Reissukissat

Meidän pojilla oli jännä viikonloppu. Pojat pakattiin kantokoppaan ja lähdettiin kyläilemään. Oli ihan huisin jännää taas olla autossa ja kopassa, mutta kyllä sekin sitten onnistui. Koetetaan opettaa kissat tuohon matkustamiseen, ettei se sitten vanhempana olisi niin ylitsepääsemättömän vaikeaa.

Kyläpaikassa pojilla oli oikein kissanpäivät! Saivat juosta pitkää käytävää ihan mielin määrin, kiipeillä isoissa puita muistuttavissa kasveissa ja nuuskutella ihan uusia tuoksuja. Se oli kivaa! Mut oli kotiinkin tuleminen ihan kivaa :)

Pojista on ymmärrettävistä syistä aika hankala saada edustavia touhukuvia. Kaikki parhaat kuvat on lepohetkistä. Joten laitetaan yksi sellainen alkavan viikon kunniaksi.

Hauskaa viikkoa kaikille! T: Pojat

Vaarallinen asunto

Sitä ei ennen kissojen tuloa osannut edes kuvitella miten vaarallinen yksi kaksio voi olla!

1. Sohva
Vintiöt onnistuivat repimään sohvasta irti jotain vaahtomuovihärpäkettä ja Aulis tietenkin halusi ehdottomasti sitä maistaa ja mutustaa. Ei näin!

2. Lelut
Vaikka miten ostettiin "kissaturvallisia" leluja niin pyh ja pah! Ensimmäisestä sulkahuiskalelusta lähti sulat irti muutamassa päivässä. Eikä se vielä mitään, jos pojat eivät pistäisi niitä suuhunsa. Eilen taasen oven kahvaan laitettava roikkuva lelu kiertyi Valtterin hännän ympäri ja raukka hätääntyi valtavasti. Pienet hiirilelut taas aiheuttivat melkein kuukauden suurimman tappelun, kun kumpikin olisi halunnut kuljettaa sen omaan piiloonsa.

"Mun kaikki lelut on rikki, mutta sun kassi käy ihan hyvin. Nom nom!"

3. Patterit
Meillä on täällä kämpässä kahdenlaisia pattereita. Normaaleita pattereita ja sellaisia missä on tavallaan kaksi patterilevyä ja niiden välissä ritilä. Pojat eivät ole vielä ihan sisäistäneet, että kaikkien pattereiden päälle ei pysty samalla tavalla hyppäämään. Lopputulos: monta turhaa yritystä hypätä patterin päälle ja putoaminen kipeästi lattialle. Mukkelismakkelis.

4. Hella
Hellan suhteen ollaan vielä säästytty pahimmilta vaaroilta. Toinen pojista kuitenkin onnistui jollain konstilla sammuttamaan yhden levyn lämmön. Eli eiköhän ne onnistu lopulta siinä toiseenkin suuntaan... Etsinnässä on siis jonkinlainen hellan vääntönuppien suojus.

5. Kaapit
Ymmärrettävää on, että kaikki suljettujen ovien takana oleva on huisin jännää. Mutta ongelma on siinä, että pojat välillä sujahtavat kaappiin aivan huomaamatta. Kerran on Aulis jäänyt oven taakse ja siellä vikissyt ovea auki. Mutta eipä se estänyt menemästä siinne kaappiin toista kertaa.

6. Viltit
Rohmu-Valtteri oli fiksuna poikana päättänyt maistella viltin hapsua. Oli sitten nakertanut ja niellyt hapsun kokonaisena. Oksennushan siitä sitten tuli. Onneksi ei mennyt tukkimaan suolta!

"Joo, vähän maistelin viltin hapsua. Sulattelen sitä tässä, oijoi!"

Loppupäätelmä: mikä tahansa voi olla noille riiviöille vaarallista! Tuntuvat pistävän kaiken suuhunsa minkä näkevät ja touhuavat niin kovalla vauhdilla että mitä tahansa voi käydä. Eli voidaan joko laittaa kaikki tavarat piiloon ja elää askeettisesti ilman sohvaa, hellaa ja muita mukavuuksia tai sitten voidaan vain toivoa että pojat oppivat kasvaessaan mikä kannattaa ja mikä ei. Toivottavasti hoksaavat.

Korvapunkkiepisodi

Huh, todella raskas viikonloppu takana. Henkisellä tasolla, meille ihmisille ainakin.

Saatiin korvapunkkeihin eläinlääkäriltä Stronghold-nimistä liuosta, joka piti puristaa iholle suunnilleen lapaluiden kohdalle tehtyyn jakaukseen. Lisäksi eläinlääkäri neuvoi, että pojat olisi pidettävä kaksi päivää erillään, etteivät pääse nuolemaan ainetta toisiltaan pois. Liuoksen laittaminen kummallekin meni vallan kivuttomasti, sen kuin vain tiristi ampullin tyhjäksi ja piti hetken aikaa touhukavereita paikoillaan.

Ongelmat alkoivatkin vasta veljesten erottamisen jälkeen. Aleksi piti Auliksesta huolta makuuhuoneessa ja minä vahdin Valtteria olohuoneessa. Heti erottamisen jälkeen alkoi mahdoton maukuna ja itku, mikä onnistuttiin taltuttaman pitkillä leikkituokioilla ja herkkuruualla. Monta tuntia pojat nukkuivat onnellisina, mutta itku alkoi taas, jos toinen meistä ihmisistä poistui toiseen huoneeseen hetkeksikään.

Tuo itku oli niin sydäntäraastavaa, että lopulta lauantai-iltana Aleksi soitti päivystävälle eläinlääkärille ja kysyi voiko pojat jo päästää samaan huoneeseen. Lääkäri onneksemme neuvoi, että pennut voi päästää yhteen. Jos ne sattuisivat nuolemaan lääkettä toisen turkilta sen pahasta mausta huolimatta ei siitä koituisi kummallekaan mitään vaaraa, lähinnä syljeneritys kasvaisi. Mikä helpotus! Kyllä, otamme mieluummin sen runsaan syljen kuin kaksi hätäistä kissanpoikaa (ja kaksi hätäistä ihmistä vielä lisäksi...). Voi sitä riemua kun pojat näkivät taas toisensa ja pääsivät peuhaamaan kahdestaan.

Valtteri passissa makuuhuoneen ovella. "Ootan tässä vaikka hamaan ikuisuuteen, mul on veikkaa ikävä!"

Tyytyväisyys siitä, että korvapunkkihäätö onnistui ainakin näillä näkymin hyvin vaihtui tyytymättömyydeksi tänä aamuna. Mitä löytyikään kylpyhuoneen lattialta... Matoja! Iholiuos tehoaa myös sisäloisiin ja nähtävästi oli tujumpaa lääkettä mitä aikaisemmin antamamme matolääke. Tänä aamuna eläinlääkäriasemalta puhelimitse neuvoivat, että Strongholdin teho kestää noin kuukauden, sinä aikana loisten pitäisi tulla ulos. Jos tämän jälkeen vielä vaikuttaa siltä, että suolinkaisia on, pitää tilanne pohtia uusiksi.

Voi raukat, surettaa noiden pienten puolesta. Eniten harmittaa se, ettei sitä aikuisena ihmisenä osannut lukea merkkejä. Ei ymmärtänyt että aivastelu, Valtterin pallovatsa (ell pisti tämän ruumiinrakenteen piikkiin), Auliksen hitaampi painonnousu (ja kasvu muutenkin) ja muutamat oksennukset viittaisivat juurikin sisäloisiin. Tietenkään netistä luetut kauhukuvat ei auta yhtään tähän harmitukseen. Huolestuttaa, ja toivommekin vain, ettei madot ole aiheuttaneet mitään peruuttamattomia vaurioita.

Kuva-arvoitus

Pojathan ne siinä, nukkumassa yhdessä sykerössä. Kummallakin takatassut toistensa haaruksissa, hännät solmussa. On ne vaan ihania!

Penkkiurheilua

Meillä ollaan kiinnostuneita Berliinin MM-kisoista. Porukalla katsotaan juoksua, heittoa, työntöä, hyppyä ja ties mitä. Kiinnostunein eri lajeista on kuitenkin Aulis.

Aulis tahtoo heittää keihästä...

... ja syödä yleisön suihinsa!

Juoksukin vähän kiinnostaa. "No, sitä tulee jo veljen kanssa harkattuu, ei se niin jännää oo!"

Näin meidän kisastudiossa. (Lopulta Auliksen kynsiin joutui YLE TV2 -logo telkkarin yläkulmassa.) Muut ohjelmat ei ole läheskään yhtä mielenkiintoisia, urkka on vaan niin jännää!

Miehekäs Valtteri

Valtteri alkaa osoittaa todellisia tosimiehen elkeitä. Tänään hän halusi väkisin tulla hameen alle!

Mut käskettiin hameen alta pois, nyt vähän mökötyttää!

No okei, olihan sieltä varmaan ihan kiva väijyä veljeä ja saalistaa niitä liehuvia hameenhelmoja. Melkoista!

Aikuisten elkeet

Pojilla on jo aikuisten elkeitä havaittavissa. Tullessaan meille 12 viikkoisina he olivat selkeästi emosta vieroittuneita ja osasivat kaikki perusjutut kuten vessahommat, syömiset, leikkisaalistamiset ja hyppäämiset. Mutta kaikki kissajutut ei vielä ihan ollut hallussa.

Nyt pojat maukuu valtavaan ääneen, jos on jotain asiaa. Volyymi kasvaa koko ajan mitä vanhemmaksi nuo tulevat. Aluksi maukuminen oli hädin tuskin kuultavissa, lähinnä suun availua. Valtteri on kunnostautunut maukumisen harjoittelussa Aulista enemmän. Valtteri tuntuu välillä maukuvan ihan huvikseen ilman pätevää syytä. Kait se on sitten kivaa ja saa ainakin ihmisiltä huomiota. Kehräys sujuu myös mahdottomalla voimakkuudella. Kun nuo kaksi pistävät rukit hyrräämään samaan aikaan on ääni melkoinen, mutta tietysti ihana.

Nii'i, voidaan maukuu ihan sikalujaa tai sitte vaan tulla lääppimään sun kameraa, valitte ite!

Pojat on myös tajunneet hinkkaamisen salat. Tiedättehän, kun kissa hinkkaa naamaansa joka paikkaan. Etenkin meitä ihmisiä pitää merkkailla koko ajan. Innolla odotellaan sitä, kun alkaa todellinen merkkailu ja alkaa pissamerkit tulla kehiin...

Aikuisten juttuihin kuuluu myös karvan vaihto. Vielä viikko sitten Aulis ja Valtteri oli hellyyttävän pörröisiä karvapalloja. Nyt tuo pehmokarva on alkanut kummallakin vaihtumaan karkeampaan aikuiskarvaan. Aluksi irtokarvaa ei ollut missään, nyt pitää ottaa vaateharja tehokäyttöön. Tai vain pistää mustat vaatteet pannaan.

Kiipeilyhärveli

Tilattiin Zooplussalta pojille ihka uusi kiipeilyhärveli. Telineestä löytyy rapinaputkea, raapimisosia, heilurilelu, piilopaikkoja ja tasanteita systeemin sisältä ja tietysti paljon erilaisia tasoja hyppelyyn ja ihan vain köllöttelyyn. Aulis ja Valtteri otti härvelin vastaan oikein iloisin mielin. Aluksi telinettä käytettiin lähinnä leikkimiseen ja toisen ärsyttämiseen, mutta nyt pojat on keksineet, että kynsien teroittamiseenkin tuo käy vallan mainiosti. Alkavat siis oppia aikuisten tapoja, kun ennen tätä kynsiä ei oikeastaan erityisemmin ole vielä teroiteltu mihinkään.

Poikia alkoi niiiiiiin paljon väsyttää kesken leikin, että piti vähän köllähtää ja ajaa uusi härveli sisään.

Pojilla oli heti alkuun Aleksin ja pikkuveljensä nikkaroima pentuhärveli, eli puinen kiipeilyteline, jossa oli sisalnauhaa raapimista varten. Mutta nuo epelithän kasvoivat siitä ulos parissa viikossa! En voi uskoa miten nopeasti pojat on kasvaneet. Nyt tuo nikkaroitu on jopa vähän vaarallinen, kun pojat painaa sen verran, että saavat telineen kumoon vain hyppäämällä siihen. No, onneksi uudessa härvelissä sopii hyppiä ja vipeltää ilman kaatumisvaaraa.

Valtteri ensimmäisenä päivänä vanhan kiipeilytelineen alla vaanimassa. Nyt Valtsu enää hädin tuskin mahtuu sinne!

Zooplussan palvelu yllätti todella positiivisesti. Perjantaina laitettiin tilaus vetämään ja tiistaina se jo toimitettiin ovelle. Kaikki tavarat oli hyvin pakattu ja muutenkin mukana oli kaikki tilattu. Kiipeilyhärvelin lisäksi tilattiin vähän penturuokaa ja leluja. Tullaan kyllä ehdottomasti tilaamaan Zooplussalta myöhemminkin, tulee huomattavasti halvemmaksi tilata suuri satsi ruokaa tuolta kuin käydä hakemassa eläinkaupasta ylihinnoiteltuja purnukoita.

Ensimmäinen eläinlääkärikäynti

Eilen oltiin poikien kanssa ensimmäistä kertaa eläinlääkärillä. Aulis ja Valtteri pääsi alkutarkastukseen ja ensimmäisille rokotuksille. Oli kyllä jännä reissu! Mutta lopulta ehkä enemmän me omistajat jännitettiin, pojat otti koko operaation aika lungisti. Kuvia ei reissusta harmiksemme tullut otettua.

Jostain luin viisaampien vinkkejä autokuljetuksiin ja me otettiinkin nyt käyttöön kaikki keinot, ettei pikkuiset huutaisi kopassaan. Kuljetuskoppaan suihkittiin ahkerasti Feliwayta ja aamulla pojat menikin oikein nätisti koppaan ihan itse. Autossa kuljetuskoppa peitettiin viltillä. En oikein tiedä hermostuuko kissat siitä vilinästä minkä näkevät auton ikkunasta vai mistä, mutta tuo viltti tuntui rauhoittavan todella hyvin. Pojat ei vinkuneet yhtään koko matkan aikana vaan nukkuivat kiltisti vieretysten.

Me ollaan coolei kollei, meit ei jännitä mikään, me vaan nukutaan!

Eläinlääkärissä täytettiin kissojen tiedot lääkäriaseman omaa tietokantaa varten ja sitten jo päästiinkin eläinlääkärin tarkastukseen. Aulis pääsi kopasta ensin kopeloitavaksi, herneet löytyi ja rokotuksenkin antaminen sujui kuin leikiten. Valtteri taas oli vähän sillä tuulella, ettei kyllä yhtään huvita päästää ketään hipelöimään mun herneitä! Rokotteenkin antaminen meni vähän niin ja näin, mutta onnistui lopulta. Tehosterokotuksille mennäänkin sitten tasan kuukauden päästä ja puolen vuoden iässä pojat pääsee hankkiutumaan miehisyyden näkyvistä merkeistä eroon. Lääkäristä saatiin mukaan ihan ikiomat rokotuskortit ja korvapunkkiliuosta. Tuo korvapunkkijuttu onkin sitten vähän hankalampi juttu, mutta siitä toisella kertaa.

Kotona pojat oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kumpikin kiirehti kuitenkin vessaan, joten taisi se reissu sittenkin vähän jännittää. Katsotaan suostuvatko kuukauden päästä enää samaan touhuun.

Kymmenen asiaa pojista

Valtteri

• Valtteri on kasvanut huimaa vauhtia ja onkin kasvupyrähdyksissä mennyt veljensä Auliksen edelle. Valtterilla on valkoiset sukat ja oranssimpi karva.
• Valtteri ei niin välitä olla sylissä, se on vähän lällyilyä. Jalkopäässä voi kuitenkin nukkua ja välillä antaa ihmisten rapsuttaa mahasta, kyljestä, mahasta, toisesta kyljestä ja taas mahasta.
• Valtteri höykyttää Aulista välillä aika rajusti. Kun se Aulis on sellainen unikeko, että nukkuu koko ajan, ja Valtteri haluais leikkiä!
• Valtteri tykkää nukkua piilopaikoissa: cd-pinojen takana dvd-soittimen vieressä ja froteisen lakanan lakanapussissa.
• Valtteri on veljeksistä kiinnostuneempi ulkomaailmasta. Ajan saa niiiiiin helposti kulumaan, kun seurailee takapihaa. Ei siellä tosin lentele edes lintuja, mutta ruohot ne heiluu tuulessa ja muuta jännää.

Valtteri nukkuu karvatossun päällä, etutassut tossussa

Aulis

• Aulis on pojista kerman värisempi. Hän on veljeään pienempi, mutta ei se tappeluissa haittaa yhtään!
• Aulis on tasapainoilun kuningas. On paljon jännempää keikkuilla pienellä parin sentin läntillä kuin tassutella tasaisella lattialla.
• Auliksella on hyvin koiramaisia tapoja: ihmisten nuoleminen vaikkapa naamasta ja peittojen kuopiminen.
  
• Aulis ottaa kokopuutteet huomioon syömällä enemmän ja melkein mitä vain. Ruokakupille juostaan heti, jos epäillään sinne ilmestyvän jotain herkkua.
• Aulis on veljeään rauhallisempi: viihtyy sylissä ja muutenkin ottaa lungisti. Mutta välillä voi höykyttää Valtteria ja muutenkin vähän riehua. Se on vaan niin kivaa!
  

Aulis silmät sirrillään ihanassa pehmoisessa peittokasassa

Vege-Aulis

Meidän karvavauvoista on tullut esiin ihan uusia, epäkissamaisia, puolia. Aulis on osoittanut kiinnostusta herkulliseen vegeruokavalioon. Ei ole tainnut vielä oivaltaa, ettei kissat syö kasviksia.

Aleksi oli tehnyt lasagnea, jossa oli jauhelihan sijasta soijarouhetta (oli muuten hyvää!) ja Aulis oli kärppänä heti pöydällä ihmettelemässä tuota herkullisen tuoksuista lasagnea ihan Karvisen tapaan. Ei Aleksi heltynyt maistiaisille ja Aulis jäi norkoamaan, josko kuitenkin saisi.

Vege-Aulis ottaa lungisti.

Toinen Auliksen hassu tapa on kuopiminen. Aamuyöstä ollaan herätty siihen, että Aulis kuopii peittoja koirien tapaan, ihan kuin sieltä peiton alta löytyisi mehevä herkkupala. No, meidän jalathan sieltä löytyy, mitkä kai on ainakin leikkimisen kannalta tosi herkkuja.

Karmeiden kaulapantojen tarina

Kävi niin huonosti, että Aulikselle ja Valtterille yritettiin kaikessa hyväntahtoisuudessa ihmisten toimesta laittaa kaulapannat. Me järkeilimme, että jos jompi kumpi jollain konstilla onnistuu livahtamaan oven raosta pihalle, ainakin heillä olisi kaulapannassa kotiosoite tietona.

No, tuo kaulapanta-operaatio ei meidän ihmisten osalta mennyt mitenkään erityisen hyvin. Oltiin kaupasta valittu kaikkein hienoimmat pannat kuminauhoilla ja kulkusella: Aulikselle punainen ja Valtterille musta. Operaatiossa Aleksi otti kissan syliin ja Anniina taiteili kaulapannan paikoilleen. Aulis suhtautui kaikkeen tähän hellämielisesti, Valtteri ehti jo vähän hermostua kaikesta lääppimisestä.

Kaulapannat oli lopulta pojilla vain parin minuutin ajan, sillä touhussa kävi näin

Kuvassa Aulis yrittää ottaa kaulapannan kelloa suuhun

Pojat meni ihan pähkinöiksi kilisevistä pannoista. Kotivideolle tallentui miten kummatkin yrittivät ottaa kilikelloja kiinni pienillä tassuillaan. Ongelma vain oli se, että kellot oli kaulassa ja mikään muu arkinen toiminta ei oikein tuntunut onnistuvan, kun piti yrittää tapella kaulassa olevan kellon kanssa.

Lopulta Aleksi heltyi ja otti kaulapannat pois. Ehkä sitten kun pojat ovat vähän kasvaneet, tuo onnistuisi paremmin. Toivottavasti! Ihan hirveältä tuntuu ajatus, että jompi kumpi livahtaisi ulos ja päätyisi ties minne, koska kaulassa ei ole osoitetietoja.

Valtteri ja Aulis tuli kotiin!

Kissaveljekset Aulis ja Valtteri saapui kotiin lauantaina 2.8.2009. Tämä blogi on poikien ensiesiintyminen blogimaailmassa ja täällä seurataan heidän kommelluksiaan.

Pojat on omasta mielestään raavaan miehen iässä, 12 viikkoisina karvapalloina. Kovasti opetellaan aikuisten taitoja: korkealle hyppäämistä, veljen kanssa tappelemista, maukumista ja saalistamista. Eniten kuitenkin kotona harjoitellaan halimista ja nukkumista. Usein nuo löytää päällekkäin tai vierekkäin tietokonetuolilta. Siinä ne sitten tuhnuttavat vierekkäin ja näkevät kissan unia.

Auliksen ja Valtterin ensimmäiset päivät uudessa kodissa ilman äitiä on olleet aika jänniä. Lauantaina tuli koettua monta ensimmäistä: ensimmäinen kerta kantokopassa, ensimmäinen automatka ja ensimmäinen päivä uudessa kodissa. Vähän jännitti, mutta ei se haitannut. Kaikki huolet unohtui kun uudet omistajat leikitti maailman upeimmalla sulkalelulla. Voi jumpe, miten kivaa oli juosta tuon vekottimen perässä ja hyppiä joka paikkaan. Tunnin kuluttua kotiin tulosta veljekset uuvahtivat kesken leikkien ja nukahtivat ansaituille torkuille.

Yön veljekset rohkeasti nukkuivat ilman pientäkään itkua. Ja aamulla taas energisinä ylös, ruokakipolle, vessa-astialle ja leikkiputki.

Me omistajat ollaan vakuuttuneita, että meille on siunattu maailman suloisimmat kissaveljekset. Vielä ei ihan kaikki rutiinit ole muodostuneet, mutta eiköhän ne ajan kanssa. Nyt me vain opetellaan palvelemaan noita kissajumalia niiden arvoisella tavalla. Niinhän se menee, koirat pitää ihmistä jumalana, kissat tietää että ne on itse jumalia.