valtteri on korrekti nuorimies ja Aulis on niiiin aulis kaikessa tekemisessään. Tahtoisi auttaa siivoamisessa, lukemisessa, pelaamisessa jne. Mutta myös mattojen möyhentämisessä, vessapaperin tappamisessa ja kaappien tarkastuksessa... Todellisia lottovoittoja siis kummatkin!

Yleensä lemmikeille muotoutuu ajan myötä omia lempi- ja hellittelynimiä. Itse tuppaan poikia kutsumaan lempinimillä Ale ja Vale. En edes tiedä mistä nuo nimet on putkahtaneet mieleen. Kaipa se ensimmäinen "Ale" tuli suusta ensimmäisen kerran, kun Aulis teki jotain sopimatonta ja Aulis oli liian pitkä sana. Aulis on myös tilanteesta riippuen joko pötkö tai pulla. Valtteria monet vierailijat kutsuu perinteisesti Valtsuksi tai Valsuksi.

Mistä omat kissasi on saaneet nimensä ja millaisia lempinimiä niillä on?

Haukotus!

Ensimmäistä kertaa onnistuin tallentamaan (vahingossa) kameraan haukottelukuvan! Valtteri tosin näyttää siltä, että nauraisi oikein isosti jollekin todella hauskalle jutulle...

Tassunjälkiä

Näillä pehmoisilla tassuilla Valtteri tepastelee aamuisin meidän yli ja jättää tassunjälkiä sydämiin.

Lisää lavuaaritouhuja

Nonni, vihdoin löytyi se kamerakin. Valtteri on siis todistettavasti ihmetellyt lavuaaria ja sen toimintatapaa ja viihtyy siellä usein vain möllöttelemässä.

"On kyllä niiiiin paljon parempaa vettä mitä omassa kupissa!"

Korvapunkkiepisodi

Huh, todella raskas viikonloppu takana. Henkisellä tasolla, meille ihmisille ainakin.

Saatiin korvapunkkeihin eläinlääkäriltä Stronghold-nimistä liuosta, joka piti puristaa iholle suunnilleen lapaluiden kohdalle tehtyyn jakaukseen. Lisäksi eläinlääkäri neuvoi, että pojat olisi pidettävä kaksi päivää erillään, etteivät pääse nuolemaan ainetta toisiltaan pois. Liuoksen laittaminen kummallekin meni vallan kivuttomasti, sen kuin vain tiristi ampullin tyhjäksi ja piti hetken aikaa touhukavereita paikoillaan.

Ongelmat alkoivatkin vasta veljesten erottamisen jälkeen. Aleksi piti Auliksesta huolta makuuhuoneessa ja minä vahdin Valtteria olohuoneessa. Heti erottamisen jälkeen alkoi mahdoton maukuna ja itku, mikä onnistuttiin taltuttaman pitkillä leikkituokioilla ja herkkuruualla. Monta tuntia pojat nukkuivat onnellisina, mutta itku alkoi taas, jos toinen meistä ihmisistä poistui toiseen huoneeseen hetkeksikään.

Tuo itku oli niin sydäntäraastavaa, että lopulta lauantai-iltana Aleksi soitti päivystävälle eläinlääkärille ja kysyi voiko pojat jo päästää samaan huoneeseen. Lääkäri onneksemme neuvoi, että pennut voi päästää yhteen. Jos ne sattuisivat nuolemaan lääkettä toisen turkilta sen pahasta mausta huolimatta ei siitä koituisi kummallekaan mitään vaaraa, lähinnä syljeneritys kasvaisi. Mikä helpotus! Kyllä, otamme mieluummin sen runsaan syljen kuin kaksi hätäistä kissanpoikaa (ja kaksi hätäistä ihmistä vielä lisäksi...). Voi sitä riemua kun pojat näkivät taas toisensa ja pääsivät peuhaamaan kahdestaan.

Valtteri passissa makuuhuoneen ovella. "Ootan tässä vaikka hamaan ikuisuuteen, mul on veikkaa ikävä!"

Tyytyväisyys siitä, että korvapunkkihäätö onnistui ainakin näillä näkymin hyvin vaihtui tyytymättömyydeksi tänä aamuna. Mitä löytyikään kylpyhuoneen lattialta... Matoja! Iholiuos tehoaa myös sisäloisiin ja nähtävästi oli tujumpaa lääkettä mitä aikaisemmin antamamme matolääke. Tänä aamuna eläinlääkäriasemalta puhelimitse neuvoivat, että Strongholdin teho kestää noin kuukauden, sinä aikana loisten pitäisi tulla ulos. Jos tämän jälkeen vielä vaikuttaa siltä, että suolinkaisia on, pitää tilanne pohtia uusiksi.

Voi raukat, surettaa noiden pienten puolesta. Eniten harmittaa se, ettei sitä aikuisena ihmisenä osannut lukea merkkejä. Ei ymmärtänyt että aivastelu, Valtterin pallovatsa (ell pisti tämän ruumiinrakenteen piikkiin), Auliksen hitaampi painonnousu (ja kasvu muutenkin) ja muutamat oksennukset viittaisivat juurikin sisäloisiin. Tietenkään netistä luetut kauhukuvat ei auta yhtään tähän harmitukseen. Huolestuttaa, ja toivommekin vain, ettei madot ole aiheuttaneet mitään peruuttamattomia vaurioita.

Miehekäs Valtteri

Valtteri alkaa osoittaa todellisia tosimiehen elkeitä. Tänään hän halusi väkisin tulla hameen alle!

Mut käskettiin hameen alta pois, nyt vähän mökötyttää!

No okei, olihan sieltä varmaan ihan kiva väijyä veljeä ja saalistaa niitä liehuvia hameenhelmoja. Melkoista!

Ensimmäinen eläinlääkärikäynti

Eilen oltiin poikien kanssa ensimmäistä kertaa eläinlääkärillä. Aulis ja Valtteri pääsi alkutarkastukseen ja ensimmäisille rokotuksille. Oli kyllä jännä reissu! Mutta lopulta ehkä enemmän me omistajat jännitettiin, pojat otti koko operaation aika lungisti. Kuvia ei reissusta harmiksemme tullut otettua.

Jostain luin viisaampien vinkkejä autokuljetuksiin ja me otettiinkin nyt käyttöön kaikki keinot, ettei pikkuiset huutaisi kopassaan. Kuljetuskoppaan suihkittiin ahkerasti Feliwayta ja aamulla pojat menikin oikein nätisti koppaan ihan itse. Autossa kuljetuskoppa peitettiin viltillä. En oikein tiedä hermostuuko kissat siitä vilinästä minkä näkevät auton ikkunasta vai mistä, mutta tuo viltti tuntui rauhoittavan todella hyvin. Pojat ei vinkuneet yhtään koko matkan aikana vaan nukkuivat kiltisti vieretysten.

Me ollaan coolei kollei, meit ei jännitä mikään, me vaan nukutaan!

Eläinlääkärissä täytettiin kissojen tiedot lääkäriaseman omaa tietokantaa varten ja sitten jo päästiinkin eläinlääkärin tarkastukseen. Aulis pääsi kopasta ensin kopeloitavaksi, herneet löytyi ja rokotuksenkin antaminen sujui kuin leikiten. Valtteri taas oli vähän sillä tuulella, ettei kyllä yhtään huvita päästää ketään hipelöimään mun herneitä! Rokotteenkin antaminen meni vähän niin ja näin, mutta onnistui lopulta. Tehosterokotuksille mennäänkin sitten tasan kuukauden päästä ja puolen vuoden iässä pojat pääsee hankkiutumaan miehisyyden näkyvistä merkeistä eroon. Lääkäristä saatiin mukaan ihan ikiomat rokotuskortit ja korvapunkkiliuosta. Tuo korvapunkkijuttu onkin sitten vähän hankalampi juttu, mutta siitä toisella kertaa.

Kotona pojat oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kumpikin kiirehti kuitenkin vessaan, joten taisi se reissu sittenkin vähän jännittää. Katsotaan suostuvatko kuukauden päästä enää samaan touhuun.

Kymmenen asiaa pojista

Valtteri

• Valtteri on kasvanut huimaa vauhtia ja onkin kasvupyrähdyksissä mennyt veljensä Auliksen edelle. Valtterilla on valkoiset sukat ja oranssimpi karva.
• Valtteri ei niin välitä olla sylissä, se on vähän lällyilyä. Jalkopäässä voi kuitenkin nukkua ja välillä antaa ihmisten rapsuttaa mahasta, kyljestä, mahasta, toisesta kyljestä ja taas mahasta.
• Valtteri höykyttää Aulista välillä aika rajusti. Kun se Aulis on sellainen unikeko, että nukkuu koko ajan, ja Valtteri haluais leikkiä!
• Valtteri tykkää nukkua piilopaikoissa: cd-pinojen takana dvd-soittimen vieressä ja froteisen lakanan lakanapussissa.
• Valtteri on veljeksistä kiinnostuneempi ulkomaailmasta. Ajan saa niiiiiin helposti kulumaan, kun seurailee takapihaa. Ei siellä tosin lentele edes lintuja, mutta ruohot ne heiluu tuulessa ja muuta jännää.

Valtteri nukkuu karvatossun päällä, etutassut tossussa

Aulis

• Aulis on pojista kerman värisempi. Hän on veljeään pienempi, mutta ei se tappeluissa haittaa yhtään!
• Aulis on tasapainoilun kuningas. On paljon jännempää keikkuilla pienellä parin sentin läntillä kuin tassutella tasaisella lattialla.
• Auliksella on hyvin koiramaisia tapoja: ihmisten nuoleminen vaikkapa naamasta ja peittojen kuopiminen.
  
• Aulis ottaa kokopuutteet huomioon syömällä enemmän ja melkein mitä vain. Ruokakupille juostaan heti, jos epäillään sinne ilmestyvän jotain herkkua.
• Aulis on veljeään rauhallisempi: viihtyy sylissä ja muutenkin ottaa lungisti. Mutta välillä voi höykyttää Valtteria ja muutenkin vähän riehua. Se on vaan niin kivaa!
  

Aulis silmät sirrillään ihanassa pehmoisessa peittokasassa

Karmeiden kaulapantojen tarina

Kävi niin huonosti, että Aulikselle ja Valtterille yritettiin kaikessa hyväntahtoisuudessa ihmisten toimesta laittaa kaulapannat. Me järkeilimme, että jos jompi kumpi jollain konstilla onnistuu livahtamaan oven raosta pihalle, ainakin heillä olisi kaulapannassa kotiosoite tietona.

No, tuo kaulapanta-operaatio ei meidän ihmisten osalta mennyt mitenkään erityisen hyvin. Oltiin kaupasta valittu kaikkein hienoimmat pannat kuminauhoilla ja kulkusella: Aulikselle punainen ja Valtterille musta. Operaatiossa Aleksi otti kissan syliin ja Anniina taiteili kaulapannan paikoilleen. Aulis suhtautui kaikkeen tähän hellämielisesti, Valtteri ehti jo vähän hermostua kaikesta lääppimisestä.

Kaulapannat oli lopulta pojilla vain parin minuutin ajan, sillä touhussa kävi näin

Kuvassa Aulis yrittää ottaa kaulapannan kelloa suuhun

Pojat meni ihan pähkinöiksi kilisevistä pannoista. Kotivideolle tallentui miten kummatkin yrittivät ottaa kilikelloja kiinni pienillä tassuillaan. Ongelma vain oli se, että kellot oli kaulassa ja mikään muu arkinen toiminta ei oikein tuntunut onnistuvan, kun piti yrittää tapella kaulassa olevan kellon kanssa.

Lopulta Aleksi heltyi ja otti kaulapannat pois. Ehkä sitten kun pojat ovat vähän kasvaneet, tuo onnistuisi paremmin. Toivottavasti! Ihan hirveältä tuntuu ajatus, että jompi kumpi livahtaisi ulos ja päätyisi ties minne, koska kaulassa ei ole osoitetietoja.

Valtteri ja Aulis tuli kotiin!

Kissaveljekset Aulis ja Valtteri saapui kotiin lauantaina 2.8.2009. Tämä blogi on poikien ensiesiintyminen blogimaailmassa ja täällä seurataan heidän kommelluksiaan.

Pojat on omasta mielestään raavaan miehen iässä, 12 viikkoisina karvapalloina. Kovasti opetellaan aikuisten taitoja: korkealle hyppäämistä, veljen kanssa tappelemista, maukumista ja saalistamista. Eniten kuitenkin kotona harjoitellaan halimista ja nukkumista. Usein nuo löytää päällekkäin tai vierekkäin tietokonetuolilta. Siinä ne sitten tuhnuttavat vierekkäin ja näkevät kissan unia.

Auliksen ja Valtterin ensimmäiset päivät uudessa kodissa ilman äitiä on olleet aika jänniä. Lauantaina tuli koettua monta ensimmäistä: ensimmäinen kerta kantokopassa, ensimmäinen automatka ja ensimmäinen päivä uudessa kodissa. Vähän jännitti, mutta ei se haitannut. Kaikki huolet unohtui kun uudet omistajat leikitti maailman upeimmalla sulkalelulla. Voi jumpe, miten kivaa oli juosta tuon vekottimen perässä ja hyppiä joka paikkaan. Tunnin kuluttua kotiin tulosta veljekset uuvahtivat kesken leikkien ja nukahtivat ansaituille torkuille.

Yön veljekset rohkeasti nukkuivat ilman pientäkään itkua. Ja aamulla taas energisinä ylös, ruokakipolle, vessa-astialle ja leikkiputki.

Me omistajat ollaan vakuuttuneita, että meille on siunattu maailman suloisimmat kissaveljekset. Vielä ei ihan kaikki rutiinit ole muodostuneet, mutta eiköhän ne ajan kanssa. Nyt me vain opetellaan palvelemaan noita kissajumalia niiden arvoisella tavalla. Niinhän se menee, koirat pitää ihmistä jumalana, kissat tietää että ne on itse jumalia.