Tunnustuksia

Saimme Jenniltä ihanan tunnustuksen, kiitos siitä! Taidamme tunnustaa vähän jokaisesta jotain, ettei tämä nyt ihan muutu epäkissablogiksi :)

1. Blogin kirjaaja on jäänyt taka-alalle ihan tarkoituksella, mutta nyt on hyvä aika tehdä paljastuksia. Olen siis 25-vuotias kirjastotäti ja kirjallisuuden opiskelija. Kissojen lisäksi elämääni kuuluu läheisesti musiikki kaikissa muodoissaan. Ja ilmiselvästi myös kirjat.

2. Auliksen valkoisen viiksistön joukossa on yksi (1) aivan pikimusta viiksikarva.

3. Valtteri on rauhallisuudessaan isoveljen kaltainen vahtikissa, mutta oppinut Aulikselta pahoja (ja hyviäkin) tapoja. Esimerkiksi Valtterikin osaa nykyään rojahtaa maahan jalkoihin ketarat taivasta kohden maha pitkällään ja tietää etten pysty sellaista näkyä ohittamaan ilman asianmukaisia rapsutuksia.

4. Meillä kurnutetaan paljon. Silloin kun pojat tuntuvat turhautuvan (esim. emäntään, joka ei nouse aamulla tarpeeksi nopeasti antamaan pöperöä) alkaa hirmuinen kurnutuskuoro. Se ääntely on jotain kummallista kissan ja sammakon ääntelyn välimuotoa. 

5. Valtteri on alkanut viime aikoina viihtymään emännän sylissä! Ei poika siihen tietenkään itse tule, mutta jos syliin nostaa, niin kyllä siinä voi hetken viihtyä rapsuteltavana. 

6. Meillä kirjallisuus on koko perheen juttu. Minä luen, Valtteri nukkuu kirjojen päällä ja Aulis sekä nukkuu kirjojen päällä että pudottelee niitä kirjahyllystä. Tästä syystä olen siirtynyt työntämään kirjat kirjahyllyn takaseinään. Kirjastotädille melkoinen myönnytys toimivan kissaperhen arjen turvaamiseksi. 

7. Opiskelijaelämään siirtyessäni pojat ovat tehneet myös myönnytyksiä. Nykyään aamuherätys ei tule enää tasan kello 4.00 vaan siinä seitsemän aikaan. En pistä tätä pahakseni, en ollenkaan!

En nyt tiedä missä kaikissa blogeissa tunnustus on jo kiertänyt ja keille tunnustusta ei vielä ole annettu. Pistän hyvän kuitenkin kiertämään Pienille prinsessoille, koska he jos ketkä ovat beautiful bloggereita!