12.2.10

Terveyspäivitystä

Aulis on nyt sitten käytetty lääkärissä sydäntutkimuksissa. Mikä olikin melkoisen mielenkiintoinen juttu...

Kastraation aikana eläinlääkäri siis kertoi meille, että Aulikselta oli kuulunut sivuääni sydämessä. Poika kyllä leikattiin, mutta kevyessä nukutuksessa. Lääkäri kehoitti käymään tarkemmissa tutkimuksissa, joissa käytiin nyt alkuviikolla.

Tarkoitus oli siis tehdä jokin kuvaus sydämeen (ultraääni? vai kuitenkin röntgenkuvaus?), mutta ensin tietysti kuunneltiin sydäntä. Sydänspesialisti kuunteli ja tämän jälkeen myös mukana ollut opiskelija/harjoittelija/tms kuunteli sydämen. Sydänspesialistin mukaan mitään sivuääntä ei kuulu, opiskelijan mukaan jotain kuuluu. Joten paikalle pyydettiin vielä kolmaskin lääkäri, jonka mukaan jotain kuuluu kun Aulis on oikein kiihtynyt ja peloissaan. Koko poppoo tuli siihen tulokseen, että kyseessä on hengitysäänien sekoittuminen tuohon sydänääneen. Itsehän olin aivan pihalla kaikesta lääkäritermistöstä, mutta luotan kokeneisiin lääkäreihin. Sanoivat vielä, että luultavasti leikkausta ennen tehdyssä tutkimuksessa Aulis on ollut niin lysyssä ja peloissaan, että siitä johtuen jotain ylimääräistä on voinut kuulua. Mitään kuvausta ei sitten tehtykään ja Ale selvisi säikähdyksellä. Raukka oli niin hermostunut kaikista vieraista sorkkijoista, että kesken käsittelyn koukki kantokopan eturitilän auki ja meni turvaan omaan pesään. Nyt ollaan siis huoleti ainakin tuon sydämen suhteen! Eläinlääkäri neuvoi vielä seuraamaan nenän ja kielen väriä. Jos jotain uusia oireita havaittaisiin, niin tuo kertoo kuulemma aika hyvin peruskunnosta.


Lääkäri siinä kyseli muista oireista, eli ollaanko huomattu läähätystä tms. mikä liittyy tuohon sivuääneen, mutta sellaista ei ole kuultu koskaan pentuaikojen 24/7-rehaamisen jälkeen. Mainittiin Auliksen aivastelusta ja kakomisesta, joka kuitenkin lääkärin mukaan viittaa muuhun kuin sivuäänijuttuihin, esim. astmaan. Olen aika tarkkaan seuraillut tuota aivastelua ja oksentelun yristystä ja olen tässäkin asiassa varmaan ollut turhan hermostunut. Aivastelua esiintyy varsinkin sillon, jos nenulle sattuu pääsemään kylmää vettä (yäk, inhaa!) ja näin käy kummallakin, sekä Auliksella että Valtterilla. Ja oksentaminen taas näyttää aivan no... oksentamiselta, mutta juuri koskaan mitään ei sieltä kuitenkaan tule. Nyt onkin haussa jonkin sortin apu karvapalloihin. Ruohoa koetettiin kasvattaa, mutta nämä yritykset päättyi siihen, että ruoho oli aina multineen lattialla levitettynä... Viimeistään sitten kun lumet sulaa pääsee takapihalta onneksi hakemaan tuoretta ruohoa karvapallo-ongelmaan. Nyt ei muutenkaan ole pitkään aikaa kuulunut minkäänlaista pärskintää, joten olen aika huoletta tässäkin asiassa. Tietysti seurataan tilannetta, mutta Ale vaikuttaa niin älyttömän energiseltä ja rymyeetulta, että eiköhän tuo ihan kunnossa ole.

Ruoka-aineallergiaepäilytkin vahvistui. Ollaan nyt muutamia viikkoja pitäydytty täysin kalattomassa ruokinnassa ja Auliksen ruikulit on loppuneet kokonaan! Tämä jos mikä on hienoa, kaikkien kannalta. Nyt ei siis enää kalaa sisältäviä ruokia osteta tähän talouteen vaan herkuttelevat ihan muilla lihoilla.

Jottei kaikki nyt olisi aivan pelkkää Aulista kaikkine ihmeellisine lumevaivoineen niin pikainen päivitys myös Valtterista: Valtteri voi paksusti! Poika on terve kuin pukki ja äitynyt aivan ihaniin hellyydenosoituksiin viime aikoina. Toivottavasti suuremmilta terveysongelmilta nyt vältytään kummankin kohdalla ja saataisiin vain nauttia yhteisistä päivistä ilman ylimääräistä huolta.

10 kommenttia:

Jenni kirjoitti...

Hienoa, että kaikki oli kunnossa! Täällä on juttua samantapaisesta sydämen sivuääniepäilystä: http://harmaatassu.blogspot.com/2009/12/paras-joululahja-ikina.html

Hienoa sekin, jos ruoka-aineallergia selviäisi noin helposti. Sen löytäminen taitaa usein olla oikein salapoliisityötä...

MissMisery kirjoitti...

Meilläkin vedetään ruohot multapaakkuineen ympäri kämppää, ellei olla koko ajan vieressä vahtimassa. :( Näin kuitenkin jokin aika sitten koratveljesten, Cisun ja Toton, blogissa kuvan, jossa ruohoa oli leikattu lautaselle ja kokeilin omille kissoille samaa metodia. Ei toiminut, mutta kädestä söivät ruohot nätisti. Ja siitä lähtien olen mieluummin syöttänyt pojille leikattua ruohoa kädestä, kuin jatkuvasti ollut siivoamassa multaa lattialta. Kaikkea sitä oikeesti tekee näiden elukoiden takia. Ovat mokomat tottuneet liian hyvään palveluun. xD

Hyvä että allergisoiva ruoka löytyi ilman vaikeita eliminaatiodieettejä. Olen myös omien kissojen kohdalla vähän alkanut epäillä että kala ei sovi. Kalajauhoa tungetaan valitettavasti lähes joka paikkaan, eli saa olla aika tarkkana tuoteselosteita lukiessa.

AAVA kirjoitti...

Jenni, kiitos blogivinkistä! Tuolla tavalla se oikeastaan meilläkin meni. Paitsi ultrattu ei, koska lääkäri uskoi vakaasti että se on meidän rahan tuhlausta ja Auliksen kiusaamista koska Ale oltaisi jouduttu rauhoittamaan.

MissMisery, ongelma kait on enemmän siinä, että missäs ne ruohot ylipäätään kasvattaisi... Meillä ole mitään apukeittiötä tms. vastaavaa "kissatonta huonetta". Kissat siis pääsee kaikkialle minne mekin. Eli sitä ruohoa ei todella saa minnekään laitettua rauhassa kasvamaan. Pitää ainakin kesällä keräillä heinää yms, jota voi sitten kuivattuna pitkin vuotta antaa kissoille. Tänä kesänä ei vaan tullut mieleenkään kun nuo pentuina tulivat, ettei se kasvitarhan pitäminen olekaan niin helppoa kissataloudessa :D

Allergian suhteenhan en mitenkään satavarma voi olla, mutta toivon, että se olisi tällä selvä. Mitään muuta yhdistävää tekijää en kuitenkaan märkäruuasta ja nappuloista löytänyt kuin tuon kalan. Ja kun nuo ruuat lopetettiin loppui aika nopeasti vatsaongelmatkin. Nyt on vatsa toiminut moitteettomasti! Sitten tehdään uutta salapolisointia, jos uudestaan menee vatsa sekaisin. Toivotaan että ei :)

Jenni kirjoitti...

Heh, hauska että meidän blogista on ollut noin konkreettista hyötyä. Hain tosiaan ennen lumien tuloa ulkoa ruohoa lautaselle. Se oli oikein hyvä ratkaisu, kun ulkona oli kissojen mielestä liian kylmä ulkoiluun ja ihmiset eivät jaksaneet kasvattaa ruohoa... Nyt ollaan sitten kasvatettu, ja pari päivää sitten Cisu ja Totokin keksivät, että haa, ruohoa voi repiä tuppoina pois kasvatusastiasta. Sotku on tosiaan melkoinen, joten ehkä me nyt puolestamme kokeilemme Balineesiprinssin vinkkiä ja leikkaan ruohoa ja syötän vaikka kädestä, jos ei muuten maita. Meillä Cisu on jo muutenkin tottunut liiaksikin käsiruokailuun... Aikamoisia palvelijoita ne tosiaan ihmisistä tekevät! ;)

Jenni kirjoitti...

Vielä toinen kommentti, kirjoitit näemmä Aava samaan aikaan... Me ollaan kasvatettu ruohoa lähes pimeässä kylpyhuoneessa sekä vitriinikaapissa, ihan avoimella paikalla ei tosiaan voi kasvattaa. Jotkut ovat tietääkseni kasvattaneet myös uunissa, jos sinne tulee joko suoraan tai heijastamalla tarpeeksi valoa. Aikamoista kikkailua ;) Kukkakaupoissahan näkee välillä myös valmiita ruohoja, mutta onhan niissäkin se säilytysongelma. Tai sitten pitää asentaa kasvilamppu kaappiin tms. :)

AAVA kirjoitti...

Ei ole tullut mieleenkään, että tuota ruohoa voisi suljetussa tilassa kasvattaa! En kyllä mikään viherpeukalo olekaan, ettei sen puoleen. Taidan koettaa keksiä jonkun sopivan sopen, jonne saisi jonkun pienen kylvöksen piiloon kissojen katseilta. Vitriinikaappi meillä ainakin, että ehkä se hyvällä tuurilla siellä kasvais :) Pitää vielä koettaa, jos tällä kertaa onnistuisi :D

Zepa kirjoitti...

Terveyttä riittäköön!

MissMisery kirjoitti...

Itse kasvatan vehnänoraita keittiön pöydällä, ikkunan lähellä. Se on oikeastaan ainoa kasveille sopiva paikka muuten niin pimeässä asunnossani. Laitan läpikuultavan booliastian ylösalaisin kuvuksi päälle, ja kiinnitän koko komeuden jeesusteipillä pöytään. Näky ei juuri silmää hivele, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. Muuten viljelys tuhotaan alta aikayksikön.

AAVA kirjoitti...

Zepa, kuin myös!

Pitää kyllä koettaa nyt tuota vitriinikasvatusta. Olen vain aina ajatellut, että pikkuruiset ruohonkorret kärventyvät ja kuivuvat, jos ei ilma kierrä.

Ei ole helppoa yhdistää viherpeukaloutta ja kissarakkautta :)

Jenni kirjoitti...

Booliastia-teippi-ruoho kuulostaa jo aikamoiselta niksipirkkajutulta, mutta varsin toimivalta sellaiselta :)

Tuli vielä mieleen, että varmaan ruohoa voi myös pakastaa. Ei kauhean edullinen eikä muutenkaan kätevä tai fiksu idea, mutta ehkä kaupan valmisruohon voisi silputa ja pakastaa ja annostella sitten kissoille tarpeen mukaan.

Mitä tästä opimme? Tulisipa pian KEVÄT ja voitaisiin lopettaa ruohospekulaatio ja saada helposti OIKEAA ruohoa...

Mukavaa ystävänpäivän jatkoa kaikille! :)