Sunnuntaitouhuja

Käytiin talouden ihmisväen kesken tutustumassa sunnuntaina kissanäyttelyiden maailmaan. Oli melkoisen jännä kokemus kaikkinensa. Käytiin lähinnä kyttäämässä agilitytouhuja, mutta toki kierreltiin alueella muutenkin. Näyttelyhallissa tunnelma tuntui omiin tuntosarviin hirmuisen vakavalta. Itse ajattelen, että ainoa syy harrastaa näyttelyitä olisi se, että se on hauskaa sekä itselle että kissalle. Siksi tuo vakavuus yllätti täysin. Onneksi agilityradalla oli leppoisa tunnelma! Siinä oli sellaista ihanaa leikkimielisyyttä mistä pidän. Sitä olisi kyllä kiva meidän poikien kanssa kokeilla.

Näyttelyssä yllätti myös ne itse kissat. Jestas, miten leppoisasti ne osasivat ottaa koko homman! Ei näkynyt valjaita missään ja kissat pysyivät sylissä, vaikka ympärillä hääräsi huisin paljon ihmisiä ja myös muita kissoja. Fiinejä rotukissoja tiirailtiin kopeissaan ja saatiin rapsutellakin cornish rex -komistuksia.


Tietysti tilaisuuden tullen piti tehdä myös kissoihin liittyviä hankintoja. Napattiin pojille mukaan Kong Wubba (vai mitä nämä nyt viralliselta nimeltään ovat), koska niitä hehkutetaan niin valtavasti. Keltainen lötkö ei herättänyt mitään suuria tunteita kummassakaan, mitä nyt kumpikin pojista vähän tassulla lätkii sitä. Höh. Lisäksi raahattiin messuhallista valtava säkki Öko plussaa, sekin kehujen takia. Ollaan käytetty toistaiseksi mikrohiekkaa, mutta jos tämä osoittautuisi yhtä hyväksi voisi vaihtaa merkkiä ja laatua. Katsotaan miten pojat reagoi, kun laitetaan uudet purut laariin.