29.10.10

Puklu-Aulis ja sähinätorstai

Pullapoikien arki on parina viime päivänä ollut hieman erilaista kuin yleensä. Tiistaina Aulis alkoi rajun oksentelun ja keskiviikkona puklut oli jo verisiä. En ollut aivan äärettömän huolissani, koska poika kuitenkin oli suht pirteä ja jaksoi touhuta. Torstaina oksentelun vaikutukset kuitenkin näkyivät jo väsymyksenä ja pakkohan sitä oli lääkäriin lähteä. Röntgenissä ei näkynyt mitään vierasesinettä, eikä varsinaista syytä oksentelulle löytynyt. Veikkaus on, että toope on kuitenkin pistellyt poskeensa jotain sopimatonta, joka on sitten ärsyttänyt nielua. Aulis oli päivän verran tiputuksessa, että nesteytys saatiin kuntoon ja verikokeissa. Mitään akuuttia ei verikokeissa näkynyt, joten sain mukaan lääkkeitä pahoinvointiin ja ohjeistuksen jatkoa ajatellen.

 Aulis uuden lempiunipaikkansa (nettiboksi) päällä torkuilla

Jännäksi homma kävi siinä vaiheessa, kun pääsin toipilaan kanssa kotiin. Päästin Auliksen kopasta pois ja yhtäkkiä alkoi hillitön huutokuoro, sähinä ja älämölö, kun pojat yrittivät hyökätä toistensa kimppuun. Kyllähän nuo päivittäin "tappelevat" eli painivat ja peuhaavat, mutta tuo oli ihan totista huutoa. En tiedä mikä sen lopulta aiheutti, ehkä Aulis haisi niin lääkkeille? Kahmaisin äkkiä Auliksen syliin ja suljin vessaan. (Tämä on ehdottomasti huono puoli yksiössä asumisessa, tila vain loppuu kesken.) Välillä koetin päästää toopeja keskenään, mutta huuto ja mekastus ja tappeluyritykset alkoivat heti. Vaihtelin myös kissojen paikkoja, että hajut sekoittuisivat, mutta eipä siitäkään mitään apua ollut. Yö meni aika unettomissa merkeissä, kun pojat sähisivät ja murisivat toisilleen oven läpi. 

 Valtteriakin vähän väsytti

Aamulla vähäisten unien jälkeen naisen logiikalla keksin pettämättömän keinon saada kaverit sopuun keskenään. Jos niillä olisi yhteinen vihollinen, niin ehkä ne sitten unohtaisivat toisilleen vihoittelun? Aamupuhteeksi siinä sitten kaivoin imurin esiin ja hurautin käyntiin ja kohta jo pojat olivat sängyn alla vierekkäin ihmettelemässä. Selkeästi inhoavat imuria enemmän kuin mitään muuta, kun pystyvät omat tappelunsa unohtamaan sen takia. Sen jälkeen on palattu ihan normaaliin päivärytmiin, ilman sähinöitä. Hyvä niin, en olisikaan toista samanlaista sähinäyötä kestänyt. Muutaman päivän annan Aulikselle lääkettä ja toki seuraan vointia, mutta mitään huonovointisuutta ei näy eikä puklujakaan ole tullut. Hyvällä mallilla siis näyttää tilanne olevan! Nestemäisen lääkkeen antokin sujuu yllättävän helposti Valtteriin verrattuna.

Tämmöistä tällä kertaa. Menoa ja meininkiä. Kuvat on otettu päivällä imuriepisodin jälkeen. Oli pojatkin melko väsyneitä yön jäljiltä.

7 kommenttia:

Naukulan Mamma kirjoitti...

Voi Aulista! Toivottavasti siellä on toivuttu hyvin - sekä vaivoista että veljessuhteessa! Täälläkin toisen lääkärikäynti aiheuttaa aina suhinaa ja murinaa. Kyllä se siitä sitten aina normaaliksi muuttuu vähitellen.

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Outo eläinlääkärituoksu taisi olla kissakaverille liikaa. Hyvä, että tilanne rauhoittui! :) Hyvää vointia Aulikselle!

Zepa kirjoitti...

Hyvä dea tuo imuri, multa ois jäänyt keksimättä!

Zepa kirjoitti...

(Dea. Dea. Tuo on siis uusin tapa kirjoittaa 'idea'.)

0:-)

Mindy kirjoitti...

Loistavaa kekseliäisyyttä! Ja hyvä juttu, että tilanne on normalisoitumassa.

Paavo ja Harmi kirjoitti...

Pitääpä muistaa imuri, jos täällä joskus sattuu samanlaista draamaa!

AVA kirjoitti...

Kiitos kommenteista!

Konstit on monet :)

Auliskin tervehtyi täysin ja veljessuhde palautui normaaliksi, joten tämä perhe palasi arkirytmiinsä.