1.9.11

Kesän kertaus

Hui, siitä on kolme kuukautta kun viimeksi kävin bloggerin puolella! Olin koko kesän töissä toisella paikkakunnalla ja Turun illat ja viikonloput meni ihan muissa hommissa kuin blogin kanssa. Retuperällä siis tämä projekti, myönnän. Niin retuperällä, etten ole edes ehtinyt käydä lukemassa muita kissablogeja, kirjablogeista puhumattakaan. Mööh.. 

Pojilla on kuitenkin ollut melkoinen kesä. Yhtä kuuma kuin edellinen, mutta ehkä vähän siedettävämpi lämpötilojen suhteen. Kärpäsanti oli loistava - yhtään kärpästä/ muuta öttiäistä täällä ei viittä minuuttia kauempaa pörrännyt kun oli jo kadonnut parempiin suihin. 

Arvaako kukaan mitä tässä tapahtuu?

 Me ollaan koko kööri eletty melkoisessa kaaoksessa täällä julkisivuremontin ja siihen liittyvien ikkunanvaihdosten yms. takia. Itsellä alkaa jo palaa käpy koko touhuun, mutta pojat tuntuu olevan kiinnostuneista kaikesta uudesta. Ja onhan uudet ikkunat siitä eri vänskät, että niistä näkee kunnolla ulos!

Olen kesän aikana seurannut Valtterin touhuja silmä tarkkana. Ensinnäkin olen nähnyt sen yrittävän astua Aulista, omaa veikkaansa (kiipeää siis selkään ja ihmettelee siellä että öö... mitäs tässä nyt sitten..)! Ironistahan tässä on se, että kummaltakin on pallerot nipsaistu veks (ja Valtterilta vähän vaikeamman kautta, jos joku vielä muistaa niin pitkälle menneisyyteen). Olenkin päätellyt, että hormonit vielä hyrrää jonkun verran, muttei se raasu oikein tiedä mitä niillä hormooneilla tekisi. Ja nämä hormonit taas olen yhdistänyt tuohon pisutteluun, joka on jatkunut satunnaisesti leikkaushetkestä asti. Nyt olen löytänyt kaksi syytä vääriin paikkoihin pissailulle: 1) uuden merkkaaminen ja 2) puhtaus. Uudet tekstiilit, esim. kylpyhuonematto pitää heti käydä merkkaamassa, vaikka yrittäisin moisen toiminnan estää. Ja puhtaus - sinne laariinhan ei siis mennä, jos siellä isot hädät jo on! Ymmärrettävää, en itsekään menisi. Mutta hankalaa, jos on koko päivän töissä. Pullilla on yhteensä 3 veskilaaria, ja jos yksi ei kelpaa niin ei tuo toope käy edes tarkistamassa muita vaan protestoi heti lähimpään pehmeään kohtaan.

Pojat sai ruohoa! Tuoretta kesäruohoa! Se sai pojat tietty vähän villeiksi :)

Aulis on ottanut tavaksi nukkumisen mamin vieressä, Valtteri tulee sitten tuhisemaan viereen aamusella, kun pitäisi ruokaa nousta antamaan. Auliksen lempipaikka on tyynylläni, pääni vieressä. Se on ihanaa! Vaikkei kumpikaan ole sylikissoja niin onneksi kummatkin haluaa tulla ihan liki kainaloon. Mikään ei ole sen hurmaavampaa kuin herätä kissan kehräykseen! Ja mikään ei sen ikävämpää kuin herätä siihen, että toinen pulla rääkyy kurkku suorana korvan vieressä ja toinen täppäilee tassulla naamaan... Näitäkin aamuja on koettu kiitettävästi kesän aikana :D 

Olipahan päivitystä kerrakseen. Summa summarum: kesä oli ja meni, ja se siitä sitten. Miten muiden kesä on mennyt? Olenko ainoa, jonka mielestä se meni ihan liian nopeasti?

2 kommenttia:

Sirpa ja Kollo kirjoitti...

Kesäheinä on kissojen herkkua! :)

Hyvä, että pisuttelun syy selvisi.

Kissat ovat hyviä nukuttamaan hurinallaan, mutta herätystavat ovat joskus vähän reippaanlaisia. :D

AVA kirjoitti...

Hyvä että selvisi, totta. Nyt vaan pitäisi vielä saada pisuttelut vääriin paikkoihin loppumaan :) No, se onkin sitten jo ihan toinen tarina.