Menetetyt miehisyydet

Torstaina pojat pääsivät lääkärireissulle kastrointia varten. Oltiin asian suhteen iloisin mielin, Valtterikin oli ehtinyt jo olla vähän levoton. Pojat meni koppaan nätisti ja päästiin lääkäriasemalle ilman ongelmia. Ongelmat alkoivat vasta myöhemmin...

Vietiin pojat aamusella ja voitiin hakea takaisin kotiin muutaman tunnin kuluttua. Ennen kuin haimme pojat sain kuitenkin puhelun eläinlääkäriltä, että Auliksella kuuluu sydämessä sivuääni. Sivuääntä ei pentututkimuksissa kuulunut, joten siitä ei tarkemmin osaa sanoa mitään. Luotin lääkärin arvioon siitä, että leikkaus on turvallista tehdä ja se tehtiinkin. Laajemmat sydäntutkimukset odottavat sitten joulun jälkeen. Toivon, ettei kyseessä ole mitään vakavaa. Lääkäri mielestäni vielä sanoi, että jos sivuäänet kehittyy myöhemmin eikä jo syntymässä voi kyseessä olla jotain todella vakavaakin. Auliksen osalta itse kastrointi meni kuitenkin hienosti. Leikkauksen jälkeen karvakasassa ei huomannut jälkeäkään nukutuksesta vaan hän oli aivan oma touhukas itsensä.

Todelliset ongelmat olikin sitten Valtterin kohdalla. Valtterilla oli piilokives, jota sitten eläinlääkäri oli joutunut etsimään oikein urakalla. Tämän takia Valtterilla on vatsassa pitkä haava ja nivusissa vähän pienempi haava. Valtterille puettiin eläinlääkärissä tarranauhoilla kiinnitettävä puku, jonka olisi pitänyt estää haavojen nuoleminen. Valtteri kuitenkin oli heti siinä nukutushorroksessa päästänyt pisut alleen, joten puku oli heti ihan märkä. Tottakai se piti ottaa pois, jottei haavat muhi ties missä bakteereissa. Torstain aikana koetettiin Valtterille mm. paksusta sukkahoususta leikattua pukua ja perinteistä tötteröä. Sukkapuku ei peittänyt nivushaavaa, ja tötterö taas oli liian pieni ja sen kanssa kissa pääsi nuolemaan mahahaavaansakin. Huhhuh...

Valtteri on vasta heräilemässä ja näyttää tarranauhapuvun kanssa aivan turvonneelta

Perjantaina herätessä huomasin, että Valtteri on aivan apaattinen ja jäykkä. Valtteri pissasi suoraan lattialle ja isommatkin hädät tuli suoraan hännälle. Nivusen haava oli todella punainen. Mikään Valtterin käytöksessä ei ollut normaalia joten tulihan siinä kiire lähteä takaisin lääkäriin. Lääkärissä mitattiin lämpö, joka olikin vähän koholla. Samalla Valtteri sai monenlaista piikkiä: lisää antibioottia ja kipulääkettä sekä nesteytystä. Tämä tuntui helpottavan oloa välittömästi. Saatiin vielä mukaan jättimäinen tötterö, joka on varmasti todella epämukava mutta ainakin estää nuolemisen, sekä salvaa jota voidaan sivellä haavoille jos näyttävät edelleen tulehtuneilta.

Tötteröpää se siinä

Melkoista pissa-kakka-rumbaa on ollut siis Valtterin kanssa viimepäivät. Nyt kisu suostuu jo käymään omalla astiallaan eikä vedä häntää alleen niin, että koko turkki olisi toimituksen jälkeen ihan pisussa tai ulosteessa. Normaalisti Valtteri ei käyttäydy vieläkään. Selvästi vierastaa tötteröä ja katsoo meitä vihaisesti. Muutaman kerran kun onnistuttiin naruttamaan antibiootit truutalla Valtterin suuhun on hän pysynyt meistä melko kaukana. Vielä pitäisi viikon verran kestää. Onneksi näitä tötteröpäitä on vain yksi ja Aulis on käyttäytynyt leikkauksen jälkeen aivan normaalisti. Tietysti Auliskin vähän ihmettelee, että miksi veikka vain kyhjöttää nurkassa eikä leiki ollenkaan. Mutta kunnon veljen lailla Aulis auttaa miten voi. Aulis peittää Valtterin hädät astialla jos tötterön kanssa sitä on ollut hankala tehdä ja hätätapauksessa Aulis varmasti uhrautuisi myös syömään ne antibiootit.

Nyt vain toivotaan, että meidän tötteröpää paranisi nopeasti ja ilman mitään ylimääräisiä ongelmia. Jos hellyys ja rapsutukset vähäsen auttaisi.