Chi's Sweet Home

Sain joitakin viikkoja sitten Tammelta yhteydenoton ja kaksi osaa uutta Konami Kanatan Chi's Sweet Home -mangaa. Viimeisestä kirjanurkasta onkin jo aikaa, sopivaa hetkeä kissakirjoille ei vain ole ollut kaikkien opiskelu- ja työkiireiden keskellä. 

Itselleni manga ei ole mikään ehdoton suosikki sarjakuvista, suosin ihan länsimaista sarjakuvaa. Tämä ei niinkään liity lukusuuntaan vaan siihen tapaan miten manga yleensä on toteutettu. En väitä olevani aiheen asiantuntija, mutta ainakin ne mangat joita olen lukenut ovat olleet piirrosjäljeltään usein epätasaisia ja niissä on myös saattanut pudota juonesta kärryiltä yhtäkkiä. Chi's Sweet Home oli positiivinen yllätys. Sen piirrosjälki säilyy tasaisena läpi sarjan eikä sen juonen seuraaminen ole hankalaa koska se on pätkitty lyhyisiin tarinoihin. Lisäksi värisivut olivat ihanat mustavalkomangojen jälkeen. (Mangojen? Manga-sarjakuvien?) 

Chi on suloinen kissaotus ja sarjan tekijä on selkeästi tietänyt mistä piirtää. Sivuilla on monia tuttuja asioita mitä olen ihastellut omia toopejani katsellessa. Sarja on suloinen ja hellyyttävä. Jos jollekulle tätä pitäisi suositella, suosittelisin ehkä lukemaan opetteleville akkarin vaihtoehdoksi ja kissarakkaille lapsille muutenkin. Vaikka tarina oli ihastuttava, kaipaan sarjakuviltani enemmän haastetta. Toisaalta pienenä välipalana kirjat olivat oikein hyviä.

Lököviikko

Meillä on koko köörillä täällä lököviikko meneillään. Itse sairastan flunssaa ja pojat selkeästi sympatiseeraa ja nukkuu vieressä antaen tassuterapiaa ja pusuja. Palasin jokin aika sitten reissusta ja oli aivan uskomattoman ihana matka. Miettikää, näin hienoja maisemia keskellä Kööpenhaminan keskustaa:

Ørstedsparken

Lomalla hieman stressasin sitä, missä kunnossa kämppä on kun palaan kotiin. Ja mitä mieltä pojat on tästä lomastani. Huolet osoittautui aivan turhiksi. Asunto oli siinä kunnossa mihin sen olin jättänytkin (tämä oli suuri yllätys, odotin edes muutamaa kirjahyllystä vedettyä kirjaa tms.) ja pojatkin kömpi heti viereen ja kiehnäsivät valtavasti. Olipa mukava tervetulotoivotus. Oli hienot maisemat Köpiksessä ja Tukholmassa, mutta ei näissä kotiintulo-maisemissakaan mitään valittamista ollut:

Aulis lököilee

Loma

Meikäläinen lähtee lomailemaan Kööpenhaminaan ja Tukholmaan, pojat saavat lomailla ihan keskenään ja elellä herroiksi. Vähäsen kyllä jännittää! Ei matka vaan että miten pojat pärjää toisen hoivissa ja odottaako täällä uusi sisustus kun palaan kotiin. Poikien synttäritkin jää matkan takia väliin, mutta hellin toopeja varmasti oikein urakalla kotiinpalattuani. Lupaan!

Rapsutuksista ja löllyttelystä

Mietin tässä yksi päivä löllytellessäni kainaloon kömpinyttä Aulista, että miten erilaisia rapsutustekniikoita sitä kissojen kohdalla onkaan. En juuri koskaan silitä toopeja sillä perinteisellä taktiikalla, pitkillä silityksillä päästä selkään. Sen sijaan meillä on ihan omat metodit saada rukit hyrräämään:

1) Maharapsutukset. Lähes poikkeuksetta kun rapsuttelen poikia on kyse maharapsutuksista. Kumpikin kellahtaa selälleen aina kun käsi lähestyy ja rakastaa sitä, että mahaa rapsutellaan sormenpäillä ja pyöritetään karvoja vastakarvaan. Valtteri tykkää erityisesti siitä, että rapsutetaan etutassujen kainaloita. 

2) Päärapsutukset. Päästä rapsutellaan silloin kun pojat on enemmän hereillä - maharapsutukset vie yleensä koomaa vastaavaan olotilaan (kissoilla). Päästä voi rapsuttaa korvien välistä, leuan alta, poskesta ja vaikka nenänvarresta. Ei oo niin nuukaa.

3) Korva- ja tassuhieronnat. Meidän ihan erityinen juttu on korvalehtien ja tassujen hieronta. Pojat rakastaa sitä, kun hieron korvalehtiä karvaiselta päällipuolelta. Talvella tämä lämmittää korvalehdet ja kesällä se vaan tuntuu olevan poikien mielestä kivan tuntuista. Samaan sarjaan kuuluu myös tassujen pyörittely, erityisesti polkuanturoiden hellä hieronta ja polkuanturoiden välistä rapsuttelu. Tämä tuntuu aika usein laukaisevan jonkun nuolemisrefleksin ja tassu päätyy rapsutettavan suuhun aika äkkiä. 

Näin meillä rapsutellaan. Miten teillä?

Hellyytys

Näitä hetkiä on valehtelematta harvemmin kuin puolivuosittain. Onko suloisempaa näkyä? Ei. Mun pojat <3