Ollaan yritetty olla melko monipuolisia tuossa ruokapuolessa poikien kanssa. Ihan siksi, että oppisivat syömään myös raakaa lihaa ja myös siksi, että oppisivat syömään monenlaista ruokaa. Aina kun ei voi olla tiettyjä ruokia tarjolla.
Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut Valtterin nirsoilu. Tähän mennessä pojat on suostuneet syömään kumpikin katkarapuja, seitiä ja keitettyä kananmunaa. Valtteri veti oman rajansa sydämeen ja jauhelihaan. Aulis hotki sydämenpalasia aivan kuin vanha konkari, Valtteri suostui vain vähän lipomaan lihan pintaa kielellään. Mistähän tämä nirsoilu voisi johtua? Ja mikä voisi olla sellaista lihaa, mikä Valtterillekin maistuisi?
Aulis hotkii herkkupaloja, nom nom
Ruokailutavoissa muutenkin olisi parantamisen varaa. Valtteri tuntuu turhan helposti jäävän pois ruokakupilta ja antaa Auliksen syödä parhaat palat päältä. Jos taas Aulis tunkee kupille silloin kun Valtteri syö, alkaa Valtteri murista siihen malliin, että tappelu tulee jos Aulis ei poistu takavasemmalle. Aulis ylipäätään tuntuu syövän paljon enemmän, vaikka onkin kaksikosta pienikokoisempi.
Kolmas ongelma onkin sitten vesikuppi. Vesikuppi oli pakko siirtää pois ruokakippojen läheisyydestä, pojat kun ovat alkaneet kuopimaan kippojen edustaa niin innokkaasti. Siinä lentelevät vedet ihan minne sattuu. Mutta, kun ne vedet ei pysy siellä kupissa, vaikka kuppi on aivan omalla paikallaan. Vielä ei olla keksitty, että miten vesi päätyy lattialle, mutta epäilen syyksi poikien touhukkuutta. Silloin kun juostaan, ei kyllä katsella mitään vesikuppeja! Veden jakelullekin pitäisi siis keksiä joku ratkaisu. Ei ole aina niin helppoa kissataloudessa!
Ongelmaksi on kuitenkin muodostunut Valtterin nirsoilu. Tähän mennessä pojat on suostuneet syömään kumpikin katkarapuja, seitiä ja keitettyä kananmunaa. Valtteri veti oman rajansa sydämeen ja jauhelihaan. Aulis hotki sydämenpalasia aivan kuin vanha konkari, Valtteri suostui vain vähän lipomaan lihan pintaa kielellään. Mistähän tämä nirsoilu voisi johtua? Ja mikä voisi olla sellaista lihaa, mikä Valtterillekin maistuisi?
Aulis hotkii herkkupaloja, nom nomRuokailutavoissa muutenkin olisi parantamisen varaa. Valtteri tuntuu turhan helposti jäävän pois ruokakupilta ja antaa Auliksen syödä parhaat palat päältä. Jos taas Aulis tunkee kupille silloin kun Valtteri syö, alkaa Valtteri murista siihen malliin, että tappelu tulee jos Aulis ei poistu takavasemmalle. Aulis ylipäätään tuntuu syövän paljon enemmän, vaikka onkin kaksikosta pienikokoisempi.
Kolmas ongelma onkin sitten vesikuppi. Vesikuppi oli pakko siirtää pois ruokakippojen läheisyydestä, pojat kun ovat alkaneet kuopimaan kippojen edustaa niin innokkaasti. Siinä lentelevät vedet ihan minne sattuu. Mutta, kun ne vedet ei pysy siellä kupissa, vaikka kuppi on aivan omalla paikallaan. Vielä ei olla keksitty, että miten vesi päätyy lattialle, mutta epäilen syyksi poikien touhukkuutta. Silloin kun juostaan, ei kyllä katsella mitään vesikuppeja! Veden jakelullekin pitäisi siis keksiä joku ratkaisu. Ei ole aina niin helppoa kissataloudessa!
6 kommenttia:
Voi kun oli mukava lukea poitsujen kuulumisia pitkästä aikaa :)
Meillä painitaan aikalailla samojen ongelmien kanssa Sannin suhteen. Pikkuneiti nirsoilee oikein urakalla ja kaikenlaisia sekoituksia saa tehdä että saisi uutuuksia edes vähän alas.
Sydän on ehdoton vanhusten 1.herkku, mutta Sanni ei siihen satu pitkällä tikullakaan.. Ei kait tuohon muuta reseptiä ole kuin sinnikkyys (kissoilla sitä tosin yleensä löytyy paljon enemmän ;)
Vesikulho-ongelma ratkesi meillä kun siirryttiin laakeaan metalliseen ruoka-astiaan, jossa on kumireunus. Ei luista ja vaatii isomman tällin kaatuakseen. Astian alla on vielä tarjotin :) Nämä ei muuten juo mieluusti ruokapaikalla olevasta vesiastiasta, joten astioita on muissakin huoneissa. Suosituin on sängyn vieressä oleva.
Itse olen aika ehdoton ollut siinä, että jos ei masitu, niin sitten ei voi mitään. Jos vielä kolmannen... neljännen... viidennen kerran ei tarjoilu ala maistumaan, niin sitten kyseistä sapuskaa ei tarjota vähään aikaan. Esim. Mörri ja Gaston syö sydäntä Mici ei. Hän saa tuolloin kanaa kun muut saa sydäntä. Mici ei voi sietää sisäelimiä ja Mörri taas on ihan hulluna (Gaston on vielä liian pieni A- vitamiini pommeille). Mutta Mörri ei tykkää katkaravuista, niin Mici ja Gaston saa maksapäivänä katkoja. Eli olen tehnyt kompromisseja kun on oppinut mistä pojat ei OIKEESTI tykkää eivätkä vain turhaan nirsoile. Nuo oikut opit kyllä ajan kanssa.
Lihoja kannattaa kokeilla ihan rohkeasti, pikkuisina annoksina ottaa mukaan ruokavalioon. Meillä vakioina on lihapuolelta karjalanpaisti, kana, kalkkuna, possu, sydän, eläinkaupan kanan- ja kalkkunan jauhelihat. Lisääkin mielelläni ottaisin mukaan ;) Kieli on tulossa myös hammashuolloksi ja Gastonille pitää kokeilla kanan siipiä seuraavaksi.
Märkäruoissa olen ostanut vain niitä mitkä kummallekin maistuu. Vaikka aika hyvin pojat nykyisin syö märkiä sen kerran päivässä. Ja jos ei juuri "nyt" maistu, niin ei voi mitään.
Meilläkään ei ole vesikippo ruokien yhteydessä. Jostain olen lukenut, että kissat eivät pidä siitä että vesi ja ruoka on samassa paikassa ja ainakin meillä on tieteellinen koe asian suhteen suoritettu.
Mici tosin juo wc:n hanasta mutta iso- ja pikkuveli juovat laakeammasta kupista joka on turvallisen välimatkan päässä ruoista.
Oi, kuinka tuttuja ongelmia! :)
Aika yleistä taitaa olla, etteivät kissat halua juoda ruokakippojen läheisyydessä olevasta vesikiposta, näin myös minun kissoillani. Lainehtivat lattiat olivat toinen ongelma, kun pojat vetivät - ja vetävät edelleen - hirveää rallia ympäri kämppää, ja Amoksella on edelleenkin tapana kuopia kipot nurin (jos eivät ole painavia keraamisia astioita). Ratkaisuksi keittiön tulvimiseen oli vesikipon sijoittaminen vessan puolelle. Nyt ei haittaa, vaikka vesi kaatuu pitkin lattioita ja suihkukaapin puolella harvemmin edes vedetään rallia.
Oletko koittanut totuttaa kissoja raakalihaan sekoittamalla sitä ensin pienen määrän esim. tutun märkäruoan sekaan? Vähitellen kun "oikea" liha alkaa maistua, sen määrää seoksessa lisätään. Omilla kissoillani tämä keino tepsi. Tosin nykyäänkin pelkkä raakaliha tuntuu olevan liian hajutonta ruokahalun kiihottamiseksi, ja pojat syövät sitä vain, jos lisään päälle vähän kastiketta valmisruokapussista antamaan makua.
Kissojen maku muuttuu koko ajan.. jos ei ne nyt syö jotain, ensi viikolla se voi olla suurta herkkua!
Menina, helpottaa ajatus, että jossain muuallakin painitaan samojen ongelmien kanssa :)Vesikuppi siirrettiin jo pois ruokien välittömästä läheisyydestä, mutta tuo tukevuus onkin sitten ihan eri juttu. Omasta kaapista ei löytynyt mitään tarpeeksi tukevaa ja eläinkaupankin valikoima tuntui liian heppoiselta. Jos jonkun imukuppimallin löytäisi ^^
Lendi, pojat on meillä tehneet tuon valinnan meidän puolesta. Kun Valtteri ei syö, niin sitten se jossain vaiheessa vaan siirtyy suosiolla raksuihin. En usko, että Valtteri kuitenkaan nälkäiseksi jää koskaan, ei ainakaan ruokaa koskaan pyydä. Eli luotan myös poikien omaan arvioon. Pitää koettaa myös muita lihoja, jos löytyisi joku suosikki Valtterillekin. En haluaisi ihan pelkkää teollista ruokaa kuitenkaan syövän. Heh, meillä Valtteri on monta kertaa yrittänyt tuota juoksevasta hanasta veden latkimista, mutta vielä ei oikein ota onnistuakseen. :)
MissMisery, tuo vesikupin sijoittaminen vessaan voisi meilläkin olla ratkaisu muuten, mutta kissojen vessat on siellä. Epäilen, että haluaisivat juoda vettä tilassa missä käydään myös muilla asioilla. Kaikki muut huoneet onkin sitten rallikäytössä, joten... :D Kunhan Valtteri oppii hyppäämään tiskipöydälle, voisi vesikupin sijoittaa sinne ylemmäs pois juoksevista jaloista. Pitääkin koettaa tuota märkäruokaan sekoittamista! Ei tullut edes mieleen tuo kikka. Kiitos vinkistä!
Zepa, totta. Tällä viikolla ruokalistalla sinitarraa lattioilta, huomenna kaverin häntää. :)
Päivitys: viimeksi kun sydäntä oli tarjolla sai Valtterikin syödäkseen! Yhden palan :D Aulis hotki muut sellaista tahtia, että huhhuh. Siinä ajassa kun Aulis oli vetänyt koko lautasen tyhjäksi ihmetteli Valtteri vielä omaa palaansa. Ongelma tuntui enemmänkin olevan että miten tuon palan saa suuhun ja miten se pidetään siellä. Pala kun putoili jatkuvasti lattialle. No, onnistui se lopulta eli ehkä Valtterikin pääsi nyt sydämen makuun :)
Lähetä kommentti