Eilen oltiin poikien kanssa ensimmäistä kertaa eläinlääkärillä. Aulis ja Valtteri pääsi alkutarkastukseen ja ensimmäisille rokotuksille. Oli kyllä jännä reissu! Mutta lopulta ehkä enemmän me omistajat jännitettiin, pojat otti koko operaation aika lungisti. Kuvia ei reissusta harmiksemme tullut otettua.
Jostain luin viisaampien vinkkejä autokuljetuksiin ja me otettiinkin nyt käyttöön kaikki keinot, ettei pikkuiset huutaisi kopassaan. Kuljetuskoppaan suihkittiin ahkerasti Feliwayta ja aamulla pojat menikin oikein nätisti koppaan ihan itse. Autossa kuljetuskoppa peitettiin viltillä. En oikein tiedä hermostuuko kissat siitä vilinästä minkä näkevät auton ikkunasta vai mistä, mutta tuo viltti tuntui rauhoittavan todella hyvin. Pojat ei vinkuneet yhtään koko matkan aikana vaan nukkuivat kiltisti vieretysten.
Me ollaan coolei kollei, meit ei jännitä mikään, me vaan nukutaan!
Eläinlääkärissä täytettiin kissojen tiedot lääkäriaseman omaa tietokantaa varten ja sitten jo päästiinkin eläinlääkärin tarkastukseen. Aulis pääsi kopasta ensin kopeloitavaksi, herneet löytyi ja rokotuksenkin antaminen sujui kuin leikiten. Valtteri taas oli vähän sillä tuulella, ettei kyllä yhtään huvita päästää ketään hipelöimään mun herneitä! Rokotteenkin antaminen meni vähän niin ja näin, mutta onnistui lopulta. Tehosterokotuksille mennäänkin sitten tasan kuukauden päästä ja puolen vuoden iässä pojat pääsee hankkiutumaan miehisyyden näkyvistä merkeistä eroon. Lääkäristä saatiin mukaan ihan ikiomat rokotuskortit ja korvapunkkiliuosta. Tuo korvapunkkijuttu onkin sitten vähän hankalampi juttu, mutta siitä toisella kertaa.
Kotona pojat oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kumpikin kiirehti kuitenkin vessaan, joten taisi se reissu sittenkin vähän jännittää. Katsotaan suostuvatko kuukauden päästä enää samaan touhuun.
Jostain luin viisaampien vinkkejä autokuljetuksiin ja me otettiinkin nyt käyttöön kaikki keinot, ettei pikkuiset huutaisi kopassaan. Kuljetuskoppaan suihkittiin ahkerasti Feliwayta ja aamulla pojat menikin oikein nätisti koppaan ihan itse. Autossa kuljetuskoppa peitettiin viltillä. En oikein tiedä hermostuuko kissat siitä vilinästä minkä näkevät auton ikkunasta vai mistä, mutta tuo viltti tuntui rauhoittavan todella hyvin. Pojat ei vinkuneet yhtään koko matkan aikana vaan nukkuivat kiltisti vieretysten.
Me ollaan coolei kollei, meit ei jännitä mikään, me vaan nukutaan!Eläinlääkärissä täytettiin kissojen tiedot lääkäriaseman omaa tietokantaa varten ja sitten jo päästiinkin eläinlääkärin tarkastukseen. Aulis pääsi kopasta ensin kopeloitavaksi, herneet löytyi ja rokotuksenkin antaminen sujui kuin leikiten. Valtteri taas oli vähän sillä tuulella, ettei kyllä yhtään huvita päästää ketään hipelöimään mun herneitä! Rokotteenkin antaminen meni vähän niin ja näin, mutta onnistui lopulta. Tehosterokotuksille mennäänkin sitten tasan kuukauden päästä ja puolen vuoden iässä pojat pääsee hankkiutumaan miehisyyden näkyvistä merkeistä eroon. Lääkäristä saatiin mukaan ihan ikiomat rokotuskortit ja korvapunkkiliuosta. Tuo korvapunkkijuttu onkin sitten vähän hankalampi juttu, mutta siitä toisella kertaa.
Kotona pojat oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kumpikin kiirehti kuitenkin vessaan, joten taisi se reissu sittenkin vähän jännittää. Katsotaan suostuvatko kuukauden päästä enää samaan touhuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti