Jouluähky

Nyt on joulut juhlittu ja ihmetelty kissojen kanssa kaikenmoisia jouluisia asioita. Kissat nautti joulusta äärettömästi lahjojen ja herkkujen ansiosta. Valtteri sai kuitenkin parhaan lahjan vasta hieman joulun jälkeen. Meidän tötteröpäästä kuoriutui komea tötterötön kolli!

Komee ku mikä!

Joulun alla Valtterin kanssa jouduttiin vielä kerran lähtemään eläinlääkärille. Vatsaan pitkän haavan alle tuli jotakin kovaa möykkyä ja kiirehän siinä tuli lääkäriin. Lekuri tutki vatsan ja päätyi siihen, että kyseessä on kudosnestettä. Ilmeisesti joku sisemmistä tikeistä oli repeytynyt ja tuota nestettä sitten oli päässyt valumaan mahaan ja nivusiin asti. Nyt ei enää niin paha ole tilanne ja Valtteri nauttii elämästä ilman pääesteitä.

Pojat sai jouluna melkoisen härvelin, jota ihmiset taitaa kutsua aktivointileluksi. Aulis tuntui pähkäilevän pyörivän hiiren parissa tuntikaupalla, Valtteri vähän heikommalla menestyksellä tötterönsä takia.

Hiiri siinä pyörii, Aulis ottaa kii.

Ja herkkujakin pojat sai! Jouluna saa herkutella vähän enemmän (tai no, vähän ja vähän...) ja tämä pitää kissoillekin suoda. Pitkäkorvaisilta kanikavereilta pojat sai lahjomuksina kaikennäköisiä ruokaihanuuksia. Aulis ja Valtteri viettäis joulua mielellään varmasti vaikka joka päivä!

Ei kilise, kilise kulkuset...

Joulun kunniaksi meillä ois muutama joulutoive. Tai aika montakin, mut tärkeimmät ensin:

Tilanne lavastettu, mehän ei vielä oikeestaan olla vietetty yhtään joulua

Auliksen toivelista:
- Paljon maharapsutuksia!
- Jouluherkuksi sydäntä
- Uusia kasveja viihdykkeeksi


Valtterin toivelista:
- Tötterö pois jouluksi, pliis!
- Parempaa jouluherkkua kuin se inhottava valkoinen möhnä siinä ruiskussa
- Ihan oma piilopaikka jossain mistä veikka ei löydä


Plus yhteinen toive ois, että voitais avata se jättimäinen pahvilaatikko mikä odottaa makkarissa just meitä! Siellä kuulemma on meille joku joululahja, mut kun vaan pääsis sinne laatikkoon vähän seikkailemaan!


Leppoisaa ja rapsutusrikasta joulunaikaa kaikille karvaisille otuksille ja niille muillekin!
T: Aulis ja Valtteri

Menetetyt miehisyydet

Torstaina pojat pääsivät lääkärireissulle kastrointia varten. Oltiin asian suhteen iloisin mielin, Valtterikin oli ehtinyt jo olla vähän levoton. Pojat meni koppaan nätisti ja päästiin lääkäriasemalle ilman ongelmia. Ongelmat alkoivat vasta myöhemmin...

Vietiin pojat aamusella ja voitiin hakea takaisin kotiin muutaman tunnin kuluttua. Ennen kuin haimme pojat sain kuitenkin puhelun eläinlääkäriltä, että Auliksella kuuluu sydämessä sivuääni. Sivuääntä ei pentututkimuksissa kuulunut, joten siitä ei tarkemmin osaa sanoa mitään. Luotin lääkärin arvioon siitä, että leikkaus on turvallista tehdä ja se tehtiinkin. Laajemmat sydäntutkimukset odottavat sitten joulun jälkeen. Toivon, ettei kyseessä ole mitään vakavaa. Lääkäri mielestäni vielä sanoi, että jos sivuäänet kehittyy myöhemmin eikä jo syntymässä voi kyseessä olla jotain todella vakavaakin. Auliksen osalta itse kastrointi meni kuitenkin hienosti. Leikkauksen jälkeen karvakasassa ei huomannut jälkeäkään nukutuksesta vaan hän oli aivan oma touhukas itsensä.

Todelliset ongelmat olikin sitten Valtterin kohdalla. Valtterilla oli piilokives, jota sitten eläinlääkäri oli joutunut etsimään oikein urakalla. Tämän takia Valtterilla on vatsassa pitkä haava ja nivusissa vähän pienempi haava. Valtterille puettiin eläinlääkärissä tarranauhoilla kiinnitettävä puku, jonka olisi pitänyt estää haavojen nuoleminen. Valtteri kuitenkin oli heti siinä nukutushorroksessa päästänyt pisut alleen, joten puku oli heti ihan märkä. Tottakai se piti ottaa pois, jottei haavat muhi ties missä bakteereissa. Torstain aikana koetettiin Valtterille mm. paksusta sukkahoususta leikattua pukua ja perinteistä tötteröä. Sukkapuku ei peittänyt nivushaavaa, ja tötterö taas oli liian pieni ja sen kanssa kissa pääsi nuolemaan mahahaavaansakin. Huhhuh...

Valtteri on vasta heräilemässä ja näyttää tarranauhapuvun kanssa aivan turvonneelta

Perjantaina herätessä huomasin, että Valtteri on aivan apaattinen ja jäykkä. Valtteri pissasi suoraan lattialle ja isommatkin hädät tuli suoraan hännälle. Nivusen haava oli todella punainen. Mikään Valtterin käytöksessä ei ollut normaalia joten tulihan siinä kiire lähteä takaisin lääkäriin. Lääkärissä mitattiin lämpö, joka olikin vähän koholla. Samalla Valtteri sai monenlaista piikkiä: lisää antibioottia ja kipulääkettä sekä nesteytystä. Tämä tuntui helpottavan oloa välittömästi. Saatiin vielä mukaan jättimäinen tötterö, joka on varmasti todella epämukava mutta ainakin estää nuolemisen, sekä salvaa jota voidaan sivellä haavoille jos näyttävät edelleen tulehtuneilta.

Tötteröpää se siinä

Melkoista pissa-kakka-rumbaa on ollut siis Valtterin kanssa viimepäivät. Nyt kisu suostuu jo käymään omalla astiallaan eikä vedä häntää alleen niin, että koko turkki olisi toimituksen jälkeen ihan pisussa tai ulosteessa. Normaalisti Valtteri ei käyttäydy vieläkään. Selvästi vierastaa tötteröä ja katsoo meitä vihaisesti. Muutaman kerran kun onnistuttiin naruttamaan antibiootit truutalla Valtterin suuhun on hän pysynyt meistä melko kaukana. Vielä pitäisi viikon verran kestää. Onneksi näitä tötteröpäitä on vain yksi ja Aulis on käyttäytynyt leikkauksen jälkeen aivan normaalisti. Tietysti Auliskin vähän ihmettelee, että miksi veikka vain kyhjöttää nurkassa eikä leiki ollenkaan. Mutta kunnon veljen lailla Aulis auttaa miten voi. Aulis peittää Valtterin hädät astialla jos tötterön kanssa sitä on ollut hankala tehdä ja hätätapauksessa Aulis varmasti uhrautuisi myös syömään ne antibiootit.

Nyt vain toivotaan, että meidän tötteröpää paranisi nopeasti ja ilman mitään ylimääräisiä ongelmia. Jos hellyys ja rapsutukset vähäsen auttaisi.

Joka paikan höylä

Aulis on lähiaikoina kunnostautunut tutkimusmatkailussa. Karvakasa on onnistunut kampeamaan itsensä aivan hämmästyttäviin paikkoihin ja välillä on kyllä saanut kärsiä siitä. Yhtenä epäonnenpäivänä Aulis onnistui livahtamaan meidän pikkuriikkiseen tuulikaappiin, kun lähdin töihin. Pilkkopimeässä en sitä tietenkään siellä nähnyt, vaan lähdin ja suljin ulko-oven takanani. Neljän tunnin kuluttua Aleksi soittaa minulle töihin, että tuulikaapista löytyi yksi aika raukan näköinen kissa. Ressukka on siellä itkenyt neljä tuntia... Eikä siinä vielä mitään, tuon episodin jälkeen tuulikaappi on Auliksen mielestä entistä kiinnostavampi! Melkoiset varotoimet pitää aamuisin olla, ettei käy samaa uudestaan.


Aulis on kunnostautunut myös extreme-hyppyharjoituksissa. Vain katto tuntuu olevan rajana noille uskomattomille loikille. Kuvassa Aulis nököttää tiskikaapin ylimmällä hyllyllä. Matka taittui liesituulettimen päältä oikealla olevan kaapinoven reunukselle, josta sitten viimein tasapainoiltiin ylähyllylle ihmettelemään kuplivaa vettä. Varmaan naureskelee viiksiinsä, että hähää, yrittäkääpäs samaa perässä!