Meidän perhe symbioituu (onko tuo edes sana) päivä päivältä enemmän. Valtteri on aina ollut arempi ja jörömpi mitä Aulis, eikä kumpikaan ole koskaan ollut varsinaisia sylikissoja, vaikka vieressä viihtyvätkin rapsuteltavana. Sitä ihanampaa olikin, kun Valtteri tänään kömpi sänkyyn vatsani päälle köllimään ja nukkui ja kehräsi siinä päälle tunnin. Kuvatodisteita en arvatenkaan saanut, mutta aina voin tämän muiston tallettaa sanallisesti netin kätköihin.
Ihana Valtteri! Olo on kovin terapoitu ja lämmin.
2 kommenttia:
Oih, nuo hetket on ihania! Voin näin sanoa, koska Mindy on maannut sylissä kolmisen kertaa. Kyllähän se muutenkin jonkin aikaa pysyy, mutta aina tuntuu olevan kiire pois. On hyvä kuulla, että tuollaisia hempeitä yllätyksiä voi tulla. :)
Ihan Valtteri ja ihana symbioosi! :) Meillä ollaan kyllä sylissä jatkuvasti, etenkin Cisu, mutta kainalossa nukkuminen on niin harvinaista, että siitä on ihminen viikon täpinöissään. Ymmärrän siis ihastuksen tunteen hyvin. <3
Lähetä kommentti