Reissukissat

Meidän pojilla oli jännä viikonloppu. Pojat pakattiin kantokoppaan ja lähdettiin kyläilemään. Oli ihan huisin jännää taas olla autossa ja kopassa, mutta kyllä sekin sitten onnistui. Koetetaan opettaa kissat tuohon matkustamiseen, ettei se sitten vanhempana olisi niin ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Kyläpaikassa pojilla oli oikein kissanpäivät! Saivat juosta pitkää käytävää ihan mielin määrin, kiipeillä isoissa puita muistuttavissa kasveissa ja nuuskutella ihan uusia tuoksuja. Se oli kivaa! Mut oli kotiinkin tuleminen ihan kivaa :)

Pojista on ymmärrettävistä syistä aika hankala saada edustavia touhukuvia. Kaikki parhaat kuvat on lepohetkistä. Joten laitetaan yksi sellainen alkavan viikon kunniaksi.

Hauskaa viikkoa kaikille! T: Pojat

Vaarallinen asunto

Sitä ei ennen kissojen tuloa osannut edes kuvitella miten vaarallinen yksi kaksio voi olla!

1. Sohva
Vintiöt onnistuivat repimään sohvasta irti jotain vaahtomuovihärpäkettä ja Aulis tietenkin halusi ehdottomasti sitä maistaa ja mutustaa. Ei näin!

2. Lelut
Vaikka miten ostettiin "kissaturvallisia" leluja niin pyh ja pah! Ensimmäisestä sulkahuiskalelusta lähti sulat irti muutamassa päivässä. Eikä se vielä mitään, jos pojat eivät pistäisi niitä suuhunsa. Eilen taasen oven kahvaan laitettava roikkuva lelu kiertyi Valtterin hännän ympäri ja raukka hätääntyi valtavasti. Pienet hiirilelut taas aiheuttivat melkein kuukauden suurimman tappelun, kun kumpikin olisi halunnut kuljettaa sen omaan piiloonsa.

"Mun kaikki lelut on rikki, mutta sun kassi käy ihan hyvin. Nom nom!"

3. Patterit
Meillä on täällä kämpässä kahdenlaisia pattereita. Normaaleita pattereita ja sellaisia missä on tavallaan kaksi patterilevyä ja niiden välissä ritilä. Pojat eivät ole vielä ihan sisäistäneet, että kaikkien pattereiden päälle ei pysty samalla tavalla hyppäämään. Lopputulos: monta turhaa yritystä hypätä patterin päälle ja putoaminen kipeästi lattialle. Mukkelismakkelis.

4. Hella
Hellan suhteen ollaan vielä säästytty pahimmilta vaaroilta. Toinen pojista kuitenkin onnistui jollain konstilla sammuttamaan yhden levyn lämmön. Eli eiköhän ne onnistu lopulta siinä toiseenkin suuntaan... Etsinnässä on siis jonkinlainen hellan vääntönuppien suojus.

5. Kaapit
Ymmärrettävää on, että kaikki suljettujen ovien takana oleva on huisin jännää. Mutta ongelma on siinä, että pojat välillä sujahtavat kaappiin aivan huomaamatta. Kerran on Aulis jäänyt oven taakse ja siellä vikissyt ovea auki. Mutta eipä se estänyt menemästä siinne kaappiin toista kertaa.

6. Viltit
Rohmu-Valtteri oli fiksuna poikana päättänyt maistella viltin hapsua. Oli sitten nakertanut ja niellyt hapsun kokonaisena. Oksennushan siitä sitten tuli. Onneksi ei mennyt tukkimaan suolta!

"Joo, vähän maistelin viltin hapsua. Sulattelen sitä tässä, oijoi!"

Loppupäätelmä: mikä tahansa voi olla noille riiviöille vaarallista! Tuntuvat pistävän kaiken suuhunsa minkä näkevät ja touhuavat niin kovalla vauhdilla että mitä tahansa voi käydä. Eli voidaan joko laittaa kaikki tavarat piiloon ja elää askeettisesti ilman sohvaa, hellaa ja muita mukavuuksia tai sitten voidaan vain toivoa että pojat oppivat kasvaessaan mikä kannattaa ja mikä ei. Toivottavasti hoksaavat.

Korvapunkkiepisodi

Huh, todella raskas viikonloppu takana. Henkisellä tasolla, meille ihmisille ainakin.

Saatiin korvapunkkeihin eläinlääkäriltä Stronghold-nimistä liuosta, joka piti puristaa iholle suunnilleen lapaluiden kohdalle tehtyyn jakaukseen. Lisäksi eläinlääkäri neuvoi, että pojat olisi pidettävä kaksi päivää erillään, etteivät pääse nuolemaan ainetta toisiltaan pois. Liuoksen laittaminen kummallekin meni vallan kivuttomasti, sen kuin vain tiristi ampullin tyhjäksi ja piti hetken aikaa touhukavereita paikoillaan.

Ongelmat alkoivatkin vasta veljesten erottamisen jälkeen. Aleksi piti Auliksesta huolta makuuhuoneessa ja minä vahdin Valtteria olohuoneessa. Heti erottamisen jälkeen alkoi mahdoton maukuna ja itku, mikä onnistuttiin taltuttaman pitkillä leikkituokioilla ja herkkuruualla. Monta tuntia pojat nukkuivat onnellisina, mutta itku alkoi taas, jos toinen meistä ihmisistä poistui toiseen huoneeseen hetkeksikään.

Tuo itku oli niin sydäntäraastavaa, että lopulta lauantai-iltana Aleksi soitti päivystävälle eläinlääkärille ja kysyi voiko pojat jo päästää samaan huoneeseen. Lääkäri onneksemme neuvoi, että pennut voi päästää yhteen. Jos ne sattuisivat nuolemaan lääkettä toisen turkilta sen pahasta mausta huolimatta ei siitä koituisi kummallekaan mitään vaaraa, lähinnä syljeneritys kasvaisi. Mikä helpotus! Kyllä, otamme mieluummin sen runsaan syljen kuin kaksi hätäistä kissanpoikaa (ja kaksi hätäistä ihmistä vielä lisäksi...). Voi sitä riemua kun pojat näkivät taas toisensa ja pääsivät peuhaamaan kahdestaan.

Valtteri passissa makuuhuoneen ovella. "Ootan tässä vaikka hamaan ikuisuuteen, mul on veikkaa ikävä!"

Tyytyväisyys siitä, että korvapunkkihäätö onnistui ainakin näillä näkymin hyvin vaihtui tyytymättömyydeksi tänä aamuna. Mitä löytyikään kylpyhuoneen lattialta... Matoja! Iholiuos tehoaa myös sisäloisiin ja nähtävästi oli tujumpaa lääkettä mitä aikaisemmin antamamme matolääke. Tänä aamuna eläinlääkäriasemalta puhelimitse neuvoivat, että Strongholdin teho kestää noin kuukauden, sinä aikana loisten pitäisi tulla ulos. Jos tämän jälkeen vielä vaikuttaa siltä, että suolinkaisia on, pitää tilanne pohtia uusiksi.

Voi raukat, surettaa noiden pienten puolesta. Eniten harmittaa se, ettei sitä aikuisena ihmisenä osannut lukea merkkejä. Ei ymmärtänyt että aivastelu, Valtterin pallovatsa (ell pisti tämän ruumiinrakenteen piikkiin), Auliksen hitaampi painonnousu (ja kasvu muutenkin) ja muutamat oksennukset viittaisivat juurikin sisäloisiin. Tietenkään netistä luetut kauhukuvat ei auta yhtään tähän harmitukseen. Huolestuttaa, ja toivommekin vain, ettei madot ole aiheuttaneet mitään peruuttamattomia vaurioita.

Kuva-arvoitus

Pojathan ne siinä, nukkumassa yhdessä sykerössä. Kummallakin takatassut toistensa haaruksissa, hännät solmussa. On ne vaan ihania!

Penkkiurheilua

Meillä ollaan kiinnostuneita Berliinin MM-kisoista. Porukalla katsotaan juoksua, heittoa, työntöä, hyppyä ja ties mitä. Kiinnostunein eri lajeista on kuitenkin Aulis.

Aulis tahtoo heittää keihästä...

... ja syödä yleisön suihinsa!

Juoksukin vähän kiinnostaa. "No, sitä tulee jo veljen kanssa harkattuu, ei se niin jännää oo!"

Näin meidän kisastudiossa. (Lopulta Auliksen kynsiin joutui YLE TV2 -logo telkkarin yläkulmassa.) Muut ohjelmat ei ole läheskään yhtä mielenkiintoisia, urkka on vaan niin jännää!